Nuorisotyön verkostojen rakentaja: Yhdessä kehittäen syntyy hyvää

Olipa oikein onnistunut tapahtuma, totesi Humakin yliopettaja, Nuorisotutkimusseuran tuore puheenjohtaja Merja Kylmäkoski kuvaillessaan nuorisoalan huipputapahtumaa NUORI2013, joka pidettiin Jyväskylässä 8. – 10.1.2013. Paikalla oli 2579 järjestöjen, kuntien, seurakuntien, työpajojen ja nuorisotutkimuksen ammattilaista. Humak oli näkyvästi esillä tapahtumassa ja vahvisti yhteistyösuhteitaan. Erityiskiitoksen saivat Humakin opiskelijat tapahtuman järjestelyistä.

Etsivän nuorisotyön koulutusta työelämän tarpeisiin

Merja toimi vetäjänä NUORI2013 -tapahtuman työryhmässä, jonka aiheena oli etsivä nuorisotyö. Aihe on ajankohtainen, mikä näkyi tilaisuuden suosiossa.

Humak järjestää Turussa kevätlukukaudella 2013 Etsivän nuorisotyön 10 opintopisteen laajuisen täydennyskoulutuksen, jonka suunnitteluun ja koordinointiin Merja on osallistunut. Idea tuli kentältä ja alusta asti koulutusta suunniteltiin yhteisöllisesti. Etsivän nuorisotyön tekijöitä Kemistä, Turusta, Tampereelta ja Kuopiosta on osallistunut sisällön suunnitteluun. Ja hyvää jälkeä syntyi, iloitsi Kylmäkoski.

Tätä pilottihanketta Humak toteuttaa opetus- ja kulttuuriministeriön erityisavustuksella yhteistyössä Nuorisotutkimusseuran Etsivä nuorisotyö -tutkimushankkeen kanssa. Seuraava etsivän nuorisotyön täydennyskoulutus järjestetään kevätlukukaudella 2014 Helsingissä. Opintoihin haetaan opiskelijoita syksyllä 2013.

Ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen yhteistyötä

Joulukuussa Merja Kylmäkoski valittiin Nuorisotutkimusseuran puheenjohtajaksi. Hän on seuran puheenjohtajista ensimmäinen, jonka päätyö ei ole yliopistossa. Yliopistot ja ammattikorkeakoulut täydentävät toisiaan nuorisotutkimuksen kentällä.

Meidän alallamme duaalimalli toimii, toteaa tyytyväisenä Merja Kylmäkoski. Ammattikorkeakoulut ovat hyvin edustettuina uudessa hallituksessa, joka valittiin yhdistyksen syyskokouksessa 10.12. 2012. Humakista hallituksessa on Pia Lundbom ja Mikkelin AMK:n nuorisoalan osaamiskeskittymä Juveniasta Jussi Ronkainen.

Nuorten ääntä kuuluviin nuorisotutkimuksen avulla

Nuorisotutkimusseura on vuodesta 1988 edistänyt monitieteistä nuorisotutkimusta. Jäseniksi voivat liittyä nuorisoa tai nuoruutta tutkineet tai tutkimuksesta kiinnostuneet henkilöt. Seuraan kuuluu noin 330 jäsentä.

Puheenjohtajuuskaudellaan Merja Kylmäkoski haluaa erityisesti kehittää yhdistyksen tutkimustoimintaa ja lisätä nuorisotutkimuksen näkyvyyttä. Tärkeä väline tässä on Nuorisotutkimus-lehti, jota Merja pääsee tekemään yhdessä uuden päätoimittajan, entisen humakilaisen Tomi Kiilakosken kanssa.

Lisätiedot: www.nuorisotutkimusseura.fi/yhdistys

Kokenut nuorisotutkija

Merja Kylmäkosken ura nuorisotutkimuksen parissa alkoi 2000-luvun alussa. Hänen väitöskirjansa käsitteli poliittista aatehistoriaa. Tutkimusuran ensimmäinen hanke oli nuorisotutkimuksen arviointihanke, joka viitoitti tietä Merjan tulevalle uralle nuorisotutkimuksen parissa. Merjan uusin, nuoria pätkätyöläisiä käsittelevä artikkeli Nomadinen pätkätyö nuoruuden elämänpoliittisena valintana ilmestyy Nuorisotutkimus-lehden numerossa 4/2012.

Humakissa Merja aloitti vuonna 2007, ja hän on kehittänyt yhteisöpedagogikoulutusta mm. luotsaamalla yhteisöpedagogeja järjestö- ja nuorisotyön ylemmässä AMK-tutkinnossa.

Tampereen juna

Vapaa-ajan ongelmia ei yliopettajalla ja puheenjohtajalla ole. Montaa asiaa voi tehdä, kunhan yhteys niiden välillä on olemassa, toteaa Merja.

Merja Kylmäkoski on myös ensimmäinen pääkaupunkiseudun ulkopuolelta tullut nuorisotutkimusseuran puheenjohtaja. Hän tulee pääkaupunkiseudun ulkopuolelta - ihan konkreettisesti - joka aamu.

Arkea elävöittää päivittäinen junamatka Tampere-Helsinki-Tampere. Pitkästä työmatkasta voi ottaa hyödyn ja huvin irti. Sen ovat huomanneet lukuisat ”vakkari-vaunulaiset”, jotka tekevät työtä, vaihtavat kokemuksia, tutustuvat ja verkostoituvat junamatkan aikana. 

Teksti: Tuula Johansson

Kuva: Elina Räihä

Badang vaan! Forum-teatterilla ongelmanratkaisuun

Rriiiing, ring, soi työpuhelin. Soittaja näytti olevan työkaverini, joka soitti saman talon sisältä, yläkerrasta. Äänensävystä päätellen piru oli nyt merrassa. Laitoin ompelukoneen valon kiinni ja kangastilkun paininjalan alle ja hiippailin yläkertaan. Työkaverini ilmoitti, että nyt saa luvan riittää nuorison käytös ja että laittaisimme pahimman uhkauksemme käytäntöön. Hankalahan sitä oli painavia sohvia portaisiin mahduttaa, mutta kun olimme uhanneet hilata sohvat pois, mikäli sovittuja sääntöjä ei noudateta, niin ei kai meillä ollut muuta vaihtoehtoa kuin laittaa rangaistus todeksi. Eikä sillä, mukavat sohvathan ne ovat ja kyllä minulle sopii saada alakertaan löhöilypaikka, jossa nauttia aamukahvia. Tunnelmaa olisi voinut veitsellä leikata. Saatanan natsi, se minä olin ja paskapää, mutta itsepä olivat tilanneet ja minun suustani tuli niitä samoja ärsyttäviä lausahduksia, joita äitini minulle lateli, kun oluen juonnista ja muusta töllöntyöstä olin kiinni jäänyt.

Nuorten aineiden opettaja oli tullut huokaisten ja kulmien alta vilkuillen alakertaan kertomaan, miten mahdoton päivä oli ollut. Me työkaverin kanssa kuuntelimme ja nyökkäilimme ja totesimme, että kyllä, tilanne on päässyt melko huonoksi. Pään aukomista, sovituista tehtävistä luistamista, velttoilua ja lorvikataria, kuorrutettuna pään aukomisella ja tietoisella toisen loukkaamisella. Sitä se oli ja siihen oltiin taas tultu.

Seuraavan päivän aamusta istuimme työkaverini kanssa alas siihen sohvalle, jonka olimme edellisenä päivänä raahanneet nuorten työpajasta pois, portaita alas ja keittiön puolelle. Hellan ääressä hääräili työllistetty nainen puurokattilaa hämmennellen ja korva pitkällä kuunnellen. Viereisestä huoneesta kuului kangaspuiden naukuva valitus. Jotakin oli tehtävä ja tilanne piti ratkaista. Sota oli nyt nuorison kanssa julistettu, mutta päätökseen se oli saatava, mitä nopeammin, sen parempi.

Pohdimme pelin avaustamme. Kenties palaveri opettajien, meidän pajaohjaajien ja vanhempien kanssa? Ei, sillä mitä se koskaan aikaisemminkaan oli auttanut. Tai ehkä hetken, mutta taas saisivat nuoret valitusta osakseen ja huonon ihmisen leiman otsaan, että badang vaan! Silmätikkuja olivat he koululla jo olleet ja sitä he olivat nytkin. Vaikka tiesimmehän me sen, rakkautta vain vailla ja sellaista ihmistä, joka ymmärryksellä vastaan ottaisi ja huomiota ja hellyyttä vailla he olivat. Niin kuin jokainen meistä. Jollakin konkreettisella oli peli ja keskustelu avattava, jollakin sellaisella joka vetoaisi heidän tunteisiin ja saisi pyörän pääkopan sisällä pyörähtämään.

Ja minä ryhdyin miettimään ja hetkessä työkaverilleni jo ehdotin, että kokeilisimme forum-teatteria. Että näyttelisimme tilanteen, jossa on ohjaaja ja nuori ja heidän välillään olisi riita, ja että ohjaaja yrittäisi saada nuorta tekemään jotakin, ja nuorta ei yhtään kiinnostaisi muu kuin niskurointi. Ja sen me teimme. Työkaverini ryhtyi nuoreksi ja yksi nuorista ohjaajaksi ja minä tilanteen ulkopuoliseksi ja muut nuoret saivat antaa vinkkejä ja ehdotuksia. Tiesin, että menetelmä toimii, olinhan päässyt sitä itse Humakissa taide- ja kulttuurikasvatusta opiskellessani kokeilemaan. Nuoret ensin ihmettelivät, että mitä tämä on, oikeastiko meidän ohjaaja esittää nuorta ja oikeastiko se hullu heitti kirjat täysillä päin seinää. Ja oikeastiko tämä tuntuu ohjaajasta tällaiselta ja kyllä, tilanteen voi ratkaista monin eri tavoin.

Ja tunteisiin se vetosi ja näkyväksi ongelman teki ja nuoret itse tilanteen ratkaisivat. Edellisenä päivänä vitun haistattanut poika keksi hiljentyneenä ideoita ja ehdotuksia tilanteeseen ja osasi nimetä miltä kaikista osapuolista milloinkin mahtoi tuntua. Anteeksi pyytelyihin ja halauksiin se loppui ja yhdessä sovimme miten sohvat voisi ansaita takaisin.

Anniina Löytönen, ohjaaja, Honkalampi-säätiö, Kaski työvalmennus Ilomantsi

Hän valmistui yhteisöpedagogiksi (AMK) Humakin Joensuun kampukselta joulukuussa 2011.

Minä päihdekasvattajana

Suomalaista päihdekulttuuria ei voi juuri olla imemättä jo äidinmaidossa, niin voimakas leima on kansainvälisestikin tunnetulla kostealla päihdekulttuurillamme. Päihdekasvattaja pyrkii viestimään päihteiden riskeistä samaan aikaan kun televisiossa luodaan mielikuva alkoholilla saavutetusta hyvästä olosta, joka saa ihmisen leijumaan kattoon. Alkoholin kyllästämässä ristiriitaisessa yhteiskunnassa vanhemmilla on suuri kasvatustehtävä, johon tarvitaan meidän kaikkien tukea. Päihdekasvatus ei kuulu vain jollekin nuorten kanssa toimivalle taholle, vaan kaikille nuoria kohtaaville aikuisille. Päihdekasvatuksen toteuttajina voivat olla esimerkiksi vanhemmat, opettaja, nuorisotyöntekijä, terveydenhoitaja, valmentaja, kaupan kassa tai täysin vieras. Tärkeintä on aikuisen aika ja aito kiinnostus nuoren kuulemiseen, mielipiteisiin, kysymyksiin, pettymyksiin ja näiden asioiden sekä tunteiden pohtimiseen. 

Tiedosta oma päihdekasvattajuutesi

Kysymys kuuluu, miten sinä viitoitat nuoren tietä kohti hyvää elämää? Nuorisotyössä mielletään aikuinen usein esimerkkinä tai roolimallina lapselle ja nuorelle. Olemme aikuisina malleina nuorille halusimme tai emme. Rakennamme jokainen tavallamme yhteiskuntamme yhteistä päihdeilmastoa. Merkityksen tarkasteluun tuo se, mistä viitekehyksestä asiaa tarkastellaan – opiskelijana, oman tulevan ammatin viitekehyksestä, tietyn organisaation palkkalistoilla olevana ammattilaisena, vapaaehtoisena vai kenties yhteiskunnan jäsenenä, vastuullisena aikuisena. Lähtökohtana on, että eri toimijoilla ja aikuisilla on kyky nähdä päihdekasvatus luonnollisena osana omaa tehtävänkuvaa ja työtapaa - osana nuorten kohtaamista.

Yhdessä - yhteistyönä

Vaikuttavaa ja laadukasta päihdekasvatusta tehdään yhteistyössä. Nuori vastaanottaa viestejä päihteistä eri ympäristöissä ja medioissa. Ideaali tilanne on, että nuori kohtaa missä tahansa ympäristössä turvallisen aikuisen, joka viestii päihteistä samalla tavalla kuin muutkin aikuiset - eri kasvuympäristöissä toteutuu kasvatuksellisesti vaikuttava kokonaisviestintä. Yhteiskunnan ollessa jo ristiriitainen, tulee päihdekasvatuksen kokonaisviestinnän olla mahdollisimman selkeää. Toisiko yhdessä toimiminen ja toimintatapojen avaaminen kokonaisuutena jotakin enemmän, yksilölle, yhteisölle tai koko yhteiskunnalle? Voisiko päihdekasvatuksessa olla selvää synergiaa?  

Selvää synergiaa

Preventiimi, Helsingin NMKY:n ja Kirkkohallitus tuottavat yhteisjulkaisun nimeltä Selvää synergiaa – eettisesti kantavaa päihdekasvatusta. Teoksessa avataan kentällä toteutuvia toimintatapoja ja yhteistyön muotoja, joilla toimijat tahoillaan pyrkivät toteuttamaan eettisesti kantavaa päihdekasvatusta. Julkaisu on tarkoitettu nuoriso- ja päihdetyön ammattilaisille, alaa opiskeleville sekä kaikille ehkäisevästä päihdetyöstä kiinnostuneille aikuisille ja vanhemmille.  Teos julkaistaan Nuori 2013 tapahtumassa tammikuussa Jyväskylässä.

Lisää tietoa nuorisoalan ehkäisevän päihdetyön osaamiskeskuksesta Preventiimistä sekä nuorisoalan ehkäisevästä päihdetyöstä löydät internet -sivuiltamme www.preventiimi.fi. Internet-sivuillemme ilmestyy myös Selvää synergiaa -julkaisun verkkoversio tammikuussa. Julkaisun löydät tammikuussa oheisesta linkistä http://www.preventiimi.fi/preventiimin-julkaisut  

Virpi Ruuska

Kehittäjä

Preventiimi

Nuorisoalan ehkäisevän päihdetyön osaamiskeskus

TKI-HUMAK Akseli