tiistai 29. maaliskuuta 2011

Yhteisöpedagogin mietteitä

Olen käytännönläheinen ihminen ja kiinnostunut asioiden kehittämisestä. Koen, että opiskellessani yhteisöpedagogiksi Humakissa sain tehdä paljon käytännön työtä. Opiskelu Humakissa oli antoisaa ja innostavaa monella tapaa. Tekemisessä oli mukana kehittämisen näkökulma. Opiskeluaikana tapasin mukavia, ihania ihmisiä. Uusien asioiden, kokonaisuuksien, oppiminen ja hahmottaminen antoivat uutta näkökulmaa elämänkulkuun. Elämään tuli uusia oivalluksia ja sävyjä. Välillä opiskelusta aiheutui valtavia paineita; se raastoi hermoja ja laittoi tiukoille sekä henkisesti että taloudellisesti. Koen kuitenkin, että nekin kokemukset ovat olleet antoisia ja valaisevia, minkä kautta olen oppinut uusia asioita itsestäni ja toimintatavoistani. Antoisa aika ei siis tarkoita auvoisaa aikaa.

Opiskelu mahdollistaa monia sellaisia asioita, joihin työelämässä ei ole aikaa tai mahdollisuuksia. Siihen liittyy ristiriitaisuuksia, mikä tekee opiskeluajasta ainutlaatuista. Voi olla taloudellisten paineiden alla ja kokea samalla vapautta, jota työelämä ei tarjoa. Saa tehdä valintoja, kokeilla, heittäytyä ja haastaa itsensä ja toimia melko itsenäisesti. On opeteltava kiireen ja paineen keskellä sietämään keskeneräisyyttä ja epätietoisuutta, ja hyväksyttävä se tosiasia, että on vielä paljon opittavaa ja koettavaa.

Tein opiskeluaikana paljon harjoitteluja Hankasalmen nuorisotyön kehittämishankkeessa Nuorisoilmiössä. Harjoittelujaksoista tuli aika kokonaisvaltainen paketti. Kouluyhteistyö kiinnosti ja pääsin pureutumaan aiheeseen syväluotaavasti. Koen, että kuusi viikkoa on lyhyt aika päästä sisälle uuteen työyhteisöön tai työmuotoon, joten pitkäkestoiset harjoittelujaksot mahdollistivat tiedon ja kokemusten syventämisen. Opinnäytetyöni linkittyi luontevasti tekemääni työhön Kuuhankaveden koulussa. Opinnäytetyöprosessi oli varmastikin yksi opettavimmista kokemuksista koko opiskeluaikana. Opinnäytetyön valmistelu alkoi kevättalvella 2010, kesällä litteroin haastatteluaineistoja ja syksy oli tiivistä tutkimuksen tekoa ja kirjoittamista; vaativa ja palkitseva prosessi!

Valmistumisen jälkeen on ollut tarve henkäistä, hiljentää tahtia ja nauttia hidastamisesta. Oman lapsen kanssa voi viettää nyt aikaa ja nauttia siitä. Opiskeluaikana tahti oli toisinaan kiivas. Oli vaikea vain olla ja levähtää, kun monta asiaa oli kesken. Valitsin osa-aikatyöläisyyden tässä elämänvaiheessa ja nautin siitä, että voin tehdä kahta varsin erilaista työtä, vaikuttaa omaan työtahtiini ja työaikoihini. Olen ohjaajana nuorisokodissa sekä munDuuni-hankkeessa Jyväskylässä. Töissäni pääsen paneutumaan elämänhallinnan ja osallisuuden merkitykseen erilaisista näkökulmista. Uskon voivani kehittyä ihan kelvolliseksi ihmiseksi, joka on armollinen sekä itseä että kanssaihmisiä kohtaan. Parhaimmassa tapauksessa voin omalla työpanoksellani antaa jotakin sellaista, mikä synnyttää jatkossa jotakin hedelmällistä. Kohtaamistani ihmisistä jää jälki minuun. Myös minä jätän jälkiä. Pyrin siihen, että jälki olisi hyvää.

Kirjoittaja Emma Siekkinen valmistui yhteisöpedagogiksi Äänekosken kampukselta joulukuussa 2010.

keskiviikko 16. maaliskuuta 2011

Rasisminvastaista teemaviikkoa Joensuussa

Kerron seuraavassa projektiopinnoistani ja harjoittelusta Punaisella Ristillä Savo-Karjalan piiritoimistolla. Olen työskennellyt siellä tammikuun alusta rasisminvastaisen ja monikulttuurisen työn parissa. Projekti-idea on lähtöisin SPR:n toiminnasta, kulttuurien kohtaamisen tarpeesta paikkakunnalla. Tartuin tilaisuuteen, sillä olen erityisesti kiinnostunut kansainvälisestä ja monikulttuurisesta toiminnasta.

Projektini liittyy Matkalla monikulttuuriseen yhteisöllisyyteen – kehittämisryhmän toimintaan. Ryhmän kokouksen kautta tapasin ensin työvalmentajani ja sen jälkeen teimme suunnitelman projektiopintojeni yhdistämisestä SPR:lle. Työvalmentajani työaluetta on monikulttuurisen toiminnan kehittäminen Pohjois-Karjalassa ja Pohjois-Savossa.

Työhön kuuluu rasisminvastaisen viikon ohjelman suunnittelu ja valmistelut viikon ajalle; tapahtumia monikulttuurisen toimintakeskukseen, keskustan alueelle ja kouluille. Toimintaa ovat SPR:n omat toimintamuodot kuten ennakkoluuloista luopuminen, maahanmuuttoa koskettavan vaalipaneelin ohjelma ja tiedottaminen viikon tarkoituksesta. Rasisminvastaisen viikon toteutus huipentuu tapahtumiin eri puolilla kaupunkia ensi viikolla (viikko 12).

Ehdottomasti mielenkiintoisin tapahtuma tulee olemaan vaalipaneeli, jossa pääsee kuulemaan ehdokkaiden maahanmuuttoon liittyviä näkökulmia ja jossa itse olen mukana tuottamassa ohjelmaa väliajalle. Osan työajastani vietän Joensuun monikulttuurisessa toimintakeskuksessa Vatakassa, jossa tapaan päivittäin maahanmuuttajia. Tapahtumissa ja toiminnoissa SPR:llä maahanmuuttajat ja suomalaiset pyritään saamaan osallistumaan yhdessä lyhytkestoiseen kansalaisjärjestön toimintaan ja toivomme että he haluavat jatkaa mukana myöhemminkin.

Alkuun iso osa projektityöskentelyäni oli valmistella ideaa lanseerata vasta suomennettua henkilötiedustelupeliä Joensuussa ja lähialuilla. Henkilötiedustelupeli on roolipeli, jossa kaikki osallistujat saavat kokea, millaista olisi olla epätietoisessa asemassa ja etsiä kadonneita omaisiaan. Henkilötiedustelupelin kautta tarjoamme lisää tietoa humanitaarisesta oikeudesta. Projektini yhtenä perusideana on järjestää ”tietoiskutapaamisia”, joissa pelin avulla lisätään yleisön tietoa ja keskustelua aiheesta.

Levitämme tätä tietoa erilaisille ryhmille, kuten Punaisen Ristin paikallisosastoille, opiskelijaryhmille ja maahanmuuttajille. Osallistujien kanssa tehtyjen harjoitusten ja pelien kautta olen saanut uusia ideoita, suunnitellut ja muokannut menetelmiä järjestön ja tietysti omaan tulevaan käyttöön.

Sopivasti haastetta on tarjonnut se että olen päässyt mukaan paikallisosastoihin pitkäaikaisten järjestötoimijoiden ja vapaaehtoisten pariin ja lisäksi esittelemän toimintaa uusille ihmisille, esim. ammattikorkeakouluihin. Koen olevani vielä aika uusi järjestössä ja pitämieni esittelyjen kautta olen saanut itselleni entistä vahvemmat perustiedot. Tapaamisiin valmistautuminen on aina erilaista, koska paikallaolijoista ei ole etukäteen tarkkaa tietoa. Esittelyä voi joutua muokkaamaan vielä paikan päällä. Työtehtävät ovat olleet vaihtelevia, toimistotyöstä paikallisosastojen tapaamisiin ympäri maakuntia. Olen tavannut paljon järjestön omia ja yhteistyökumppanien toimijoita työni aikana. Olen kokenut liikkuvan työtavan itselleni sopivaksi ja mielenkiintoiseksi.


Kirjoittaja Sanni Soininen opiskelee Humanistisessa ammattikorkeakoulussa kolmatta vuotta ja tekee kansainvälisen ja monikulttuurisen toiminnan kehittämisen projektia rasisminvastaisen ja monikulttuurisen työn parissa Suomen Punaisen Ristin Savo-Karjalan piirillä Joensuussa.

perjantai 11. maaliskuuta 2011

Opiskelijana opiskelijatiimissä

On tiistai keskipäivä. Ympäriltäni kuuluu hälinää, melua ja melskettä. Olen HUMAKin opiskelijatiimin tiloissa ja latinki on juuri alkamassa. Osuuskunta Luovatronin pojat keskustelevat mahdollisista yhteystyökumppaneista ja Intuitio Ny suunnittelee hiihtolomatapahtumaa lapsille. Nyt herää kysymys, mikä opiskelijatiimi ja missä se toimii, eikö vain?

Olen ensimmäisen vuoden yhteisöpedagogiopiskelija HUMAKin Äänekosken kampukselta ja suoritan Viestinnän ja markkinoinnin perusteet – opintojaksoa harjoitteluna Jyväskylässä kansalaistoiminnan keskuksen yhteydessä toimivassa Tutkimus-, Kehittämis- ja Innovaatiokeskus Akselissa (TKI-HUMAK Akseli). Harjoittelussa tehtäviini kuuluu muun muassa opiskelijatiimin hakumarkkinointi, viestinnän kehittäminen ja järjestö ja nuorisotyön uutiskirjeen taittaminen.

Kuulin opiskelijatiimistä ensimmäisen kerran heti syksyllä 2009, kun aloitimme opinnot Äänekoskella. Tiimin valmentaja-lehtori Tero Lämsä kävi pitämässä aloittavalle ryhmälle tunnin mittaisen infon tiimistä, jonka jälkeen päätin hakea tiimiin heti seuraavana vuonna. Miksi? Toivon omistavani oman yrityksen ”isona” ja mikä olisi paras tapa harjoitella yrittäjyyttä turvallisissa olosuhteissa, kuin opiskelijatiimi. Opin parhaiten tekemällä ja kokemalla ja tiimissä se onnistuu. Samalla voin suorittaa muita opintoja eteenpäin harjoitteluina ja projekteina.

HUMAKin opiskelijatiimissä opiskellaan aina yhden lukuvuoden ajan kerrallaan 14 opiskelijan voimin. Lukuvuoden alussa opiskelijat ideoivat pienryhmissä liikeidean, jota lähtevät toteuttamaan NY-yrityksen kautta. Toimintaan kuuluu 1-2 kertaa viikossa pidettävät tiimivalmennukset eli latingit. Tiimin ideana on, että opiskelijalla on valmiudet oman yrityksen perustamiseen valmistumisen jälkeen. Se ei kuitenkaan edellytä sitä. Jotkut haluavat vain kokeilla käytännössä, mitä yrittäjyys on, mutta keskittyä kuitenkin pääasiallisesti muihin opintoihin. Toiset ottavat tiimistä kaiken irti, jotta voisivat hyödyntää oppejaan tulevaisuudessa. Tiimiin voivat hakea kaikki HUMAKin 2.-4. vuoden opiskelijat. Esimerkiksi tämän vuoden tiimissä on opiskelijoita Jyväskylän, Äänekosken, Nurmijärven ja Kuopion kampuksilta. Opiskelijalla täytyy olla opinnot ajan tasalla ja halu ja motivaatio yrittäjäksi.

Minulla ja kahdella muulla opiskelijalla on jo syntynyt liikeidea, jota haluaisimme lähteä toteuttamaan tiimissä. Jos pääsemme toteuttamaan ideaa, voimme yrityksemme pyörittämisen ohella tehdä yhteisöpedagogin ammatillisten opintojen harjoittelun.

Kirjoittaja on Susanna Luukinen, joka on aloittanut opiskelut Äänekosken kampuksella Kansalaistoiminnan ja nuorisotyön koulutusohjelmassa syksyllä 2010. Hän haaveilee opiskelusta opiskelijatiimissä lukuvuonna 2011-2012 TKI-HUMAK Akselissa Jyväskylässä.

keskiviikko 2. maaliskuuta 2011

Humanisti poliisilaitoksella

Humanisti poliisilaitoksella, hauska ajatus. Viime vuosina niin suosituissa tositv -ohjelmissa olemme saaneet tutustua Suomenkin poliisien arkeen, useimmiten kuitenkin järjestyspoliisin näkökulmasta. Mitä sitten jää näkemättä, mitä kulissien takana tapahtuu? Eräs näkökulma on ainakin jäänyt suurelta yleisöltä tuntemattomaksi ja se on alaikäisen rikoksesta epäillyn vinkkeli. Ottaen huomioon että noin 13-vuotiaana nuori on ”varkaimmillaan” ja 18-vuotiaana väkivaltaisimmillaan, osuu tämä kokemus kuitenkin kipeästi monien suomalaisperheiden muutoin niin rauhalliseen arkeen. Usein tämä teko tulee vanhemmille aivan yllätyksenä ja suurena järkytyksenä. Rikoslain mukaan alle 15-vuotias ei ole vielä rikosvastuussa ja tästä saattaa nuorille, ja joskus huoltajillekin, jäädä sellainen harhakuva ettei nuori ole vastuussa teoistaan eikä niistä ole seuraamuksia. Jotta tämä harha ei jäisi voimaan, kuuluu Joensuun pääpoliisiaseman erityisnuorisotyöntekijän (yhteisöpedagogin) työnkuvaan kouluvierailut ennaltaehkäisevässä - ja väliintulokeskustelut korjaavassa mielessä.

Tässä monologina lyhyt esimerkki siitä mistä nuorten kanssa puhutaan:
Hyvä kun pääsitte tulemaan, tervehdin tulijoita, äitiä ja 14-vuotiasta tytärtä. Käykää vaan istumaan, tule sinä Iiris tähän minun eteen ja josko äiti sinne vähän pehmeämmälle penkille. Mitäpä siulle kuuluu? Tiedät varmaan miksi olen sinun äidille soittanut ja pyytänyt teitä käymään täällä poliisilaitoksella. Tämän tilaisuuden tarkoitus ei ole sinua ruoskia menneillä tapahtumilla, vaan pääosin haastella siitä, miten voisimme kaikki olla suhteellisen varmoja siitä, että näin ei pääse käymään uudelleen. Tämä tilaisuus koostuu kolmesta osasta. Ensin saat kertoa mitä on tapahtunut, sitten mie kerron mitä teosta seuraa ja lopuksi yhdessä mietitään miten seuraavalla kerralla osaisit sanoa kiusaukselle tai kavereille EI. Ja tämä kolmas vaihe on tässä se kaikkein tärkein.

Miksi tällaisia keskusteluja käydään? Ensimmäinen ja tärkein syy on nuoren ja hänen perheensä sosiaalinen vahvistaminen ja rikoksen synnyttämän kriisin purku. Toinen merkittävä aspekti asiaan on lastensuojelullinen. Sosiaalitoimea kiinnostaa nuoren kolme perusaluetta: koti, koulu ja vapaa-aika. Tässä laitoksella tehtävässä interventiokeskustelussa päästään sivuamaan näitä kaikkia, etenkin vapaa-aikaa ja kotia. Keskusteluissa saatu tieto on merkittävä työkalu sosiaalitoimessa, mikäli asiakkuus jatkuu siellä puolella.

Rauhallinen, asiapitoinen ja avoin keskustelu avaa yleensä nuoren omaa ajattelua ja vastuuntuntoa, kasvattaa siis häntä ihmisenä. Siksi tätä tehdään, siksi humanismi kuuluu poliisilaitokselle.


Kirjoittaja yhteisöpedagodi(AMK) Jarkko Riikonen toimii Joensuun pääpoliisiaseman erityisnuorisotyöntekijänä