torstai 27. lokakuuta 2011

Opinnäytetyö, josta tuli kirja

Olimme jo useita vuosia yhdessä pitkäaikaisen kouluttajaparini kanssa ideoineet kirjaa turvallisen luokan rakentumisesta. Olimme kouluttaneet niin yhdessä kuin kumpikin tahoillamme kouluttajia ja opettajia ja erityisesti opettajat olivat viestineet tarpeesta parantaa ryhmätoiminta- ja vuorovaikutustaitojaan.

Kun aloitin ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon tekemisen, oli alusta asti selvää, että tämä voisi olla myös opinnäytetyön aihe. Oli helppo motivoitua aiheesta, joka oli hautunut mielessä vuosia ja jonka koin tärkeäksi. Koin myös tärkeänä, että en kirjoita vain arvioijien luettavaksi, vaan työni oli mahdollista levitä laajemmalle lukijajoukolle.

Opinnäytetyöni oli toiminnallinen ja koostui kahdesta osasta: kirjan käsikirjoituksesta ja raportissa, jossa kerrotaan miten kirjan käsikirjoitus tehtiin. Kirjoitin käsikirjoituksen yhdessä Tiina Honkosen kanssa. Raportti sen sijaan oli omaa pohdintaani ja reflektiotani ison kirjoitusprosessin vaiheista – niin flowsta kuin jumituksen ajoistakin. Kun käsikirjoitusta teki yhdessä toisen ihmisen kanssa, aina jompikumpi oli innostunut ja sai innostuksen tarttumaan.

Rakenna hyvä luokkahenki – ideoita uusiksi tavoiksi tehdä työtä

Opinnäytetyöni vie nuorisoalan toimijoille tuttuja ajatuksia ja toimintatapoja koulun arkeen ja opettajien työkaluiksi. Ajatuksena on, että opettajalle tuodaan helpotusta jokapäiväiseen työhön. Kirjan ideat ja mallit eivät ole projekteja, vaan tapa tehdä työtä. Kirjan keskiössä on myös yhteistyö esimerkiksi kodin ja koulun sekä nuorisotyön ja koulun välillä.

Olimme alusta asti tekemässä nimenomaan kirjaa. Halusimme saada ajatuksemme leviämään mahdollisimman laajalle. Meillä ei kuitenkaan ollut kirjalle kustantajaa tiedossa. Kustantajan löysimme vasta valmistumistani edeltävällä viikolla ja niinpä kirja ilmestyikin lähes vuoden valmistumiseni jälkeen tämän vuoden huhti-toukokuun vaihteessa. PS-Kustannus oli kirjan teemaan sopiva kustantaja, joka myös markkinoi kirjaamme aktiivisesti opettajille. Rakenna hyvä luokkahenki -kirjamme oli kustantamoon kuuluvan opettajien tietopalvelun kauden kirjana keväällä. Kirjamme on saanut hyvää palautetta ja siitä eri lehdissä julkaissut arviot ovat olleet myönteisiä. Kirjaa pidetään innostavana ja käyttökelpoisena opettajan työssä.

Olemme kouluttaneet kirjan pohjalta jokin verran ja varsinkin yrittäjänä toimivalle Tiinalle se on tuonut uudenlaisia työtarjouksia. Uutta kirjaa emme ole vielä tekemässä, mutta meillä on muutamia ideoita olemassa. Itselleni kirja oli osittain myös yhden työelämävaiheen päätös ja siirtymä uuteen. Nykyisessä työssäni Allianssin viestintäjohtajana en enää juurikaan toimi yhdessä koulujen ja opettajien kanssa.

Reija Salovaara, yhteisöpedagogi (YAMK)


Teksti on osa HUMAK-uutiskirjettä

Hyvinvoinnin suunnittelijana terveyden edistämisen yksikössä

Marja Kannisto
Työskentelen Kaarinan kaupungissa määräaikaisena hyvinvoinnin suunnittelijana terveyden edistämisen yksikössä, joka on osa hyvinvoinnin edistämisen palveluita. Hyvinvoinnin edistämiseen kuuluvat myös: kansalaisopisto, kansalaistoiminta ja kulttuuripalvelut, liikuntapalvelut ja nuorisopalvelut. Tehtäviini kuuluvat mm. Sateenkaarinaryhmän toiminnan koordinointi, ehkäisevä päihdetyö, terveyttä ja hyvinvointia edistävät hankkeet ja sidosryhmäyhteistyö.

Opintoihini liittyvän kehittämistehtävän kohteena on Sateenkaarinaryhmä, joka on ehkäisevää mielenterveys- ja päihdetyötä tekevä, eri alojen ammattilaisista koostuva ryhmä, jossa on myös kuntalaisten edustus. Ryhmän tehtävänä on kehittää kaikkiin ikäryhmiin suuntautuvaa hyvinvointia edistävää toimintaa.

Kehittämisprosessin lähtökohtana on työryhmälähtöinen kehittäminen, jossa sovellan Kompentessi-menetelmän prosessia yhdistettynä erilaisiin toiminnallisiin menetelmiin. Tavoitteena on tarkastella kriittisesti ryhmän toimintaa, nimetä tai tehdä näkyväksi ryhmän vahvuuksia, osaamisalueita sekä osaamistarpeita että pohtia yhdessä keinoja toiminnan sisällön kehittämiseksi ehkäisevän työn tarpeiden näkökulmasta.

Marja Kannisto/Hyvinvoinnin suunnittelija
Kaarinan kaupunki


Teksti on osa HUMAK-uutiskirjettä

perjantai 7. lokakuuta 2011

Harjoittelijoita etsitään, harjoittelupaikkoja tarjotaan – kuinka saada kysyntä ja tarve kohtaamaan?

Ammattikorkeakouluopintoihin kuuluu vähintään 30 opintopisteen verran pakollista, ammattitaitoa edistävää harjoittelua. Enimmillään harjoittelua voi olla 90 op. Yksi kymmenen pisteen työjakso kestää noin 5-6 viikkoa, joten enimmillään harjoittelua on kokonainen vuosi, yhdessä tai useammassa työpaikassa. Työelämässä ja/tai työelämälle toteutetut opinnot eivät rajoitu harjoitteluun, vaan sen lisäksi opintoihin sisältyy erikokoisia projekteja. Opiskelijan opintokaari huipentuu opinnäytetyöhön, työelämän kehittämistehtävään, jonka tuotoksen tulee olla tilaajan näkökulmasta hyödyllinen ja käyttökelpoinen.

Harjoittelujen ja koko opintojen tulee muodostaa haastavuudeltaan nouseva kokonaisuus ja kehittää opiskelijan ammattitaitoa nousujohdanteisesti.

Työelämässä toteutettavien opintojen määrän perustella voidaan todeta, että opiskelijoilla ja työelämällä on runsaasti mahdollisuuksia kohdata toisensa. Kuitenkin ajoittain esille nousee kysymyksiä: onko opiskelijoille riittävästi tarjolla sopivia oman alan harjoittelupaikkoja, toisaalta taas pohditaan, miksi kiinnostaviin harjoittelutarjouksiin ei löydy tekijää.

Syitä lienee useitakin. Paljon on jo puhuttu siitä, kuinka työelämän ja oppilaitosten kieli ja sanasto eivät avaudu toiselle osapuolelle ja työnantajien on vaikea tarttua oppilaitoksen suunnasta tuleviin tarjouksiin. Työnantajille ei aina ole selvillä, mitä osaamista opiskelijoilla on ja millaisia työtehtäviä heille voi tarjota. Molemminpuolisen ymmärryksen lisäämisessä tarvitaan kohtaamisia, joissa toimijat pääsevät tutustumaan toisiinsa: tarjontaan, tarpeisiin ja käytäntöihin. Onneksi eri tahot ovat havahtuneet järjestämään tilaisuuksia, joissa kohtaamisia tapahtuu. Tässä yhteydessä ei sovi jättää mainitsematta Opiskelijatiimin markkinoita, jotka järjestetään 11.10. klo 12.15 alkaen Matarankatu 4:ssa. Kyseinen tapahtuma on konkreettinen esimerkki työelämän ja korkeakoulun henkilöstön sekä opiskelijoiden kohtaamisesta ja vuoropuhelusta.

Keskeinen osa korkeakoulun osaamisen tunnettuuden lisäämisessä on opiskelijoilla. Suuri osa harjoittelupaikoista löytyy edelleen opiskelijan oman aktiivisuuden perusteella, eli opiskelija itse ottaa yhteyttää kiinnostavaan paikkaan ja tiedustelee harjoittelumahdollisuutta. Tässä tilanteessa oman osaamisen sanoittaminen ja markkinointi ovat keskeisiä taitoja, eritoten mikäli työnantaja ei entuudestaan tunne sitä koulutusohjelmaa, jota opiskelija suorittaa. Harjoittelun aikana opiskelija on myös oppilaitoksensa käyntikortti, jonka toiminnan kautta työnantaja muodostaa käsitystään siitä, mitä HUMAKin opiskelijat yleisesti osaavat.

HUMAKin yhteisöpedagogit, kulttuurituottajat ja viittomakielentulkit ovat ilahduttavalla tavalla löytäneet paikkansa työelämässä ja myös tutkintojen tunnettuus on parantunut. Vielä on kuitenkin tekemistä yhteistyön ja vuoropuhelun rakentamisessa oppilaitoksen ja työelämän välille. Ollaan siis rohkeita puolin ja toisin ottamaan yhteyttä ja ideoimaan rakennuspalikoita! Markkinoilla tavataan!

Kirjoittaja on Minna Rajalin, joka työskentelee ESR-rahoitteisessa ura- ja rekrytointipalveluita kehittävässä KORSI (Korkeakoulujen osaaminen Keski-Suomen hyväksi) –hankkeessa