Kadun kulttuuritulkit jenginuorihankkeessa

Miten tavoittaa rikoksiin syyllistyvissä nuorisojoukoissa liikkuvat nuoret?  Kriminaalihuollon tukisäätiön Jenginuorten rikoksentorjuntahankkeen projektityöntekijä Reetta Pihl kävi kertomassa hankkeensa toiminnasta Humakin yhteisöpedagogiopiskelijoille Helsingissä.

-        - Erityisesti meillä on huoli somali- ja romaninuorista, kertoi Reetta. – Oman kulttuurin tuoma tuki on vähentynyt, ja heillä on entistä enemmän päihdeongelmia. Olemme aloittaneet toimintamme Helsingissä Tapulikaupungin ja Malmin ostoskeskuksissa, missä liikkuu nuorisojengejä, joihin ei saada kontaktia normaalin sosiaali- tai nuorisotyön kautta. Toimimme myös Kontulassa ja Kannelmäessä.

Kouluun, katkolle, toimintaan

Hankkeen työntekijät jalkautuvat kaupungille iltaisin. Kontaktin saamiseksi on palkattu kokemusasiantuntijoita ongelmaryhmistä: romaninuorista, somaleista, kurdeista.  Heillä on päihde- tai vankilatausta, ja koulu on jäänyt kesken.

Kokemusasiantuntija Taisto ja projektityöntekijä Reetta

Taisto on 18-vuotias kokemusasiantuntija. Hän toimii romaninuorten tukihenkilönä Tapulikaupungissa, missä liikkuu noin 40 pojan jengi. 
- Yritän saada kaverini rauhoittumaan, kertoi Taisto. – Vietän vapaa-aikaani samojen kavereiden kanssa, käyn heidän kanssaan esimerkiksi elokuvissa tai salilla.

Taisto on lähes ainoa peruskoulun loppuun suorittanut Tapulikaupungin poikajoukossa. Hän haluaa opiskella nuoriso-ohjaajaksi, sillä hän haluaa auttaa kavereitaan.

- Jenginuorihankkeen kohderyhmä on 12 – 20-vuotiaat. - Seuraava sukupolvikin on kasvamassa, kertoo Reetta. - Tapulissa on näkynyt 8-9 -vuotiaiden pikkutuhmien joukko, joka varastelee ja rikkoo ikkunoita.

Porukasta lähteminen on paljon enemmän kuin rohkeaa

Taiston isä ja veli ovat olleet vankilassa, Taisto itsekin tutkintovankeudessa. Hän liikkui jengissä ja syyllistyi vakaviin pahoinpitelyihin. Siinä vaiheessa Taisto alkoi pohtia lopettamista. Hän oli kauan omissa oloissaan ja mietti.

-        - Mahdollisuus saada työpaikka sai minut mukaan toimintaan, kertoo Taisto. -Kaikesta kontaktoimisesta on aina hyötyä. Pitää malttaa odottaa.

Merkitystä oli myös yläasteen ymmärtävällä ja joustavalla opettajalla, jota Taisto tapaa vieläkin.

Perhetyö ja viranomaisverkon kannateltavaksi jääneet perheet

-       - Toimintamallissamme kohtaaminen ja asiakastyö ovat keskeisiä. Tapaamme paljon perheitä, jotka kyllä käyttävät laajasti sosiaalihuollon palveluita, mutta ovat silti yhteiskunnan ulkopuolella, kertoo Reetta. Tutustumme perheisiin menemällä koteihin, ehdotamme vähitellen esim. koulutusta ja järjestämme toimintaa kuten nyrkkeilyä tai tanssia.

-         Yhteistyötä somaliperheiden kanssa haittaavat mm. yhteisen kielen puute ja se että naiset ovat vain naisten kanssa tekemisissä ja miehet miesten. Heidän perinteensä mukaisesti ”perheet hoitavat itse omat asiansa”.

Ammattimaisen otteen säilyttäminen

Tulevia yhteisöpedagogeja kiinnosti se, miten oma psyyke jaksaa kun koko ajan näkee ikäviä asioita ja periksi antaneita nuoria.

-         Ole ammattilainen, neuvoo Reetta. - Työ on raskasta ja siinä kohtaa kovia yksilökokemuksia. Pahinta on nähdä nuoren silmissä hiipunut, langennut katse. On pakko pitää työ ja muu elämä erillään, jotta jaksaa auttaa. Hankkeessamme kokemusasiantuntijoille on tarjolla mm. työnohjausta ja keskusteluapua työssä jaksamiseen.

Yhteisöpedagogit ja kriminaalityö

- Kriminaalihuollon tukisäätiö tekee parhaillaan työtä vankien perhetyön kehittämiseksi ja tässä tehtävässä yhteisöpedagogien osaamiskompetensseilla olisi mielestäni käyttöä, kertoo Sosiaalisen vahvistamisen opintojaksossa opettava Humakin lehtori Janika Lindström.

- Minulla on varsinainen virka Helsingin vankilassa sosiaalityöntekijänä ja olen toiminut siellä yhteensä kymmenen vuoden ajan. Työhistoriani vuoksi olen tehnyt jo vuosia yhteistyötä erilaisten järjestöjen kanssa, jotka tekevät töitä vankien tai sidosryhmien parissa.  

Tällä hetkellä myös rikosseuraamusalalla on sellaisia työtehtäviä, joihin edellytetään soveltuvaa alempaa amk-tutkintoa sosiaali-, terveys- tai kasvatusalalta. Tämä mahdollistaa sen, että yhteisöpedagogit hakeutuvat kyseisiin tehtäviin. Vankiloissa tehtävänimikkeenä on erityisohjaaja, jonka tehtäviin voi kuulua moninaisia tehtäviä koulutukseen, kuntoutukseen ja sosiaalityöhön liittyen. 

www.krits.fi Kriminaalihuollon tukisäätiö on rangaistuksesta vapautuvien ja heidän läheistensä selviytymistä ja elämänhallintaa edistävä valtakunnallinen asiantuntija ja palveluntuottaja.

www.kris.fi  KRIS on eri puolille maailmaa levinnyt järjestö, joka tarjoaa apua ja tukea vankilasta vapautuville. 

Teksti ja kuva: Humakin tiedottaja Tuula Johansson

Humanisti poliisilaitoksella

Humanisti poliisilaitoksella, hauska ajatus. Viime vuosina niin suosituissa tositv -ohjelmissa olemme saaneet tutustua Suomenkin poliisien arkeen, useimmiten kuitenkin järjestyspoliisin näkökulmasta. Mitä sitten jää näkemättä, mitä kulissien takana tapahtuu? Eräs näkökulma on ainakin jäänyt suurelta yleisöltä tuntemattomaksi ja se on alaikäisen rikoksesta epäillyn vinkkeli. Ottaen huomioon että noin 13-vuotiaana nuori on ”varkaimmillaan” ja 18-vuotiaana väkivaltaisimmillaan, osuu tämä kokemus kuitenkin kipeästi monien suomalaisperheiden muutoin niin rauhalliseen arkeen. Usein tämä teko tulee vanhemmille aivan yllätyksenä ja suurena järkytyksenä. Rikoslain mukaan alle 15-vuotias ei ole vielä rikosvastuussa ja tästä saattaa nuorille, ja joskus huoltajillekin, jäädä sellainen harhakuva ettei nuori ole vastuussa teoistaan eikä niistä ole seuraamuksia. Jotta tämä harha ei jäisi voimaan, kuuluu Joensuun pääpoliisiaseman erityisnuorisotyöntekijän (yhteisöpedagogin) työnkuvaan kouluvierailut ennaltaehkäisevässä - ja väliintulokeskustelut korjaavassa mielessä.

Tässä monologina lyhyt esimerkki siitä mistä nuorten kanssa puhutaan:
Hyvä kun pääsitte tulemaan, tervehdin tulijoita, äitiä ja 14-vuotiasta tytärtä. Käykää vaan istumaan, tule sinä Iiris tähän minun eteen ja josko äiti sinne vähän pehmeämmälle penkille. Mitäpä siulle kuuluu? Tiedät varmaan miksi olen sinun äidille soittanut ja pyytänyt teitä käymään täällä poliisilaitoksella. Tämän tilaisuuden tarkoitus ei ole sinua ruoskia menneillä tapahtumilla, vaan pääosin haastella siitä, miten voisimme kaikki olla suhteellisen varmoja siitä, että näin ei pääse käymään uudelleen. Tämä tilaisuus koostuu kolmesta osasta. Ensin saat kertoa mitä on tapahtunut, sitten mie kerron mitä teosta seuraa ja lopuksi yhdessä mietitään miten seuraavalla kerralla osaisit sanoa kiusaukselle tai kavereille EI. Ja tämä kolmas vaihe on tässä se kaikkein tärkein.

Miksi tällaisia keskusteluja käydään? Ensimmäinen ja tärkein syy on nuoren ja hänen perheensä sosiaalinen vahvistaminen ja rikoksen synnyttämän kriisin purku. Toinen merkittävä aspekti asiaan on lastensuojelullinen. Sosiaalitoimea kiinnostaa nuoren kolme perusaluetta: koti, koulu ja vapaa-aika. Tässä laitoksella tehtävässä interventiokeskustelussa päästään sivuamaan näitä kaikkia, etenkin vapaa-aikaa ja kotia. Keskusteluissa saatu tieto on merkittävä työkalu sosiaalitoimessa, mikäli asiakkuus jatkuu siellä puolella.

Rauhallinen, asiapitoinen ja avoin keskustelu avaa yleensä nuoren omaa ajattelua ja vastuuntuntoa, kasvattaa siis häntä ihmisenä. Siksi tätä tehdään, siksi humanismi kuuluu poliisilaitokselle.


Kirjoittaja yhteisöpedagodi(AMK) Jarkko Riikonen toimii Joensuun pääpoliisiaseman erityisnuorisotyöntekijänä