Työpäivä alkaa leppoisalla rupatteluhetkellä työkaverin kanssa, ajatustenvaihto antaa vauhtia aamuun ennen, kun nuoriso valtaa talon. Kalenteria selatessa huomaan, että päivä sisältää taas kaikki työhön liittyvät elementit, kohtaamista, osallistamista, hallinnointia ja johtamista, talousasioita. Näistä on yhden yhteisöpedagogin päivä tehty. Aamun rauhalliset hetket vaihtuvat nopeasti vauhdikkaaseen menoon, nuoret saapuvat ja valitsevat sopuisasti kukin oman tehtävän, yksi tarttuu imurin varteen, toinen rättiin ja kolmas päättää hoitaa kioskin avaamisen tänään. Lupa on kuitenkin juoda ensin aamukahvit, kun on tultu ajoissa töihin. Aamu sujuu leppoisan mukavasti. Toisina aamuina meno voi olla ihan toinen. Työtehtävien jakaminen ei onnistu, kiukuttaa, kun ei saanut nukutuksi, miksi jotkut aina myöhästyy. Tällainen päivä alkaa ongelmanratkaisutaitoja kehittäen.
Päivä jatkuu. Nuorilla on mahdollisuus viettää aikaa yhdessä tarjoten toisilleen vertaistukea, puhutaan elämästä, ihmetellään ja nauretaan, joskus itketäänkin. Samalla kuitenkin huolehditaan tehtävistä, tehdään kioskiin lisää leipiä, paistetaan pullia, opetellaan asiakaspalvelua. Moni heistä varmasti ajattelee, kuinka aamuviikko tuo tärkeää vaihtelua iltavuorojen hälinään. Yhteisöpedagogilla taas päivä on pitänyt sisällään tehtävää jos jonkin moista, budjetin seurantaa, yhteistyötä työkkäriin, laskujen hyväksymistä, työvalmennusprosessin kehittämistä, työvuorolistojen tekemistä. Tärkeintä on kuitenkin se hetki, kun kiireen keskellä ovelta kurkkaa nuori ja kysyy, voiko tulla jutteleen. Ja totta kai voi! Työnnän paperipinot sivuun ja annan aikaani siihen tärkeimpään. Jutellaan työn sujumisesta, jatkosuunnitelmista, vapaa-ajasta, kaikesta, mikä tuntuu juttelemisen arvoiselta. Nuori on huomannut ongelmia työjärjestelyissä, lähdemme yhdessä katsomaan tilannetta ja pohtimaan ratkaisua, jotta työ voisi sujua paremmin. Varon antamasta valmiita ratkaisuja, ohjaan keskustelua, jotta nuori voisi itse oivaltaa sen. Kello onkin jo puolessa päivässä ja jään viettämään ruokataukoa nuorten kanssa.
Iltapäivällä on viikkopalaveri. Listaan käsiteltäviä asioita, niitä onkin taas kertynyt. Viikkopalaveri pidetään sopivaan aikaa iltapäivällä, jolloin aamu- ja iltavuorolaiset ovat yhtä aikaa paikalla. Palaveri aloitetaan ”mitä kuuluu”-kierroksella, jolla varmistetaan, että jokainen nuori puhuu ja tulee kuulluksi heti palaverin alussa. Käsittelemme nopeasti kalenteriasiat ja muut rutiiniasiat. Palaverin tärkeimmät aiheet liittyvät talon periaatteisiin, yhdessä tekemiseen ja yhteiseen vastuuseen talosta. Keskustelu on vilkasta, teemme päätöksiä yhdessä ja jaamme tuntoja ja kokemuksia työstä. Keskustelua olisi voinut jatkaa loputtomiin, mutta nyt on pakko lopettaa, on päästettävä työntekijät töidensä pariin, illalla on vielä salivaraus salissa, tuolit on laitettava paikoilleen ja kahvitilaus hoidettava ajallaan. Isoja tehtäviä nuorille, mutta kuinka paljon heissä onkaan potentiaalia niitä tekemään!
Pikku hiljaa iltapäivästä kahvinkeitto, kioskiasiakkaiden palvelu ja salin järjestely vaihtuu muihin tehtäviin. Työntekijänuorten rooli vaihtuu isosiskoiksi ja isoveljiksi, talon valtaa heitä nuoremmat nuoret. Nyt on ääntä ja meteliä, niin kun pitääkin olla. Oma työpäiväni on tullut tällä erää päätökseen. On hyvä mieli, kun voi jättää illan tehtävät luottavaisesti nuorten haltuun, tiedän, että salivaraukset ja kahvitilaukset hoituvat ja kaksi nuorisotyöntekijäämme ohjaa iltavuorolaisia, isosiskoja ja isoveljiä kohtaamispaikan työssä. Mitä kaikkea se ilta tuleekin pitämään sisällään, pelailua, juttelua, synttäreitä, tapahtumien suunnittelua, nuorten ideoihin tarttumista.
Tämä päivä vietettiin Jyväskylän keskustassa sijaitsevassa Nuortentalo Katutasossa. Nuortentalon mottona on, että nuoret tekevät nuorille, talon toiminnan maaperä on osallisuus. Vastuutiimiin kuuluu kolme koulutettua työntekijää, joilla jokaisella on omana vastuualueena yksi talon kolmesta työmuodosta: työllistäminen/työvalmennus, kohtaamispaikan nuorisotyö, etsivä nuorisotyö. Työllistäminen ja työvalmennus ovat minun vastuualueeni talon hallinnoinnin ja johtamisen lisäksi. Työvalmennukseen osallistuu vuosittain 25-30 nuorta, joilla syystä tai toisesta on haasteita kiinnittyä työelämään. Nuortentalo tarjoaa näille nuorille harjoittelupaikkoja sekä 8 palkkatukipaikkaa. Työvalmennuksen tavoitteena on tehdä työelämä tutuksi, oppia työyhteisötaitoja ja erilaisia työtaitoja. Kaksi palkkatukipaikkaa on täytetty oppisopimuksella, he valmistuvat aikanaan nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajiksi. Kohtaamispaikan työ perustuu kohtaamispaikassa käyvien nuorten ideoihin, valmiita toimintoja ei tarjota. Etsivä työ on perinteistä kadulle jalkautuvaa etsivää työtä, jonka periaatteena on myös osallisuus, osallisuus omaan elämään, lähiympäristöön ja yhteiskuntaan. Nuortentalon tausta organisaatio on Jyväskylän Katulähetys ry.
Kirjoittaja yhteisöpedagogi(AMK) Milla Ukkonen toimii Jyväskylän Katulähetyksen Nuortentalo Katutason vastaavana työntekijänä.
