Asiantuntijahaastattelu: ammattina seikkailu

Seikkailun pitäisi olla jokaisen koululaisen oikeus: laadukkaita seikkailukasvatuksen opintoja tulisi voida suorittaa kaikilla koulutusasteilla, uskovat HUMAKin seikkailukasvatuksen lehtorit Kai Lehtonen ja Eeva Mäkelä HUMAKin Tornion kampukselta.

Kai ja Eeva ovat pitkän linjan seikkailijoita. Molemmilla konkareilla on takanaan pitkä matka seikkailijan hommissa kotimaassa ja kauempana. Kain polku seikkailukasvattajana rooliin lähti muotoutumaan erityisluokanopettajan työn oheistuotteena.

Aloin soveltamaan seikkailukasvatusta ensin erityisluokanopettajana käyttäytymishäiriöisten oppilaiden kanssa ja huomasin jo silloin, kuinka toimiva metodi on, Kai kertoo.

Sittemmin Kai jättäytyi pois erityisluokanopettajan tehtävistä ja siirtyi HUMAKiin. Hän aloitti opintojen suunnittelutyöllä, mutta pääsi sittemmin yhdistämään työhönsä myös rakkaiden harrastusten parissa hankittuja lajitaitoja.

Eevalle tulee ensi syksynä vastaan 10 vuoden virstanpylväs seikkailukasvatuksen opettajan HUMAKin Tornion kampuksella. Pohjoiseen Suomeen naisen kuljetti hänen vahva seikkailukokemuksensa kansainvälisillä kentillä Pohjois-Amerikkalaisen National Outdoor Leadership Schoolin palveluksessa. Eeva aloitti Torniossa Adventure Education -kurssin vetäjänä, mutta myöhemmin työnkuva on laajentunut opintojaksokoordinointiin liittyviin tehtäviin.

Tehtäväni vaihtelevat aina kajakin huollosta opintosuunnitelman päivittämiseen. Juuri vaihtelevuus onkin työni rikkaus - motivoituneita opiskelijoita, loistavia työkavereita ja upeaa työympäristöä unohtamatta.

Mikä seikkailukasvatus?
Seikkailukasvatuksen opintojen tavoite on auttaa opiskelijoita ymmärtämään seikkailun käyttötarkoituksia kasvatuksen välineenä. Pidemmälle edetessään opinnot valmistavat ohjaamaan ryhmiä seikkailukasvatuksen menetelmiä käyttäen.

Vaikka seikkailu sana useimmiten yhdistetään ääriurheiluun, niin kasvatuksen yhteydessä sen merkitys on toinen. Seikkailukasvatuksen opintoihin sisältyy muun muassa turvallisuuteen, lajituntemukseen, kasvatukseen ja ohjaamiseen liittyvien taitojen opiskelua. Luonnossa liikutaan milloin retkeillen, meloen, kiipeillen ja milloin leikkien. Seikkailukasvattajan työympäristö onkin mitä antoisin: säätä ei voi valita, mutta asenteen kylläkin. Seikkailukasvatuksen opiskelu vaatiikin ennen kaikkea oikeaa asennetta ja uteliasta mieltä.

Opintojen keskeinen tavoite on löytää yksilön vahvuuksia ja tukea niiden kehittymistä: ryhmän jäsenenä oppii ottamaan vastuuta itsestään ja muista sekä tekemään päätöksiä ja ottamaan hallittuja riskejä.

Avoimessa ja motivoivassa ryhmässä on helppo ottaa vastaan onnistumisen ja epäonnistumisen tuomat seuraukset. Hyvä tiimi kannustaa yrittämään parhaansa, Kai ja Eeva toteavat yhdestä suusta.

Oivalluksia luonnosta
Antoisaa seikkailijakasvatuksen opettajan työssä on päästä luomaan tilanteita, joissa kokemukset ja elämykset mahdollistavat oppimisen ja asioiden ymmärtämisen. Vieraan ympäristön tuomat haasteet antavat mahdollisuuden oppia sietämään epävarmuutta ja suurentamaan omaa mukavuusaluetta.

On hienoa seurata, kuinka opiskelijat oivaltavat luonnon kunnioittamisen ja löytävät sen lukemattomat mahdollisuudet. Palkitsevinta onkin nähdä opiskelijoissa oppimisen ja oivaltamisen ilo ja päästä seuraamaan persoonien kasvua ja kehitystä, ammattiseikkailijat toteavat.

Aikuisille suunnattujen seikkailukasvatuksen erikoistumisopintojen opiskelijoista löytyy monenlaisia ohjauksen ammattilaisia aina nuorisotyöntekijöistä opettajiin, eräoppaisiin ja ohjelmapalveluyrittäjiin asti. Roolijako seikkailukasvatuksen opinnoissa opettajan ja opiskelijan välillä on usein erilainen kuin perinteisessä luokkaoppimistilanteessa, koska tekeminen on käytännönläheistä ja konkreettista. Opettaja venyy roolissaan aina valmentajasta kannustajaan, palautteenantajaan, tiedonlähteeseen, keskustelun avaajaan ja mentoriinkin asti.

Avomereltä ja ylängöille
Seikkailukasvatuksen lehtorilla tulee olla takataskussaan monipuolista osaamista: työkalupakkiin pitää kuulua ammattitaitoa aina elämyspedagogiikan teoreettisesta pohjasta turvallisuusosaamiseen ja lajiliittojen kouluttajapätevyyksiin asti.

Sekä Eeva että Kai ovat päätyneet kokemusta hankkiessaan mitä ihmeellisimpiin seikkailuihin. Eevan uran merkittävin seikkailu ajoittui Pohjois-Amerikassa työskennellylle ajalle. 30 päivän mittaiset maastokurssit upeissa vuoristomaisemissa kaukana erämaassa tai merellä 10 opiskelijan ja yhden opettajakollegan kanssa olivat kokemuksellista oppimista parhaimmillaan.

Kai koki mieleenpainuvinmman seikkailunsa sotilastarkkailijan tehtävissä Pohjois-Pakistanissa ja Pohjois-Intiassa. Täysin vieraan kulttuurin, ympäristön ja ihmisten kohtaaminen  oli jo seikkailu itsessään. Kashmirin ja Himalajan ylängöillä suoritetut partioretket jalan vaeltaen olivat puolestaan luontokokemuksina äärimmäisen vaikuttavia.

Selviäminen kansainvälisessä yhteisössä ja erityislaatuisessa kulttuurissa opetti sellaisia taitoja, joiden oppia tulee ammennettua edelleenkin, Kai kuittaa.

Teksti: Elina Räihä

Tulemme esittelemään talon sisäistä osaamista noin kerran kuukaudessa HUMAKin alakohtaisissa blogeissa ilmestyvissä asiantuntijahaastatteluissa.Asiantuntijat tulevat jakamaan aiheeseen liittyviä linkkejä viikon ajan HUMAKin Facebook-sivulla.

HUMAK hujauksia

En tiennyt reilu puoli vuotta sitten missä olisin tammikuussa, tuskin kukaan voi varmasti sanoa sijaintiaan puolen vuoden päähän. Suoritin ylioppilastutkinnon keväällä 2010, eikä suora jatkopaikka uuteen kouluun auennut. Vietin tarkoittamattoman välivuoteni pohtien ja miettien haaveitani tulevaisuudesta. Mikä minusta tulee isona, oli kysymys, johon halusin vastauksen. Ynnäillessäni mahdollisuuksiani tein töitä Keuruun 4H:lla aamupäivätoiminnan ohjaajana. Lasten kanssa touhutessani ymmärsin haluavani tehdä ihmisläheistä ja jollain tavalla kasvattavaa työtä.  Sain kuulla nuorisotyöntekijöiltä yhteisöpedagogin laajasta työkentästä erilaisissa järjestöissä, nuorisotilatöissä, lastensuojelussa, palvelukeskuksissa, mielestäni mahdollisuudet kuulostivat rajattomilta!

 Viime elokuun alussa sain HUMAKilta kirjekuoren, joka sisälsi hyväksymiskirjeen varapaikalta kouluun.  Nyt ainakin tiedän, että minusta tulee yhteisöpedagogi, ja tulen kasvattamaan ansioluetteloani työharjoitteluilla ja tutkintotodistuksella. Äänekosken kampuksen valitsin siksi, että se sijaitsee maantieteellisesti lähellä kotikaupunkiani Keuruuta. Näin ajateltuna en kuluta päivääni turhaan matkustamiseen vaan pääsen nopeasti perheeni ja koirani luo syömään jääkaapin tyhjäksi. HUMAKissa opin kokemalla ja tekemällä, enkä istumalla koko päivää paikallani lukemalla puuduttavaa kirjaa, jota en vain lukemalla pysty sisäistämään.

Reilun puolen vuoden opiskelun jälkeen tuntuu siltä, että päivät ovat menneet hujauksessa, eikä vieläkään ymmärrä päässeensä kouluun. Olen kuitenkin varma siitä, että tämä koulutusohjelma on juuri oikea minun kaltaiselleni aktiiviselle nuorelle, joka perustaa arvonsa ihmisten tasavertaisuuteen ja auttamiseen. Tarkan työtoiveen määrää minulle elämä itsessään kulloisenkin tilanteen ja sattumuksen mukaan.  Tulevaisuudessa haluan toimia ammattitaitoisena ihmisenä, joka omaa valmiudet aktiiviseen toimijuuteen erilaisten nuorten parissa.

Teksti: Nadja Mäkelä, 1. vuoden yhteisöpedagogi opiskelija, HUMAK Äänekoski

Aikuisopiskelijan arki - töitä, opintoja ja aikatauluja

Tervehdys täältä eteläisestä Suomesta. Olen aikuisopiskelijana HUMAKissa kansalaistoiminnan ja nuorisotyön koulutusohjelmassa 2011- 2012. Hain opiskelemaan yhteisöpedagogiksi Tornion kampukselle keväällä 2011 ammattikorkeakoulujen yhteishaussa kahdesta syystä: olen järjestötyön aktiivinen toimija ja halusin opiskelemaan kotiseudulleni Pohjois-Suomeen. Ilo oli ylimmillään, kun valintakokeiden tulokset tulivat – YES, pääsin!

Syksyllä ensimmäisten lähiopetusjaksojen innostus kääntyi vähitellen realismiksi. Muistan, kun syksyn auringonpaisteessa huomasin havahtuvani ajatukseen: ”Täällä kilpaillaan vain itsensä kanssa.” Toinen hyvä opintoja ohjaava ajatus on ollut: ”Teen opintotehtävät annettuun aikarajaan mennessä”. Jälkimmäisestä olen joutunut valitettavasti hieman joustamaan sairastamisesta aiheutuneiden työruuhkien takia.

 Aikuisopiskelijan arki onkin täynnä tiivistä elämän sykettä ja sukkulointia eri roolista toiseen kotona, työpaikalla, lähiopintojaksoilla ja etäopiskelussa. Oman haasteensa tuovat pitkien opiskelumatkojen aiheuttamat kustannukset ja aikatauluhaasteet. Nämä asiat on hyvä huomioida jo riittävästi etukäteen, jotta ei tule ikäviä yllätyksiä.

Päämäärään mennään kuitenkin etappi kerrallaan. Sinne pääsemistä helpottavat realististen aikataulujen asettaminen ja niiden pitäminen, perheen tuki, sitoutuminen opiskeluun ja opintoryhmältä ja työpaikalta saatu tuki. Aikuisopiskelijan suurena tukena on vahva työelämän tuntemus sekä eletty elämä.  Näistä nousevat kokemukset ja vahvuudet auttavat asettamaan opiskeluajan haasteet omaan mittakaavaansa.

Aikuisopiskelijan on lisäksi hyvä olla itselleen armollinen: aina ei lopputulos ole paras mahdollinen, joten riittänee kun on tehnyt parhaansa.

Työkiireideni helpotettua vuodenvaihteessa päättyneeseen työsopimukseen, on aika toteuttaa kolmas opintoja ohjaava ajatus: ”Tee päivitetty lukujärjestys”.  Sitä ennen pakkaan kuitenkin matkalaukkuni ja otan selvää huomisen aikatauluista – juna kulkee taas, on sillä suunta tuonne pohjoiseen. Tällä kertaa Tornion kampukselle ja vuoden ensimmäisiin lähiopintoihin.

Teksti: Tuula Lindgren, kansalaistoiminnan ja nuorisotyön koulutusohjelma, HUMAK Tornio

Nuorisotyötä Maltalla

Olemme kaksi toisen vuoden yhteisöpedagogiopiskelijaa Joensuun kampukselta. Toinen opiskeluvuotemme alkoi erilaisella tavalla, sillä ensimmäisen vuoden kevätlukukaudella tehty hakemisprosessi takasi meille luvan lähteä suorittamaan opintojamme neljäksi kuukaudeksi Maltalle. Kavereidemme aloittaessa syyslukukauden syyskuun alussa, olimme jo saavuttaneet Maltan kuuman ilmaston ja odotimme innokkaina tulevaa Erasmus-vaihtoamme!

Ensimmäisen kuukauden opiskelimme Maltan yliopistolla maltan kieltä muiden kurssille hyväksyttyjen opiskelijoiden kanssa. Koulupäivät olivat neljän tunnin mittaisia ja täynnä maltan kielioppia, sanoja sekä historiaa. Meitä ja muita ryhmäläisiä hemmoteltiin vierailuilla saaren historiallisissa kohteissa. Mikä sen parempaa, kuin päästä satamakierrokselle koulupäivän jälkeen!

Itse harjoittelumme sijoittui pääsääntöisesti tyttökouluun sekä nuorisotilalla pidettyihin kerhoihin. Työskentely koululla oli antoisaa: vieraassa kulttuurissa oppi samalla uutta itsestään, toisista ja työstä vieraalla maaperällä vieraalla kielellä! Vaikka työskentely englanniksi ja vieraassa kulttuurissa antoi välillä haastetta, nämä neljä kuukautta ovat opettaneet meille paljon enemmän kuin osasimme edes arvata. Nuorisotyön tekeminen ulkomailla sai meidät vakuuttuneeksi, että olemme oikealla alalla ja että työmme on tärkeää sekä alati muuttuvaa.

Vaikka työtä ja opiskelua Maltalla riitti, pääsimme myös nauttimaan lämpimästä auringosta ja uudesta kulttuurista rannalla maaten, saarta kiertäen sekä uusia kansainvälisiä ystävyyssuhteita luoden. MAHTAVAA!! Kiitos HUMAK, että mahdollistit tämän meille.

Teksti: Mona Kaverinen ja Piia Jurvanen
HUMAKin Joensuun kampuksen 2. vuoden yhteisöpedagogiopiskelijat