Opinnäytetyö, josta tuli kirja

Olimme jo useita vuosia yhdessä pitkäaikaisen kouluttajaparini kanssa ideoineet kirjaa turvallisen luokan rakentumisesta. Olimme kouluttaneet niin yhdessä kuin kumpikin tahoillamme kouluttajia ja opettajia ja erityisesti opettajat olivat viestineet tarpeesta parantaa ryhmätoiminta- ja vuorovaikutustaitojaan.

Kun aloitin ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon tekemisen, oli alusta asti selvää, että tämä voisi olla myös opinnäytetyön aihe. Oli helppo motivoitua aiheesta, joka oli hautunut mielessä vuosia ja jonka koin tärkeäksi. Koin myös tärkeänä, että en kirjoita vain arvioijien luettavaksi, vaan työni oli mahdollista levitä laajemmalle lukijajoukolle.

Opinnäytetyöni oli toiminnallinen ja koostui kahdesta osasta: kirjan käsikirjoituksesta ja raportissa, jossa kerrotaan miten kirjan käsikirjoitus tehtiin. Kirjoitin käsikirjoituksen yhdessä Tiina Honkosen kanssa. Raportti sen sijaan oli omaa pohdintaani ja reflektiotani ison kirjoitusprosessin vaiheista – niin flowsta kuin jumituksen ajoistakin. Kun käsikirjoitusta teki yhdessä toisen ihmisen kanssa, aina jompikumpi oli innostunut ja sai innostuksen tarttumaan.

Rakenna hyvä luokkahenki – ideoita uusiksi tavoiksi tehdä työtä

Opinnäytetyöni vie nuorisoalan toimijoille tuttuja ajatuksia ja toimintatapoja koulun arkeen ja opettajien työkaluiksi. Ajatuksena on, että opettajalle tuodaan helpotusta jokapäiväiseen työhön. Kirjan ideat ja mallit eivät ole projekteja, vaan tapa tehdä työtä. Kirjan keskiössä on myös yhteistyö esimerkiksi kodin ja koulun sekä nuorisotyön ja koulun välillä.

Olimme alusta asti tekemässä nimenomaan kirjaa. Halusimme saada ajatuksemme leviämään mahdollisimman laajalle. Meillä ei kuitenkaan ollut kirjalle kustantajaa tiedossa. Kustantajan löysimme vasta valmistumistani edeltävällä viikolla ja niinpä kirja ilmestyikin lähes vuoden valmistumiseni jälkeen tämän vuoden huhti-toukokuun vaihteessa. PS-Kustannus oli kirjan teemaan sopiva kustantaja, joka myös markkinoi kirjaamme aktiivisesti opettajille. Rakenna hyvä luokkahenki -kirjamme oli kustantamoon kuuluvan opettajien tietopalvelun kauden kirjana keväällä. Kirjamme on saanut hyvää palautetta ja siitä eri lehdissä julkaissut arviot ovat olleet myönteisiä. Kirjaa pidetään innostavana ja käyttökelpoisena opettajan työssä.

Olemme kouluttaneet kirjan pohjalta jokin verran ja varsinkin yrittäjänä toimivalle Tiinalle se on tuonut uudenlaisia työtarjouksia. Uutta kirjaa emme ole vielä tekemässä, mutta meillä on muutamia ideoita olemassa. Itselleni kirja oli osittain myös yhden työelämävaiheen päätös ja siirtymä uuteen. Nykyisessä työssäni Allianssin viestintäjohtajana en enää juurikaan toimi yhdessä koulujen ja opettajien kanssa.

Reija Salovaara, yhteisöpedagogi (YAMK)


Teksti on osa HUMAK-uutiskirjettä

• HUMAK-uutiskirje 2/2011 - Ajankohtaista aikuiskoulutuksessa

Hyvinvoinnin suunnittelijana terveyden edistämisen yksikössä

Marja Kannisto

Työskentelen Kaarinan kaupungissa määräaikaisena hyvinvoinnin suunnittelijana terveyden edistämisen yksikössä, joka on osa hyvinvoinnin edistämisen palveluita. Hyvinvoinnin edistämiseen kuuluvat myös: kansalaisopisto, kansalaistoiminta ja kulttuuripalvelut, liikuntapalvelut ja nuorisopalvelut. Tehtäviini kuuluvat mm. Sateenkaarinaryhmän toiminnan koordinointi, ehkäisevä päihdetyö, terveyttä ja hyvinvointia edistävät hankkeet ja sidosryhmäyhteistyö.

Opintoihini liittyvän kehittämistehtävän kohteena on Sateenkaarinaryhmä, joka on ehkäisevää mielenterveys- ja päihdetyötä tekevä, eri alojen ammattilaisista koostuva ryhmä, jossa on myös kuntalaisten edustus. Ryhmän tehtävänä on kehittää kaikkiin ikäryhmiin suuntautuvaa hyvinvointia edistävää toimintaa.

Kehittämisprosessin lähtökohtana on työryhmälähtöinen kehittäminen, jossa sovellan Kompentessi-menetelmän prosessia yhdistettynä erilaisiin toiminnallisiin menetelmiin. Tavoitteena on tarkastella kriittisesti ryhmän toimintaa, nimetä tai tehdä näkyväksi ryhmän vahvuuksia, osaamisalueita sekä osaamistarpeita että pohtia yhdessä keinoja toiminnan sisällön kehittämiseksi ehkäisevän työn tarpeiden näkökulmasta.

Marja Kannisto/Hyvinvoinnin suunnittelija
Kaarinan kaupunki


Teksti on osa HUMAK-uutiskirjettä

• HUMAK-uutiskirje 2/2011 - Ajankohtaista aikuiskoulutuksessa

Harjoittelijoita etsitään, harjoittelupaikkoja tarjotaan – kuinka saada kysyntä ja tarve kohtaamaan?

Ammattikorkeakouluopintoihin kuuluu vähintään 30 opintopisteen verran pakollista, ammattitaitoa edistävää harjoittelua. Enimmillään harjoittelua voi olla 90 op. Yksi kymmenen pisteen työjakso kestää noin 5-6 viikkoa, joten enimmillään harjoittelua on kokonainen vuosi, yhdessä tai useammassa työpaikassa. Työelämässä ja/tai työelämälle toteutetut opinnot eivät rajoitu harjoitteluun, vaan sen lisäksi opintoihin sisältyy erikokoisia projekteja. Opiskelijan opintokaari huipentuu opinnäytetyöhön, työelämän kehittämistehtävään, jonka tuotoksen tulee olla tilaajan näkökulmasta hyödyllinen ja käyttökelpoinen.

Harjoittelujen ja koko opintojen tulee muodostaa haastavuudeltaan nouseva kokonaisuus ja kehittää opiskelijan ammattitaitoa nousujohdanteisesti.

Työelämässä toteutettavien opintojen määrän perustella voidaan todeta, että opiskelijoilla ja työelämällä on runsaasti mahdollisuuksia kohdata toisensa. Kuitenkin ajoittain esille nousee kysymyksiä: onko opiskelijoille riittävästi tarjolla sopivia oman alan harjoittelupaikkoja, toisaalta taas pohditaan, miksi kiinnostaviin harjoittelutarjouksiin ei löydy tekijää.

Syitä lienee useitakin. Paljon on jo puhuttu siitä, kuinka työelämän ja oppilaitosten kieli ja sanasto eivät avaudu toiselle osapuolelle ja työnantajien on vaikea tarttua oppilaitoksen suunnasta tuleviin tarjouksiin. Työnantajille ei aina ole selvillä, mitä osaamista opiskelijoilla on ja millaisia työtehtäviä heille voi tarjota. Molemminpuolisen ymmärryksen lisäämisessä tarvitaan kohtaamisia, joissa toimijat pääsevät tutustumaan toisiinsa: tarjontaan, tarpeisiin ja käytäntöihin. Onneksi eri tahot ovat havahtuneet järjestämään tilaisuuksia, joissa kohtaamisia tapahtuu. Tässä yhteydessä ei sovi jättää mainitsematta Opiskelijatiimin markkinoita, jotka järjestetään 11.10. klo 12.15 alkaen Matarankatu 4:ssa. Kyseinen tapahtuma on konkreettinen esimerkki työelämän ja korkeakoulun henkilöstön sekä opiskelijoiden kohtaamisesta ja vuoropuhelusta.

Keskeinen osa korkeakoulun osaamisen tunnettuuden lisäämisessä on opiskelijoilla. Suuri osa harjoittelupaikoista löytyy edelleen opiskelijan oman aktiivisuuden perusteella, eli opiskelija itse ottaa yhteyttää kiinnostavaan paikkaan ja tiedustelee harjoittelumahdollisuutta. Tässä tilanteessa oman osaamisen sanoittaminen ja markkinointi ovat keskeisiä taitoja, eritoten mikäli työnantaja ei entuudestaan tunne sitä koulutusohjelmaa, jota opiskelija suorittaa. Harjoittelun aikana opiskelija on myös oppilaitoksensa käyntikortti, jonka toiminnan kautta työnantaja muodostaa käsitystään siitä, mitä HUMAKin opiskelijat yleisesti osaavat.

HUMAKin yhteisöpedagogit, kulttuurituottajat ja viittomakielentulkit ovat ilahduttavalla tavalla löytäneet paikkansa työelämässä ja myös tutkintojen tunnettuus on parantunut. Vielä on kuitenkin tekemistä yhteistyön ja vuoropuhelun rakentamisessa oppilaitoksen ja työelämän välille. Ollaan siis rohkeita puolin ja toisin ottamaan yhteyttä ja ideoimaan rakennuspalikoita! Markkinoilla tavataan!

Kirjoittaja on Minna Rajalin, joka työskentelee ESR-rahoitteisessa ura- ja rekrytointipalveluita kehittävässä KORSI (Korkeakoulujen osaaminen Keski-Suomen hyväksi) –hankkeessa

Osana vehnäpullaverkostoa - Päivitä verkostosi

Verkostotyö, osaamisen jakaminen, yhteiskehittäjyys - kuuluvatko nämä termit verkostotyöhön? ”Minulla eikä organisaatiollani ole aikaa käydä istumassa kaikenmaailman verkostokokouksissa juomassa kahvia, vaan on tehtävä oikeita töitä,” eräs toimija ohimennen totesi. Vähättelemättä kahvin voimaa ja pöytäkeskusteluissa mahdollisesti syntyvää innovatiivista keskustelua, väitän, että harvinaista on, jos joku haluaa tietoisesti mennä juomaan kahvejaan seurueeseen, johon on mahdollisesti tuotava itse kustantamat vehnäpullat, eikä yhteistyöstä synny muuta kuin muistio, jos se sihteerin vastuu muistettiin kierrättää. Uhkakuvana saattaa vielä leijailla verkoston seuraavan kokouksen koollekutsumisen velvollisuus.

Verkoston perustaminen sekä toiminnan käynnistäminen saattavat sytyttää todellisen liikkeen, energian ja motivaation. Verkostotoiminnan käynnistymisen jälkeen verkoston toiminnan kehittäminen ja suunnantarkistus saattavat kuitenkin unohtua. Haasteellista saattaa olla verkostoon osallistuvien organisaatioiden henkilöstövaihdokset, joten siksi verkoston tarve ja tavoitteet olisi hyvä päivittää säännöllisesti. On tärkeää varmistua, että verkostoon osallistuvilla on tieto verkostotyön vaatimuksista eli verkoston sitoutumisen asteesta sekä yhteinen näky verkoston tavoitteista. Olennaista on huomioida, millä tasolla verkosto toimii, ja onko jo olemassa verkostoja, joita voisi hyödyntää. Kuuluuko organisaatio parhaillaan verkostoihin, joihin kuulumisen perusteena on, että niihin on joskus aikoinaan liitytty. Olisiko aika päivittää eri verkostojen tavoitteet, jotta niihin osallistumista voitaisiin linjata organisaatiotasolla?

Preventiimi on nuorisoalan ehkäisevän päihdetyön osaamiskeskus, jossa palkallisena toimii kolme kehittäjää ja yksi kehittämispedagogi. Osaamiskeskuksen asiantuntijuus syntyy kentällä toimivista yli sadasta asiantuntijaorganisaatiosta, ja heidän nimeämistä alan ammattilaisista eli avainhenkilöistä, jotka ovat sitoutuneet Preventiimiverkoston toiminnan sekä koko nuorisoalan ehkäisevän päihdetyön kehittämiseen. Preventiimiverkostoon kuuluvilla toimijoilla on mahdollisuus valita Preventiimin useista toimintamuodoista juuri heidän organisaatiotaan palvelevat toimintamuodot. Preventiimin toimintamuotoja ovat mm. teemalliset Preventiimitapaamiset, kansainväliset tutustumismatkat sekä ehkäisevän päihdetyön arvioinnin ja laadun kehittämisen tilaisuudet. Toimintaan kuuluu myös kaikille avointa toimintaa, kuten ehkäisevän päihdetyön yhteistyöhankkeita, täydennyskoulutusta, asiantuntijaseminaareja, opiskelijoiden kehittämisprojekteja sekä opinnäytetöitä.

Preventiimiverkostolle suunnatussa vuosittaisessa kyselyssä kartoitettiin organisaatioiden antamaa tukea verkostotyölle. 80 % Preventiimiverkostoon kuuluvista kumppanuusorganisaatiosta tukevat avainhenkilöidensä osallistumista Preventiimiverkoston toimintaan. ” Preventiimitapaamiset kuuluvat itsestään selvästi työtehtäviin ja koulutuksiin osallistumista tuetaan”, eräs vastaaja kommentoi Preventiimiverkostolle suunnatussa kyselyssä (Preventiimiverkoston kysely 2011). Organisaatio on oivaltanut Preventiimiverkoston tuoman hyödyn yksilön, organisaation sekä koko toimialan kehittämisen näkökulmista. Näin ollen verkostossa toimiminen ei olekaan ns. ”oikeista” töistä pois, vaan itse asiassa juuri sitä itseään - aitoa oikeaa työtä. Organisaatio on sitoutunut tukemaan työntekijän osallistumista verkoston toimintaan, joten kehittämistyöhön osallistuminen ei välttämättä jää ainoastaan yksittäisen työntekijän työtehtävien priorisointikysymykseksi, vaan se on osa työn rakennetta.

Kehittäjän näkökulmasta yksi Preventiimiverkoston upeita monialaisia kehittämisen mahdollisuuksia syntyy, kun kehittämistyössä yhdistyvät niin toimialan ammattilaisten sekä tulevien alan huippuosaajien eli opiskelijoiden näkökulmat. Preventiimin yksi olennaisista kehittämisresursseista ovat juuri tulevat alan ammattilaiset eli Humanistisen ammattikorkeakoulun korkeakouluopiskelijat, jotka antavat opiskelupanoksena tuoreen näkökulman sekä tarvittavan resurssin kehittämistyöhön sekä koko Preventiimiverkoston että toimialan hyväksi.

Äänekosken kampuksen yhteisöpedagogiopiskelijat ovat juuri hakeneet Preventiimin toisesta toimipisteestä Jyväskylän TKI Akselista Preventiimiverkoston kehittämispäivillä tuottamaa materiaalia koostettavaksi ja jalostettavaksi koko Preventiimiverkoston käyttöön. Huone täyttyi kysymyksistä, näkökulmista ja energiavirrasta. Jään innolla odottamaan opiskelijoiden tuottamia raportteja. On ansaitusti kahvin aika. Maistan kupistani kahvia, ja vehnäpullan sijaan löydän vielä parasta ennen päiväyksellä olevan keksin. On aika pysähtyä ja herkutella. Kehittämispäivillä syntynyt materiaali on klikkausta vaille Preventiimin internet-sivuilla Prewebissä, ja kohta koko Preventiimiverkoston sekä kaikkien nuorisoalan ehkäisevän päihdetyön kehittämistyöstä kiinnostuneiden käytettävissä.

Tutustu Preventiimin toimintaan internet-sivuillamme www.preventiimi.fi
Preventiimiverkoston kysely 2011 http://www.preventiimi.fi/sites/preventiimi.juhaniemidesign.com/files/resurssipankki/Preventiimiverkostonkysely%202011.pdf

Kirjoittaja Virpi Koivisto toimii kehittäjänä Preventiimissä nuorisoalan ehkäisevän päihdetyön osaamiskeskuksessa Humanistisessa ammattikorkeakoulussa

Arkeniko teknologiakeskeistä?

Istun ennen nukkumaanmenoa tietokoneen äärellä ja luen viimeisimmät uutiset reader.google.com-ohjelmalla. Olen “tilannut” sinne sanomalehtien ja uutistoimistojen uutisia rss-syötteenä. Lopetin kesän alussa Helsingin Sanomien tilauksen, kannettava tietokone ja reader-ohjelma korvasivat lehden aamu-uutisten tuojana. Readerin 808 lukematonta uutista vaatii sen, että silmäilee otsikot ja surutta ohittaa turhat uutiset. Infoähkykö?

Istun ratikassa ja silmäilen Twitterin tveettejä eli viestejä henkilöiltä tai tahoilta joita seuraan Twitterin kautta. Pidän Twitterin tyylistä seurata ketä haluan. Lähetän jonkun verran mielenkiintoisia sisältöjä eteenpäin omille seuraajilleni, voisin tehdä sitä enemmän. Vähiten kirjoitan omia tveet-viestejä. Silloin kun avasin Twitter-tilini, aloin seuraamaan eri uutistoimistoja ja sanomalehtiä. Twitteriin kuuluu vastaseuraaminen eli twitterissäni oli alkuun enemmän uutistoimistoja seuraajina kuin muita. Kohtasin uutisarvoisten tveettien julkaisukynnyksen.

Nyt kesällä 2011 uusi +google tuli markkinoille ja siinä tuo iloa järjestellä ihmiset cirkeleihin, piireihin ja seurata henkiöiden päivityksiä. +googlen sisältöpostaukset vaikuttavat ammatillisemmilta verrattuna Facebookkiin. Facebookkiin on viime keväänä tullut mukavana ominaisuutena ryhmächat-toiminto. Olen muun muassa luonut salaisia, suljettuja ryhmiä, missä jäsenet samaan aikaan ryhmässä ollessaan voivat kommunikoida ryhmächatin välityksellä. Piristää arkea.

Mikä onkaan se sosiaalisen median elinympäristöni? Tiedän paljosta vähän. Tiedän useiden ohjelmistojen toiminnasta sen verran, että osaan käyttää niitä ja kertoa, mihin tarkoitukseen niitä voi hyödyntää. Mieleeni palaa parin vuoden takainen Euroopan Unionin suositus eurooppalaisen mediakansalaisen taidoista. Pohdin, etteivät tekniset mediaosaamisen taitoni vastaa EU:n suositusta, ja luulen osaavani melko paljon. Miten eurooppalaiset huolehtivat mediakasvatuksen, tekniikan käytön oppimisesta? Miten Suomessa? Miten työnantajat? minä itse?

Spotify ja Jukka Poika soi taustalla, kyllästyttyäni haen eri artistin ja jatkan kuuntelua. Kesällä fiilistelin festareita etänä. Latasin Spotifyyn esimerkiksi Provinssirockin, Flow-festivaalin tai +googlessa jaetun opiskelumusiikkia musiikkilistan. Useat festarijärjestäjät eivät olleet huomioineet Spotifyn käyttöä musiikin jakamisen välineenä ja markkinoinnin kanavana. Ilosaarirock siis olisi vaatinut matkustamista...

Silloin tällöin sähköpostiini tupsahtaa viesti Geni.com -sukupuu palvelusta. Toissa kesänä ahkeroimme läheisten kanssa sukupuumme sähköiseen muotoon. Geni lähettää viestejä päivityksistä kuten esimerkiksi uusi sukulainen on lisätty johonkin sukuhaaraamme tai jonkun syntymäpäivä lähestyy.

Jotain kuljetan mukanani paperisena ja se on kalenteri. Odotan aikaa, jolloin organisaation intranetin kalenteri, Outlook ja google-kalenteri toimivat synergisesti ristiin.

Mitä haluan oppia seuraavaksi? Olen seuraillut strategisen suunnittelun ja tulevaisuuden ennakoinnin ja joukkovoiman hyödyntämisen osalta sosiaalisen median periaatteilla toteutettuja palveluita tai välineitä. Jotta voit suunnitella tulevaisuutta sinun täytyy tietää nykyisyys - väite toteutuu. Webropol-tutkimustyökalu, doodle.com tai surveymonkey mahdollistavat paljon. Uutta on oman vastauksen peilaaminen joukkovoiman tuomaan sisältöön, ikään kuin liikkuisin pelissä väittämiä siirrellen. Tuon tyyppiseen tutkimustyövälineeseen olen tutustunut Fountain Parkin tekemissä tutkimuksissa ja tiedotustilaisuuksissa. Otavan Opisto on kumppaneineen kehitellyt vastaavanlaista iteratiivista eDelfoi tutkimustyökalua, ja pian pääsen tutustumaan sen toimintaan. Odotan innolla.

Olen koonnut sosiaalisen median työkalusta ja palveluista linkkilistaa docs.google.com-palveluun. Käytän tätä sosiaalisen median opetuksessani. Lisään sisältöä pikkuhiljaa ja olen saanut hyviä vinkkejä kollegoilta ja opiskelijoita. Tuorein päivitys oli MIMO Moving In, Moving On! -hankkeessa vinkatut projektihallinnan sosiaalisen median työkalut.

Sosiaalisen median linkkilista:
https://docs.google.com/document/d/1yy-vcEWT07m7jCzW9EoaOtVss8lIqYIkEUhO3fPJg7w/edit?hl=en_US&authkey=CM7E17EI

http://www.humak.fi
Mediavaikuttamisen parhaat eurooppalaiset käytännöt –hanke http://mediavaikuttaminen.wordpress.com
MIMO, Moving In, Moving On! Art-Based Methods to Social and Youth Work
http://mimo.turkuamk.fi

Kirjoittaja on Päivi Timonen, joka työskentelee Järjestö ja nuorisotyön yksikössä kehittäjä-lehtorina Nurmijärven kampuksella HUMAKissa.

Visioita Virosta – haastattelussa koulutusjohtaja Urmo Reitav

Kesäkuun alussa minulla on ilo päästä osallistumaan nuorisoalalla työskentelevän kollegani arkeen Virossa. Ensimmäiset viisi päivää teemme töitä Viljandin Kulttuuriakatemiassa ja sitten siirrymme Narvaan, Tarton yliopiston toiseen nuorisoalan yksikköön. Haastattelen Urmoa toiseksi viimeisenä iltana Narvan raatihuoneen torin laidalla katukahvilassa. Kun olen seurannut hänen työtään, on tullut mieleen monia kysymyksiä, joita pääsen nyt esittämään:

Mikä sinulle on työssäsi tärkeintä?

- Ensimmäiseksi haluaisin olla hyvä opettaja. Se on tärkeintä. Mutta miten sellaiseksi tullaan, koko ajan tulee kehittää itseään, aktiivisuus on tärkeää, varsinkin Virossa, missä on otettu isoja harppauksia nuorisotyön parissa viimeisen kymmenen vuoden aikana. Ei riitä, että puhuu, vaan täytyy olla myös itse esimerkki aktiivisesta kansalaisesta; tehdä kuten opettaa.

Pyrin tekemään jatkuvasti vapaaehtoistyötä. Narvan lähellä sijaitsee lastenkoti, jossa käyn säännöllisesti tapaamassa lapsia ja järjestän heille toimintaa, kerään varoja, joilla voidaan hankkia lastenkotiin tarpeellisia välineitä. Viime kesänä hankimme pihaan uusia kiipeilytelineitä. Tänä kesänä järjestin henkilökunnalle virkistyspäivän. Parhaillaan järjestän tapahtumaa, jossa tarjotaan 200 lapselle ilmainen lounas. Työttömyyden vaivaamissa perheissä eletään euron tulon jälkeen todella niukkaa elämää, osa lapsista tulee perheistä, joissa voidaan huonosti, on alkoholismia ja mielenterveysongelmia.

Osallistuin Urmon vetämään osallisuuskoulutukseen Narvan nuorisovaltuustolle. Koulutus oli iltapäivällä ja osui Narvan koulutusyksikön johtajan töiden keskellä, puku vaihtui rennompaan asuun ja hetkessä olimme paikallisessa nuorisokeskuksessa kahdenkymmenen nuoren ympäröimänä. Pohdimme yhdessä nuorten kanssa, mitä ovat osallisuuden käsitteet ja mitä ne tarkoittavat nuorten arjessa. Talon seinillä oli kuvasarjoja vuosien tapahtumista. Narvan nuorisovaltuustolla onkin pisin historia Virossa.

Miten kuvaisit nuorisotyön tilaa Virossa?

- Nuorisotyö on ehtinyt teini-ikään Virossa. Nähdään jo suuntaa, mutta oma identiteetti joutuu vielä pohtimaan. Näkisin, että nyt onkin kriittisen itsereflektion paikka. Puhumme täällä nuorisotyön kymmenestä osa-alueesta, minkä avulla jäsennämme tehtäväkenttää, mutta samalla siitä voi muodostua kompastuskivi. Sen sijaan, että jäämme määrittelemään mitä nuorisotyö on, meidän tulisi löytää dynaaminen malli, miten nuorisotyö kytkeytyisi yhä luontevammin osaksi yhteiskuntaa ja sen organisaatioita, esimerkiksi koulua. Myös kansalaistoiminnan kenttä tulisi nivoutua tiiviisti nuorisotyöhön.

Urmon aiemmat työtehtävät liittyvät vahvasti lapsiin ja nuoriin, mutta myös Eurooppaan. Hän on johtanut Virossa Unicefin kolmivuotista projektia, missä kerättiin tietoa lapsista ja nuorista. Hänen oma jatko-opintoihin liittyvä tutkimus vertailee eurooppalaisten nuorisotyökoulutusten opetussuunnitelmia.

Millaisia mahdollisuuksia näet nuorisotyöllä Euroopassa?

- Mietin, kuinka valmis nuorisotyökoulutus ja eri maat ovat kohtaamaan uuden EU-sukupolven. Voidaanko puhua eurooppalaisesta kansalaisuudesta? Monikulttuurisuus ja taloudellinen tilanne asettavat monia haasteita. Samaan aikaan sosiaalinen media esimerkiksi on hyvin ajantasainen ja demokraattinen. En tiedä, onko mahdollista tehdä yhtä ja yhteistä toimivaa nuorisotyön mallia, vaan täytyy olla paikallisia malleja ja toimintakulttuureita. Mutta samanaikaisesti pitäisi rakentaa reaaliajassa toimivia foorumeita, missä nuorten asioista, ongelmista ja kysymyksistä pystyttäisiin puhumaan globaalisti. Tämä helpottaisi myös tutkimustyötä ja uusien käytäntöjen edistämistä ja levittämistä.

Kiitän Urmoa haastattelusta ja toivotan lämpimästi tervetulleeksi Suomeen. Sen hän lupaakin tehdä jo syksyllä. Haastattelun aikana Raatihuoneen torille pysähtyy valkoinen limusiini, mistä virtaa ulos kymmenen tytön polttariseurue. Viereisellä puiston penkillä nukkuu laitapuolen kulkija. Suoraan edessä kohoaa vanha neuvostovallan aikainen viisitoistakerroksinen talo, oikealla näkyi raja-asema, jonne virtaa tasainen autojono. Joen toisella puolella liehuu Venäjän lippu. Muutama askel sivuun tältä torilta on äskettäin lakkautettu tehdas, joka tarjosi aiemmin tuhansille narvalaisille töitä. Asuntolassa, missä majoitun, on tuon tehtaan valmistamat lakanat ja kuosi on tuttu; Marimekon Kaivo ja niiden hinta on ollut tehtaan loppuunmyynnissä viisi euroa.

Yhden yhteisöpedagogin työpäivä

Työpäivä alkaa leppoisalla rupatteluhetkellä työkaverin kanssa, ajatustenvaihto antaa vauhtia aamuun ennen, kun nuoriso valtaa talon. Kalenteria selatessa huomaan, että päivä sisältää taas kaikki työhön liittyvät elementit, kohtaamista, osallistamista, hallinnointia ja johtamista, talousasioita. Näistä on yhden yhteisöpedagogin päivä tehty. Aamun rauhalliset hetket vaihtuvat nopeasti vauhdikkaaseen menoon, nuoret saapuvat ja valitsevat sopuisasti kukin oman tehtävän, yksi tarttuu imurin varteen, toinen rättiin ja kolmas päättää hoitaa kioskin avaamisen tänään. Lupa on kuitenkin juoda ensin aamukahvit, kun on tultu ajoissa töihin. Aamu sujuu leppoisan mukavasti. Toisina aamuina meno voi olla ihan toinen. Työtehtävien jakaminen ei onnistu, kiukuttaa, kun ei saanut nukutuksi, miksi jotkut aina myöhästyy. Tällainen päivä alkaa ongelmanratkaisutaitoja kehittäen.

Päivä jatkuu. Nuorilla on mahdollisuus viettää aikaa yhdessä tarjoten toisilleen vertaistukea, puhutaan elämästä, ihmetellään ja nauretaan, joskus itketäänkin. Samalla kuitenkin huolehditaan tehtävistä, tehdään kioskiin lisää leipiä, paistetaan pullia, opetellaan asiakaspalvelua. Moni heistä varmasti ajattelee, kuinka aamuviikko tuo tärkeää vaihtelua iltavuorojen hälinään. Yhteisöpedagogilla taas päivä on pitänyt sisällään tehtävää jos jonkin moista, budjetin seurantaa, yhteistyötä työkkäriin, laskujen hyväksymistä, työvalmennusprosessin kehittämistä, työvuorolistojen tekemistä. Tärkeintä on kuitenkin se hetki, kun kiireen keskellä ovelta kurkkaa nuori ja kysyy, voiko tulla jutteleen. Ja totta kai voi! Työnnän paperipinot sivuun ja annan aikaani siihen tärkeimpään. Jutellaan työn sujumisesta, jatkosuunnitelmista, vapaa-ajasta, kaikesta, mikä tuntuu juttelemisen arvoiselta. Nuori on huomannut ongelmia työjärjestelyissä, lähdemme yhdessä katsomaan tilannetta ja pohtimaan ratkaisua, jotta työ voisi sujua paremmin. Varon antamasta valmiita ratkaisuja, ohjaan keskustelua, jotta nuori voisi itse oivaltaa sen. Kello onkin jo puolessa päivässä ja jään viettämään ruokataukoa nuorten kanssa.

Iltapäivällä on viikkopalaveri. Listaan käsiteltäviä asioita, niitä onkin taas kertynyt. Viikkopalaveri pidetään sopivaan aikaa iltapäivällä, jolloin aamu- ja iltavuorolaiset ovat yhtä aikaa paikalla. Palaveri aloitetaan ”mitä kuuluu”-kierroksella, jolla varmistetaan, että jokainen nuori puhuu ja tulee kuulluksi heti palaverin alussa. Käsittelemme nopeasti kalenteriasiat ja muut rutiiniasiat. Palaverin tärkeimmät aiheet liittyvät talon periaatteisiin, yhdessä tekemiseen ja yhteiseen vastuuseen talosta. Keskustelu on vilkasta, teemme päätöksiä yhdessä ja jaamme tuntoja ja kokemuksia työstä. Keskustelua olisi voinut jatkaa loputtomiin, mutta nyt on pakko lopettaa, on päästettävä työntekijät töidensä pariin, illalla on vielä salivaraus salissa, tuolit on laitettava paikoilleen ja kahvitilaus hoidettava ajallaan. Isoja tehtäviä nuorille, mutta kuinka paljon heissä onkaan potentiaalia niitä tekemään!

Pikku hiljaa iltapäivästä kahvinkeitto, kioskiasiakkaiden palvelu ja salin järjestely vaihtuu muihin tehtäviin. Työntekijänuorten rooli vaihtuu isosiskoiksi ja isoveljiksi, talon valtaa heitä nuoremmat nuoret. Nyt on ääntä ja meteliä, niin kun pitääkin olla. Oma työpäiväni on tullut tällä erää päätökseen. On hyvä mieli, kun voi jättää illan tehtävät luottavaisesti nuorten haltuun, tiedän, että salivaraukset ja kahvitilaukset hoituvat ja kaksi nuorisotyöntekijäämme ohjaa iltavuorolaisia, isosiskoja ja isoveljiä kohtaamispaikan työssä. Mitä kaikkea se ilta tuleekin pitämään sisällään, pelailua, juttelua, synttäreitä, tapahtumien suunnittelua, nuorten ideoihin tarttumista.

Tämä päivä vietettiin Jyväskylän keskustassa sijaitsevassa Nuortentalo Katutasossa. Nuortentalon mottona on, että nuoret tekevät nuorille, talon toiminnan maaperä on osallisuus. Vastuutiimiin kuuluu kolme koulutettua työntekijää, joilla jokaisella on omana vastuualueena yksi talon kolmesta työmuodosta: työllistäminen/työvalmennus, kohtaamispaikan nuorisotyö, etsivä nuorisotyö. Työllistäminen ja työvalmennus ovat minun vastuualueeni talon hallinnoinnin ja johtamisen lisäksi. Työvalmennukseen osallistuu vuosittain 25-30 nuorta, joilla syystä tai toisesta on haasteita kiinnittyä työelämään. Nuortentalo tarjoaa näille nuorille harjoittelupaikkoja sekä 8 palkkatukipaikkaa. Työvalmennuksen tavoitteena on tehdä työelämä tutuksi, oppia työyhteisötaitoja ja erilaisia työtaitoja. Kaksi palkkatukipaikkaa on täytetty oppisopimuksella, he valmistuvat aikanaan nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajiksi. Kohtaamispaikan työ perustuu kohtaamispaikassa käyvien nuorten ideoihin, valmiita toimintoja ei tarjota. Etsivä työ on perinteistä kadulle jalkautuvaa etsivää työtä, jonka periaatteena on myös osallisuus, osallisuus omaan elämään, lähiympäristöön ja yhteiskuntaan. Nuortentalon tausta organisaatio on Jyväskylän Katulähetys ry.

Kirjoittaja yhteisöpedagogi(AMK) Milla Ukkonen toimii Jyväskylän Katulähetyksen Nuortentalo Katutason vastaavana työntekijänä.