perjantai 20. joulukuuta 2013

11. 12. 13 - Järjestötreffeillä kumppaneiden kanssa




Yhteistä tulevaisuutta rakentamassa
Järjestö- ja vapaaehtoistoimintaan suuntautuvat yhteisöpedagogiopiskelijat olivat kutsuneet Humakin yhteistyöjärjestöjen edustajia treffeille Humakin Helsingin TKI-keskukseen (Ilkka) Valkeaan taloon keskiviikkona 11.joulukuuta.  Mukana tapahtumassa olivat myös kansainväliseen ja monikulttuuriseen toimintaan suuntautuvat opiskelijat.

Tulevaisuuspaneeliin osallistui ihmisiä monentyyppisistä järjestöistä. Oli Suomen 4H:n kehityspäällikkö Virpi Skippari, oli toiminnanjohtaja Tuula Kumpumäki Yhteiset lapsemme ry:stä, oli kasvattaja Timo Löppönen  Iceheartsista, oli viestinnästä ja koulutuksesta vastaava johtaja Reija Salovaara Allianssi ry:stä ja järjestötoimialan TKI-päällikkö Esa Ylikoski Humakista.
Alicia Perho ja Amalia Ojanen ovat molemmat kolmannen vuoden järjestösuuntautuneita yhteisöpedagogiopiskelijoita. He johdattelivat paneelia järjestöjen tulevaisuus -aiheeseen.

Järjestökentän muutokset
Kun panelisteilta kysyttiin miten järjestöt ovat muuttuneet viimeisen viiden vuoden aikana, saatiin hyvin samansuuntaisia vastauksia kaikilta järjestöiltä.
-        - Rahoitus ei ainakaan ole helpottunut, totesi Reija Salovaara.

Varainhankinnan kehittäminen ja uusien ratkaisujen löytäminen oli kaikkien prioriteettilistalla. 

-        - Toisaalta rahoituksen kiristyminen on vaikuttanut siihen, että kouluihin otetaan entistä innokkaammin ylimääräisiä, ilmaisia resursseja, kertoi Iceheartsin Timo Leppänen, jonka järjestö tukee nuorten kasvua joukkueurheilun avulla.

Onko peruseuron vaikuttavuus suurempi kuin hanke-euron? Projektirahoituksen merkityksestä järjestöjen toimintaan oltiin kahta mieltä.
-        - Toisaalta hankerahoituksen aaltomaisuus vaikeuttaa pitkäjänteistä suunnittelua ja tekee järjestötöistä pätkätöitä, mutta toisaalta hankkeet tuovat perustoimintaan uusia innovatiivisia toimintamalleja, totesi 4H:n Virpi Skippari.

Pienikin panos huomioon
Kilpailu ihmisten ajasta tekee uusien jäsenten löytämisestä –  ja erityisesti nuorten vapaaehtoistoimijoiden sitouttamisesta entistä vaikeampaa.

-        - Meidän on kyettävä tarjoamaan nuorille muutakin kuin kokoustamista.  Pitää luoda pienempimuotoisia tapoja olla mukana, totesi Salovaara.

Nuorten ideoita kaivataan järjestöissä – ja niitä myös kuunnellaan. Vanhojen toimintamallien rinnalle tarvitaan uusia, jotka soveltuvat paremmin uuden sukupolven elämään. Mm. Yhteiset lapsemme ry pyytää säännöllisesti opiskelijoita kommentoimaan järjestön toimintamalleja. esim. rasisminvastainen hanke toteutettiin paljolti opiskelijoiden ideoiden pohjalta.

Verkko ja järjestöjen toimintamahdollisuudet
Sosiaalinen media on lisännyt erityisesti pienten järjestöjen vaikutusmahdollisuuksia. Esa Ylikoski toi esille vapaaehtoistyön tuotteistamisen. Kun vapaaehtoistehtävistä rakennetaan moduuleita, voidaan pienikin panos huomioida. Nuori voi sitoutua määräajaksi, esimerkiksi osallistua yksittäisiin yhden viikonlopun tapahtumaan.

Onko järjestöissä tilaa innovatiivisuudelle?
Humakin opiskelija Tipsu Sollasvaara kehotti osallistujia pohtimaan sitä, onko järjestöissä varattu resursseja innovatiivisuudelle.  Idean synnyttäminen voi vaatia resursseja, mutta usein vielä enemmän vaatii idean saaminen läpi.

Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että nuoria tarvitaan järjestöissä. Reija Salovaara kertoi, että nuorisoseurat ovat päättäneet, että kaikkien yhdistysten hallituksissa tulee olla yksi nuori.
-        - Nuoret otetaan mukaan sisällöntuottajiksi, kertoi Virpi Skinnari 4H:sta, jossa  nettisivu-uudistusuudistus on meneillään. – Teemme verkkonuorisotyötä, ja nuoret toimittajat ja vapaaehtoiset osallistuvat mm. kirjoittamalla nuorten blogeihin.

Yhteiskuntaoppia entistä nuoremmille
Esa Ylikoski nosti esille positiivisena ilmiönä sen, että peruskoulussa yhteiskuntaoppia tulee kaksi vuosiviikkotuntia lisää. Tällöin 10 – 13 –vuotiaat tulevat yhteyteen kansalaisyhteiskunnan ja järjestöjen kanssa.

Nuoret siis toivotetaan tervetulleiksi järjestöihin, myös strategiatyöhön mukaan luomaan visioita. Sellaisia nuoria ovat mm.  ne humakilaiset, jotka järjestivät kumppaneiden  kohtaamisen. 

Teksti ja kuva: Tuula Johansson, tiedottaja Humak 


tiistai 17. joulukuuta 2013

Näin yhteisöpedagogiopiskelija välttää joulustressin




Joulu lähestyy ja stressitaso kasvaa varsinkin opiskelijoilla, kun koulutehtävät kasaantuvat kurssien loppua kohden. Miten siis voi aloittaa jouluun valmistautumisen kaiken kiireen ja stressin keskellä? On hyvä miettiä, mikä on oleellista ja missä järjestyksessä tehtävät täytyy tehdä.  Itselle voi tehdä vaikka muistilistan asioiden selkeyttämiseksi.

Arkipäiviin on tärkeä hakea tuttuja rutiineja ja välillä on hyvä pysähtyä selventämään omia ajatuksia.  Etsi itsellesi aikaa rentoutua sohvalla viltin mutkassa hyvän kirjan tai uuden sarjan tuotantokaudella.  Älä säästele kynttilöiden polttamisessa. Luo opiskelija-asuntoosi lämmin tunnelma pienillä asioilla.

Mieti myös omia aikaisempia keinojasi rentoutua. Siivoaminen ja ulkoilu on helppoa aloittaa, kun niistä tekee mieleisiä. Ei kannata jättää esimerkiksi joulusiivousta viimeiseen päivään, vaan aloittaa jo aikaisin. Musiikin kuuntelu tekee siivoamisesta paljon hauskempaa.

Joululahjojen ostaminen kannattaa suunnitella etukäteen, jotta ei tee hätiköityjä ostopäätöksiä. Ota ovestasi pois ”ei mainoksia” –ilmoitus, kerää tarkoituksella kaikki mainokset ja istahda lattialle selailemaan mainoksia ennen kuin lähdet päättömänä kanana ihmisvilinään. Muista, että hyvä mieli tulee arkisista asioista.

Stressitöntä joulunodotusta!


Toivovat Humanistisen ammattikorkeakoulun Kuopion kampuksen yhteisöpedagogiopiskelijat

Minttu Aho, Heidi-Helena Kaartinen, Laura Komulainen, Anni Nyman ja Henna Ovaskainen



 
Kuva: Erja Anttonen/ Humak Kuopion kampus



tiistai 26. marraskuuta 2013

Vuoden paras opinnäytetyö kehitti pienryhmätoimintaa maahanmuuttaja- taustaisten ja valtaväestöön kuuluvien tyttöjen välillä


Anni-Reetta Sorellin opinnäytetyö palkittiin parhaana Nuorisotutkimusseuran opinnäytetyökilpailun ammattikorkeakoulu- sarjassa. Humakista valmistunut yhteisöpedagogi (AMK) kertoo tutkimuksen lähtökohdista:

-        - Maahanmuuttajataustaiset nuoret kertoivat usein, että heillä ei ole lainkaan valtaväestöön kuuluvia ystäviä, mikä vaikeuttaa kielen oppimista ja aiheuttaa ulkopuolisuuden kokemuksen uudessa kotimaassa. Peruskouluikää vanhempina Suomeen saapuneet eivät juuri kohtaa koulun kautta valtaväestöön kuuluvia nuoria, sanoo Anni-Reetta.

Turun Tyttöjen Talo
-        - Keskeiseksi yhteistyökumppaniksi löytyi Turun Tyttöjen Talo. Siellä mahdollisuus kohtaamiseen oli tarjolla, mutta valtaväestön ja maahanmuuttajataustaisten keskinäinen vuorovaikutus oli vähäistä eikä ystävyyssuhteita yli ryhmärajojen juuri syntynyt. Halusin opinnäytetyössäni tutkia toiminnallisen pienryhmätoiminnan mahdollisuuksia parantaa vuorovaikutusta.  Kehittämisprojektinani oli lisäksi mallintaa käyttämäni menetelmä monikulttuurisen tyttötyön menetelmäksi, kertoo Anni-Reetta.

”Sorellin opinnäytetyössä kehitetty pienryhmätoiminta ottaa lähtökohdakseen nuorten keskinäisen vuorovaikutuksen tukemisen heitä yhteisesti kiinnostavien toimintojen kautta. Tällöin kysymykset kulttuurisista eroista eivät nouse päällimmäisiksi vain erottaviksi tekijöiksi.” toteaa palkintoraati.

-        - Näen kulttuurien kohtaamisessa olennaiseksi aidon halun ymmärtää ja kunnioittaa toisia. Avoin dialogi ihmisten kesken rakentaa todellista kohtaamista ja ymmärrystä yli kulttuurirajojen. Tavoitteenani oli omalta osaltani olla kehittämässä asiakaskuntaani entistä paremmin tukevaa toimintaa, sanoo Anni-Reetta.

Monipuolinen kokemus nuorisotyöstä
Anni-Reetta on tehnyt monipuolisesti nuorisotyötä saman työnantajan – Turun kaupungin palveluksessa vuodesta 2002; eri nuorisotaloilla avointa toimintaa, kohdennettua pienryhmätoimintaa, Walkers -yökahvilaa, kansainvälistä nuorisovaihtoa, alueellista katutyötä ja verkostotyötä. Lisäksi hän on työskennellyt iltapäiväkerhossa ennen etsivään nuorisotyöhön siirtymistään.

Anni-Reetta valmistui yhteisöpedagogiksi vuonna 2012. Syksystä 2012 kevääseen 2013 hän oli työlomalla etsivästä työstä Turun Tyttöjen Talon monikulttuurisen tyttötyön projektin projektityöntekijänä. 

”Nautin työstäni ja koen sen kiinnostavana”
Etsivässä nuorisotyössä on olennaista etsiä aktiivisesti palveluihin riittämättömästi kiinnittyneitä nuoria jalkautumalla nuorten pariin esim. katutyön tai kouluissa tapahtuvan kohtaamisen kautta.

-        - Tulevaisuuden suunnitelmissani on nyt jatkaa tätä työtä, koska nautin siitä ja koen sen kiinnostavana. Olen toki aikanaan avoin myös uudenlaisille mahdollisuuksille ja erilaisille työmuodoille, koska koen ammatissa kehittymisen olevan tärkeää nuorisotyössä. Jossain vaiheessa pidän mahdollisena ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon sekä opettajan pätevyyden hankkimista. Olen utelias tulevaisuuden mahdollisuuksien suhteen, mutta nautin myös keskittyessäni työhöni pitkäjänteisesti. Toimintaympäristön ja asiakaskunnan tuntemus tuo työhön syvyyttä, jota haluan täällä hetkellä hyödyntää työssäni, toteaa Anni-Reetta.

---
Nuorisotutkimusseuran opinnäytetyökilpailussa oli ensimmäistä kertaa gradujen rinnalla myös ammattikorkeakoulujen opinnäytetyösarja.  Humakin kansalaistoiminnan ja nuorisotyön koulutusohjelma palkittiin sekä voitolla että kunniamaininnalla.

Kunniamaininnan sai Juha Heiskanen työllään joka käsitteli puolijulkisen tilan nuorisotyötä. Juha Heiskanen: Kasvatusta ja kontrollia. Puolijulkisen tilan nuorisotyö tekijöidensä kokemana (pdf)

Kaikki palkitut opinnäytetyöt ovat ladattavissa ja luettavissa Nuorisotutkimusseuran verkkosivuilla osoitteessa http://www.nuorisotutkimusseura.fi/tutkimus/opinnaytetyokilpailu  

Teksti: Tuula Johansson, Humak viestintä

Ammatillinen nuorisotyö verkkoympäristössä



Mitä tarkoitetaan nuorisotyöllä verkossa? Verkkoympäristössä tapahtuvan nuorisotyön muotoja ovat esimerkiksi nuorten tieto- ja neuvontapalvelut, toimijoiden ulkoinen ja sisäinen viestintä, sidosryhmätoiminta, markkinointi, verkostoituminen muiden ammattilaisen kanssa ja palveluiden tuottaminen nuorille ja nuorten asialla oleville ammattilaisille. Kasvavat nettiyhteisöt ja verkon mahdollisuudet antavat jatkuvasti uusia mahdollisuuksia nuorisotyölle. On tärkeää hyödyntää nämä mahdollisuudet!

Organisaation toteuttama nuorisotyö verkkoympäristössä täytyy olla tietenkin organisaation kohderyhmän tarpeiden mukaan räätälöity. Palvelut on suunnattava oikeisiin verkkoympäristöihin, joista halutut asiakkaat tavoitetaan. Eri palveluiden sisällön tuottamisen määrä riippuu organisaatiosta ja sen luonteesta. 



Tavoitteellisuus ja monialaisuus
Ammatillinen verkkotyö terminä kertoo sen, että se on suunniteltua ja tavoitteellista. Sille on usein hyvä laatia organisaation sisäiset yhteiset säännöt, joiden mukaan työtä tehdään. Tärkeää on myös tutustua verkkotyötä sivuaviin lakeihin, sekä muihin säädöksiin ja suosituksiin, kuten verkkonuorisotyöntekijän eettisiin periaatteisiin  http://bit.ly/1de2Qda. 

Se, että työlle on laadittu ohjeistuksia ja sääntöjä, tarkoittaa myös sitä, että työllä on tavoitteita joihin tähdätään. Verkkotyöntekijällä on myös omat arvonsa, joiden puitteissa toiminta toteutuu. Ammatillista verkkotyötä tehdään aina tiettyä tarkoitusta varten, ja tavoitteiden toteutumista on hyvä välillä tarkastella. Monet tutut nuorisotyön indikaattorit ja kriteerit ovat sovellettavissa verkkotyöhönkin.



Monialaisuus on osa myös ammatillista verkkoperustaista nuorisotyötä. On tärkeää huomioida palvelun luonteen mukaisesti tahoja, jotka voisivat olla palvelulle hyödyksi tai voisivat olla jollain tavalla mukana toiminnassa. On tärkeää myös levittää tietoa palveluista muille toimijoille ja alan ammattilaisille, eikä vain asiakkaille suunnatusti. Verkostoituminen ja ammattialan yhdistyminen on voimavara. Monialaisuutta verkkotyössä edesauttaa esimerkiksi nuorten tieto- ja neuvontapalveluita ajatellen Koordinaatti- kehittämiskeskus.

Ammatillisten verkkotoimijoiden oma foorumi?
Kuitenkin verkko työympäristönä on laaja, monet toimijat eivät tiedä toisistaan ja asiakkaista käydään jopa kilpailua. Olisiko toimijoiden kesken esimerkiksi mahdollista järjestää verkkomessut? Messut olisi avoinna viikon verran linkin takana ja siellä olisi toimijaesittelyitä, palveluita, verkon nykytilaa, keskusteluja, kyselyitä, tilastoja yms.. Kattava paketti, johon tutustumalla pääsisi sisälle verkkotyön nykytilaan. Tällaista esim. vuosittain päivitettävää "messulinkkiä" voisi hyödyntää myös nuoriso-ohjaajien kouluttamisessa, koska aihetta käsitellään kokemani mukaan ammattikoulutuksessa liian vähän.

Varsinkin pienellä paikkakunnalla monialaisuus voi tulla ilmi monella kentällä.  Samat tahot jotka järjestävät paikkakunnalla “irl”-toimintaa, tekevät usein yhteistyötä. Kun toimijat löytyvät myös verkkopalveluista, toisten verkkojulkaisuiden jakaminen yhteistyön ja tiedonjaon merkeissä on ainakin oman verkkotyöntekijänroolini keskiössä.Nykyaikana on tärkeää, että konservatiivisemmatkin organisaatiot tulevat verkkoon edes jollakin tapaa, koska muuten se todennäköisesti kuihtuu pikkuhiljaa pois. Se, että verkosta löytyy tiedot toimijasta ja mahdollisesti toiminnastakin, kaikkien saataville laitettuna, kielii myös luotettavuudesta. Jos organisaatiosta ei löydy mitään verkosta, sitä ei käytännössä ole olemassa ainakaan nykynuorten näkökulmasta, ellei se tee itseään todella hyvin ja laajasti tunnetuksi oikeassa elämässä

Löydettävyys, käytettävyys
Nuoriin kohdistetut palvelut verkossa täytyy olla helposti löydettävissä ja nuorten luontevasti käytettävissä. Ammatillisesti rakennettu verkkoympäristö tarjoaa palvelun, jota nuori pystyy käyttämään ja ymmärtää sen sisällön. Myös visuaalinen ilme on tärkeä, koska nuoret kiinnittävät siihen eritystä huomiota. Värimaailmaan ja fontteihin, kuviin ja muuhun on panostettava. On myös huomioitava mahdollisuus verkkopalveluiden väliseen linkittymiseen, eli bannereihin, linkkeihin ja omiin mainoksiin muiden sivuilla.

Erityisen tärkeä osa palveluiden kehittämistä on myös vuorovaikutuksellisuus palvelun käyttäjien kanssa. Nuorten mahdollisuus vaikuttaa palveluun ja sen kehittämiseen olisi jollain tasolla oltava, muuten palvelu voi olla vääränlainen, eikä toteuta käyttäjiensä tarpeita ainakaan täysin. Nuoret ovat kuitenkin oman elämänsä, myös verkkoelämänsä ammattilaisia, ja parhaiten he itse tietävät, mitä he verkon palveluista tahtovat. Tämä edistää myös nuorten osallisuutta ja sisällön tuottamista verkon ympäristöissä.

Ammatillisuus ilmeneekin mielestäni eniten juuri siinä, että monia asioita otetaan huomioon ja ajatellaan mahdollisimman useita erilaisia asioita ja mahdollisuuksia, riskejä sekä uhkia, ettei palvelu kaatuisi sitten aivan epäoleellisesta syystä. Kuten esimerkiksi jos nuorten neuvontachatti tulee Salattujen elämien aikaan--> voi kuvitteellisesti viedä paljonkin asiakkaita. Jos kaikki asiat on otettu huomioon, mutta palvelu ei silti saa tuulta alleen, palvelulle ei todennäköisesti ole ollut tarvetta. Tietysti jatkuvasti ajan kuluessa palveluiden tarve muuttuu ja palveluita syntyy lisää, tarve voi jo palvelun alkukehittämisen aikana kadota. On siis tärkeää pysyä "verkon hermolla" ja tietää palvelut, mitä nuoret käyttävät ja mihin suuntaan tarpeet voivat jatkossa kehittyä.

Nuorten verkkokäyttäytymiseen perehtyminen
Nuorten verkkokäyttäytymiseen perehtyminen on tärkeää, reaaliaikaisessa neuvontatyössä ei voi jäädä ihmettelemään omituisen näköistä merkkikasaa: "(o__o) WTF",  joka todellisesti voi kertoa asiakkaan ilmeitä ja eleitä tällä lähes ainoalla verkon elekielellä, hymiöillä ja lyhenteillä. Myös verkossa hetkittäin pinnalla olevat ilmiöt on hyvä tietää, kuten videot ja meemit joka valloittavat maailmaa ja hetken pinnalla oltuaan usein painuvat yhtä nopeasti menneisyyteen. Trendien tietäminen voi antaa mahdollisuuksia vaikuttaa tai varautua nuoren kehitystä vaarantaviin trendeihin tai edistää nuorten luovuutta auttamalla luomaan itse nettihittejä. Trendien tietämys helpottaa myös IRL tapahtuvaa nuorisotyötä, kun tietää, mistä nuoret puhuvat.

Ammattilainen on tietoinen verkon mahdollisuuksista ja uhista, kuten netti- ja peliriippuvuuksista, identiteettivarkauksista, tuntemattomien tapaamisesta oikeassa elämässä, laittoman latailun ja nimettömät uhkaukset esim. kouluihin. Ammattilaisella on välineet ehkäistä tai reagoida näihin, verkon anonyymiys on tässä suurin haaste.

Työntekijän on osattava käyttää verkkoa luonnollisena toimintaympäristönään ja mieltää se nuorten tavoin täysin tavalliseksi "paikaksi". Työntekijän on myös siis hallittava laitteisto ja verkon käyttö. Tekninen osaaminen ja laitteiden toimivuus ja niiden päivitys on myös tärkeä huomio. Laitteiden vanhentuminen on yksi haaste, kun tekniikka kehittyy kokoajan, eikä pienillä toimijoilla ole varaa päivittää kalustoaan kovin tiuhaan tahtiin. Lisäksi haasteena uusien laitteiden saamiselle voi olla se, että ne jotka rahakirstun päällä istuvat, eivät näe verkkotyön sisintä ja sen vaikuttavuutta nuorten elämässä. Siksi verkkotyön auditointi ja raportointi on tärkeää.

Kuka tahansa ei voi olla verkkonuorisotyöntekijä, vaikka käytännössä se olisikin mahdollista sellaisena verkossa esiintyä. Esimerkiksi palvelut, kuten Facebook, Suomi24, muut keskustelupalstat ja itse tehdyt nettisivut mahdollistavat kenen vain toimimisen ihan millä nimellä vain ja ihan minkä vaan asian puolesta. Mediakriittisyyden opetus nuorille on siis tärkeää.

Vertaistuki ja ajassa eläminen
Huomioitava verkkonuorisotyön poikkeuksellinen tekijä on tietysti vertaistuki. Esimerkiksi itselleni tutussa verkkoympäristössä, Helsingin seudun Pulmakulmassa, nuoret voivat vastata toistensa kysymyksiin. Joskus vertaisnuorten vastaukset ovat suoranaista valehtelua, haukkumista tai kysyjän ongelman vähättelyä, mutta vastakohtana joskus vertaisvastaus onkin ollut niin hyvä, että vastatessa ammattilaisena tekisi mieli vastata vain "Oletkin jo saanut todella hyvän vastauksen, ei mitään lisättävää. Juuri noin!" mutta kuitenkin kysymykseen on vastattava, vaikka vastaus olisikin lähelle samaa kuin jo tullut vertaistuki. Myös vastaajien vastausten yhtenäisyys on tärkeää palvelun ammattimaisen kuvan kannalta.

Ammatillisuus verkossa tarkoittaa myös sitä, että koulutetaan ja perehdytetään vertaisnuoria, kuten Netari- palvelussa, tai koulutetaan vapaaehtoisia chättääjiä toimimaan palveluissa. Tämä viittaa myös aiemmin mainitsemaani moniammatillisuuteen ja lisäksi vertaisnuorten toiminta lisää osallisuuden toteutumista.

Verkkonuorisotyötä tekevien tahojen on päivitettävä toimintaansa jatkuvasti, koska verkossa palvelut, aiheet ja asiakkaat vaihtuvat usein tiuhaan tahtiin. Verkossa on oltava jopa nopeampi oppimaan kun oikeassa elämässä, kun uusia välineitä ja palveluita tulee markkinoille kuin sieniä sateella. Nuorten oppiessa uudet jutut nopeammin, on riskinä jäädä rannalle ruikuttamaan kun nuoret jo kehittelevät itse tulevaisuuden välineitä. Täytyy pysyä mukana! On kuitenkin todettava, että kaikkien sukupolvien on mahdotonta koskaan olla samalla tasolla tieto- ja viestintäteknologian taidoissa.

Ammatillinen verkkonuorisotyöntekijä osaa kuitenkin ajatella verkkotyön vain oikeassa elämässä tapahtuvan toiminnan lisävälineenä, työmuodot toisiaan tukien. “Verkko ei ole muusta maailmasta erillään oleva kokonaisuus. Pikemminkin kyse on media-teknologian mahdollistamasta tilasta, joka ei korvaa vaan jatkaa toimintaympäristöämme yhtenä tilana muiden joukossa. Internet on siten osa sosiaalista jatkumoa, jossa sen käyttäjät elävät: verkon sisällöt heijastavat sen ulkopuolista elämää ja toisinpäin” (Joensuu 2011, 15 Sähköä ilmassa).Pitää ymmärtää myös se, että kaikki eivät edelleenkään ole verkossa ja esimerkiksi Facebookista nuoret ovat alkaneet poistaa tilejään aikuisten valloitettua palvelua. Tosin uutiset eivät kerro, ovatko nuorisotyöntekijät Facebookissa nuorten mielestä hyvä vai huono asia (http://bit.ly/16RAWfX).Huomioitava on myös perinteinen toiminta ja tiedotus, eikä keskittyä pelkkään verkkoon. Sehän voi vaikka kaatuakin! ;)

Riina Haapakoski

Kirjoittaja on 2. vuoden yhteisöpedagogiopiskelija Humak Pääkaupunkiseudun alueyksiköstä,  Nurmijärven kampukselta ja Pornaisten kunnan nuorisotyöntekijä. Valmistunut nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajaksi 2010 Luther-opistosta. Työprofiili Facebookissa:   https://www.facebook.com/pornaistennuorisotoimi.riinah – Seuraa tai pyydä kaveriksi!