Kesäkuun alussa minulla on ilo päästä osallistumaan nuorisoalalla työskentelevän kollegani arkeen Virossa. Ensimmäiset viisi päivää teemme töitä Viljandin Kulttuuriakatemiassa ja sitten siirrymme Narvaan, Tarton yliopiston toiseen nuorisoalan yksikköön. Haastattelen Urmoa toiseksi viimeisenä iltana Narvan raatihuoneen torin laidalla katukahvilassa. Kun olen seurannut hänen työtään, on tullut mieleen monia kysymyksiä, joita pääsen nyt esittämään:
Mikä sinulle on työssäsi tärkeintä?
- Ensimmäiseksi haluaisin olla hyvä opettaja. Se on tärkeintä. Mutta miten sellaiseksi tullaan, koko ajan tulee kehittää itseään, aktiivisuus on tärkeää, varsinkin Virossa, missä on otettu isoja harppauksia nuorisotyön parissa viimeisen kymmenen vuoden aikana. Ei riitä, että puhuu, vaan täytyy olla myös itse esimerkki aktiivisesta kansalaisesta; tehdä kuten opettaa.
Pyrin tekemään jatkuvasti vapaaehtoistyötä. Narvan lähellä sijaitsee lastenkoti, jossa käyn säännöllisesti tapaamassa lapsia ja järjestän heille toimintaa, kerään varoja, joilla voidaan hankkia lastenkotiin tarpeellisia välineitä. Viime kesänä hankimme pihaan uusia kiipeilytelineitä. Tänä kesänä järjestin henkilökunnalle virkistyspäivän. Parhaillaan järjestän tapahtumaa, jossa tarjotaan 200 lapselle ilmainen lounas. Työttömyyden vaivaamissa perheissä eletään euron tulon jälkeen todella niukkaa elämää, osa lapsista tulee perheistä, joissa voidaan huonosti, on alkoholismia ja mielenterveysongelmia.
Osallistuin Urmon vetämään osallisuuskoulutukseen Narvan nuorisovaltuustolle. Koulutus oli iltapäivällä ja osui Narvan koulutusyksikön johtajan töiden keskellä, puku vaihtui rennompaan asuun ja hetkessä olimme paikallisessa nuorisokeskuksessa kahdenkymmenen nuoren ympäröimänä. Pohdimme yhdessä nuorten kanssa, mitä ovat osallisuuden käsitteet ja mitä ne tarkoittavat nuorten arjessa. Talon seinillä oli kuvasarjoja vuosien tapahtumista. Narvan nuorisovaltuustolla onkin pisin historia Virossa.
Miten kuvaisit nuorisotyön tilaa Virossa?
- Nuorisotyö on ehtinyt teini-ikään Virossa. Nähdään jo suuntaa, mutta oma identiteetti joutuu vielä pohtimaan. Näkisin, että nyt onkin kriittisen itsereflektion paikka. Puhumme täällä nuorisotyön kymmenestä osa-alueesta, minkä avulla jäsennämme tehtäväkenttää, mutta samalla siitä voi muodostua kompastuskivi. Sen sijaan, että jäämme määrittelemään mitä nuorisotyö on, meidän tulisi löytää dynaaminen malli, miten nuorisotyö kytkeytyisi yhä luontevammin osaksi yhteiskuntaa ja sen organisaatioita, esimerkiksi koulua. Myös kansalaistoiminnan kenttä tulisi nivoutua tiiviisti nuorisotyöhön.
Urmon aiemmat työtehtävät liittyvät vahvasti lapsiin ja nuoriin, mutta myös Eurooppaan. Hän on johtanut Virossa Unicefin kolmivuotista projektia, missä kerättiin tietoa lapsista ja nuorista. Hänen oma jatko-opintoihin liittyvä tutkimus vertailee eurooppalaisten nuorisotyökoulutusten opetussuunnitelmia.
Millaisia mahdollisuuksia näet nuorisotyöllä Euroopassa?
- Mietin, kuinka valmis nuorisotyökoulutus ja eri maat ovat kohtaamaan uuden EU-sukupolven. Voidaanko puhua eurooppalaisesta kansalaisuudesta? Monikulttuurisuus ja taloudellinen tilanne asettavat monia haasteita. Samaan aikaan sosiaalinen media esimerkiksi on hyvin ajantasainen ja demokraattinen. En tiedä, onko mahdollista tehdä yhtä ja yhteistä toimivaa nuorisotyön mallia, vaan täytyy olla paikallisia malleja ja toimintakulttuureita. Mutta samanaikaisesti pitäisi rakentaa reaaliajassa toimivia foorumeita, missä nuorten asioista, ongelmista ja kysymyksistä pystyttäisiin puhumaan globaalisti. Tämä helpottaisi myös tutkimustyötä ja uusien käytäntöjen edistämistä ja levittämistä.
Kiitän Urmoa haastattelusta ja toivotan lämpimästi tervetulleeksi Suomeen. Sen hän lupaakin tehdä jo syksyllä. Haastattelun aikana Raatihuoneen torille pysähtyy valkoinen limusiini, mistä virtaa ulos kymmenen tytön polttariseurue. Viereisellä puiston penkillä nukkuu laitapuolen kulkija. Suoraan edessä kohoaa vanha neuvostovallan aikainen viisitoistakerroksinen talo, oikealla näkyi raja-asema, jonne virtaa tasainen autojono. Joen toisella puolella liehuu Venäjän lippu. Muutama askel sivuun tältä torilta on äskettäin lakkautettu tehdas, joka tarjosi aiemmin tuhansille narvalaisille töitä. Asuntolassa, missä majoitun, on tuon tehtaan valmistamat lakanat ja kuosi on tuttu; Marimekon Kaivo ja niiden hinta on ollut tehtaan loppuunmyynnissä viisi euroa.
