Yhteisöllistä pedagogiikkaa kouluihin ja oppilaitoksiin

Tammikuussa 2013 ryhmä monialaisia nuorisotyön, koulunuorisotyön, kasvatus- ja sosiaalialan osaajia aloitti mielenkiintoisen, uuden ja haastavan matkan kohti yhteisöllisen pedagogiikan maailmaa. Uskallamme sanoa, että kaikesta siitä uudesta osaamisesta, ajatuksista ja käsityksistä emme tienneet tuolloin vielä puoliakaan. Onneksemme olimme kaikki täyttäneet ”reppumme” ennakkoluulottomuudella ja uuden oppimisen innolla, sillä matka on ollut huikea yhteisöllinen oppimiskokemus.

Koulutuksen läpileikkaavana teemana on ollut yhteisöllisen toiminta- ja opiskelutavan omaksuminen ja ymmärtäminen. Toisena tärkeänä tavoitteena on ollut oman ammatillisen yhteisöllisen kasvattajuuden herättäminen. Oman ammatillisen identiteetin rakentaminen koulumaailmassa ei ole helppo tehtävä. Silti tänä päivänä koulut ja eri oppilaitokset tarvitsevat paljon ulkopuolista kasvatus- ja ohjausapua työhönsä.

Nuorisotyötä on tehty viime vuosien aikana niin peruskoulussa kuin toisen asteen oppilaitoksissakin. Osa toiminnasta on tehty projektien rahoituksella. Osa nuorisotyöntekijöistä on paikalla kokopäiväisesti, osa päivystysluonteisesti esim. tunnin ajan viikossa tai päivässä. Näyttää kuitenkin sille, että nuorisotyö on tullut koulumaailmaan jäädäkseen.

Yhteisöllisyys, osallisuus, vuorovaikutustaidot ja ryhmätyöskentelyn taidot ovat olleet polttavana keskustelun aiheena koulumaailmassa. Koulu on lapselle ja nuorelle iso osa elämää jo pienestä saakka. Yhdessä tekemisen taidot, vuorovaikutustaidot ja erilaisten tunteiden ilmaisemisen taidot ovat tärkeässä asemassa kouluyhteisössä ja liittyvät olennaisesti sekä parempaan ja laadukkaampaan oppimiseen että osallisuuden ja yhteisöllisyyden tunteeseen ja näiden tunteiden kehittymiseen. Näitä taitoja voi ja pitää opetella läpi elämän, ja näiden taitojen osaamisesta ja opettelemisesta on tullut yhä tärkeämpää. Niinpä tulevaisuudessa peruskouluissa ja toiseen asteen oppilaitoksissa tullaan tarvitsemaan yhteisöllisyyden osaajia ja ammattilaisia osana koulun moniammatillista yhteisöä.

Yhteisöllisen pedagogiikan vahvuudet koulumaailmassa

Olemme opintojen aikana pohtineet millainen olisi ihanteellinen koulu. ”Ihannekoulussa” sanat turvallisuus, viihtyisyys, yhteisöllisyys, osallisuus, motivoituneisuus ja hyvä ilmapiiri olisivat totta. Kenellä jää aikaa tutustua oppilaisiin ja luoda heihin luottamuksellinen suhde? Kuka koulussa toimii linkkinä nuorten vapaa-aikaan? Missä voisi käsitellä rauhattomuutta, yksinäisyyttä tai kiusaamisen synnyttämiä tunteita? Nuorisotyöntekijän työotteen ”helmi” on nuorten kohtaamisen taito.

Aina nuorisotyöntekijöitä ei osata mieltää lasten ja nuorten kasvattajiksi.  Työn taustalla on kuitenkin aina ollut halu ja pyrkimys kasvattaa ja ohjata nuoria yhteiskunnan arvojen mukaisesti eteenpäin, kunnioittaa jokaista lasta ja nuorta yksilönä. Meidän keskiössämme on myös hyväksyä erilaisuus. Nuorisotyöllä tulee olla selkeät tavoitteet ja päämäärät.

 

Tulevaisuuden koulussa

Koska oletamme, että nuorisotyöntekijän rooli koulumaailmassa tulee kasvamaan, on hyvä tarkastella yhteisöllisen pedagogiikan osaajaa tulevaisuuden koulussa. Paikkana koulu on haastava. Se on vanha, ikiaikainen instituutio. 

Miksi koulut sitten tarvitsevat yhteisöllisen pedagogiikan osaajia? Ryhmäytys on yksi iso ja tärkeä osa-alue, kun rakennetaan hyvää yhteishenkeä ja yhteisöllisyyttä, eli oppilaitosta, jossa kaikkien on hyvä olla. Koulu ja nuorisotyö yhdessä voivat tehdä paljon. Koulunuorisotyöntekijät ovat ryhmähengen ja ryhmäytymisen ammattilaisia. Monissa kunnissa on jo nuorisotoimen ja koulujen yhteistyössä pitämät ryhmäytymispäivät mm. uusille 7.-luokkalaisille sekä aloittaville lukiolaisille. Opettaja mukana tekemässä ja nuorisotyöntekijä ohjaajana, on todettu usein toimivaksi yhdistelmäksi, moniammatilliseksi yhteistyöksi, jota tarvitaan enemmän ja enemmän koulumaailmassa.

Opettaja on ensisijaisesti opettaja. Koulunuorisotyöntekijä on enemmänkin kasvattaja ja ohjaaja, sekä yksilölle että ryhmälle. Tähän kasvattamiseen, ohjaamiseen ja arvomaailmaan palasimme opinnoissa monet kerrat ja peilasimme annettuja tehtäviä ja käytyjä keskusteluja omaan ammattitaitoomme ja tekemisiimme. Maailma muuttuu kovaa tahtia ja sen virran mukana muuttuvat sekä koulu ja nuoret, myös nuorisotyö. Moniammatillinen yhteistyö on tässä muutoksen virrassa paras mahdollisuus selvitä ja auttaa nuoria löytämään paikkansa yhteiskunnassa.

Opittua ja koettua

Erikoitumisopinnoissamme palasimme kaikki juurillemme, eli yhteisöllisen pedagogiikan yhteen perustehtävistä, nuoren kohtaamiseen. Nuoret tarvitsevat aikuista ja aikuisen mallia. Monilta se puuttuu samoin kuin luotettava aikuinen jolle puhua ja joka välittää. Koulun arjessa mukana oleva nuorisotyöntekijä voi olla helpommin lähestyttävä kuin opettaja, rooli on erilainen. Opettajan auktoriteetti tulee osittain instituution rakentamana. Yhteisöllisen kasvattajan auktoriteetti rakentuu luottamukseen, mutta myös vapaaehtoisuuteen, osittain myös tasavertaisuuteen nuoren kanssa. Sen päälle on helppo luoda arkea, mikä helpottaa ja tukee nuoren koulunkäyntiä.

Outi Hakunti
Tomi Nevanperä
Satu Sirén

Kirjoittajat opiskelevat Nuorisotyö koulussa – Yhteisöllisen pedagogiikan erikoistumisopintoja Humakissa Jyväskylässä.

Kehittäkää itseänne näkemisen taidossa!

Sosiaalialan belgialaisvieraat Äänekoskella

Humakin Äänekosken kampuksen Yhteisöviestinnän ja mediakasvatuksen orientaation opiskelijat saivat viettää päivän belgialaisten Maurits Wysmansin ja Geert Boutsenin seurassa, jotka tulivat houkuttelemaan opiskelijoita vaihtoon Leuveniin. Katholieke Hogeschool Leuvenin (Leuven University College) sosiaalityön laitoksen/yksikön (Department of Social Work) päällikkö Maurits Wysmans ja lehtori Geert Boutsen (social cultural work) kertoivat opiskelijoille sekä oppilaitoksestaan että nuorisotyöstä Belgiassa. Vieraat olivat Flandersista eli hollanninkieliseltä alueelta.

Belgialaisvieraat Geert Boutsen ja Maurits Wysmans keskisuomalaisessa järvimaisemassa
Humakin TKI -päällikön, Esa Ylikosken kanssa. (kuva: Hanna-Kaisa Hokkanen)

Viimeinen normaali lapsi

Aamupäivän teema oli ‘The Last Normal Child’. Maurits Wysmans herätteli kuulijoitaan luvuin ja tapausesimerkein. Lasten ja nuorten pahan olon turruttaminen lääkityksellä ja moninaisten sosiaalisiin suhteisiin liittyvien haasteiden perusteleminen erilaisin diagnoosein vaikuttaisi olevan Belgiassa vahvistumaan päin. Kun lääkäri löytää avuksi lääkkeet, vanhemmat saavat vapautuksen vian löytyessä jostain muualta kuin epäonnistuneesta kasvatustyöstä. Wysmans muistutti, että lapsi tai nuori maksaa diagnoosista kovan hinnan; hän saa leimalapun loppuiäkseen.

Näkökyvyn kehittäminen

Yksinkertaisen testin avulla Wysmans osoitti, että ihminen näkee useimmiten sen, mitä hän etsii. Näemme sen, mitä uskomme näkevämme. ‘Jos olisin vasara, näkisin vain nauloja’, totesi Wysmans. Laskiessamme koripalloilevan ryhmän pallon pompottelun lukumäärää meiltä jää pelaajien seassa kuukävelevä karhu havaitsematta. Wysmans muistutti, että lasten ja nuorten kanssa toimivien aikuisten ja ammattilaisten kannattaa kehittää itseään näkemisen taidossa. Monasti oikea lähestymistapa voi olla se, että mietitään, miten kaikki parhaimmillaan sujuu eli pysähdytään hyvien kokemusten äärelle ja pohditaan, mitä erityistä oli viestinnässä ja yhdessäolossa silloin, kun kaikki sujui mukavasti ja miellyttävästi.

Nuorisotyötä ja nuorisopolitiikkaa

Geert Boutsen korosti, että Belgiassa suurin osa nuorisotyöstä toteutetaan vapaaehtoisvoimin. Lakiuudistuksen jälkeen nuoruus kestää Belgiassa 30 -vuotiaaksi, eli vain vuoden verran pidempään kuin Suomessa. Kirkko oli vahvasti mukana 1920 -luvun alussa, kun nuorisotyötä alettiin tehdä järjestövetoisesti. Nyt suuntaus on lähes päinvastainen; kirkko ja seurakunnat pyrkivät siirtämään muille toimijoille vastuutaan ja osuuttaan nuorisotyössä. 

Myös Belgiassa tehdään nuorisopoliittinen ohjelma, jonka voimassaoloaikana kerätään tietoa nuorten arjesta ja seurataan ohjelman toteuttamista.  Tavoite on olla osa ’demokraattista, avointa ja suvaitsevaista yhteiskuntaa’ ja tarjota ’samat mahdollisuudet kaikille’. Boutsen kiteytti: ’Tuemme nuoria ihmisiä ja kannustamme heitä osallistumaan, annamme heille äänen, jotta he voisivat kertoa poliitikoille, mitä nuoret todella haluavat tai tarvitsevat.’

Lisätietoja:
http://www.kuleuven.be/english/

Siru Kovala
Kirjoittaja on Humakin Äänekosken kampuksen lehtori

UUH, Ihanaa olla nuorisotyöntekijä!

Tammikuusta 2011 alkaen olen saanut tehdä itselleni erittäin mieluisaa työtä ja työmuodon kehittämistä Humakin hallinnoimassa valtakunnallisessa Uusiutuva koulu ja nuorisotyö –hankkeessa. 

Case-Konnevesi

Hankkeen pilottikuntana on alusta asti ollut Konneveden kunta ja siellä nuorisotyön kehittämislaboratoriona yläkoulu ja lukio sekä vapaa-ajan ympäristöt. Tarkoituksena ei ole alun perinkään ollut, että nuorisotyö siirtyisi pelkästään kouluun, vaan olen kokenut tärkeäksi rajapinnan säilyttämisen vapaa-aikaan. Case–Konnevedellä se on tarkoittanut mm. nuorisotilatyötä sekä kerhotoiminnan ohjausta ja koordinointia. Koululla työtehtäviä on ollut todella monenlaisia aina läsnäolosta ja nuorten kohtaamisesta ryhmien kanssa työskentelyyn sekä osallisuustoimintaan. Olennaista on ollut, että nuoria kuullaan, kuunnellaan ja tsempataan sellaisissa asioissa mitkä ovat heille tärkeitä.

Työtä pitää tehdä siellä missä nuoret ovat

Haasteiden lisäksi hankevuosiin on mahtunut todella paljon myös onnistumisen elämyksiä, intoa ja hulluttelua aina ennen hiihtolomaa sattuneeseen rannemurtumaan saakka. Lasketteluretki nuorten kanssa päättyi omaan kaatumiseen rinteessä. Olin juuri hetkeä aiemmin ohjeistanut nuoria, ettei pidä mennä metsäreiteille telomaan itseään. Noh, ”älkää tehkö niin kuin minä teen, vaan niin kuin minä sanon”. Ehkä tästä kaikesta hankehulluttelusta tekee kaiken sen arvoisen nuorilta ja aikuisilta saatu palaute. Työmuoto on koettu tarpeelliseksi ja on selvää, että nuoret tarvitsevat aikuista tsemppaajaa omissa toimintaympäristöissään. Mottoni onkin jo pitkään ollut, että pitää tehdä sitä duunia siellä missä nuoretkin ovat  -  Koulun käytävällä, ulkovälitunnilla, nuorisotilalla, kerhossa ja kyllä… myös siellä ”laskettelurintheessä”!

Tsemppaaja-palkinto

Positiivinen tekemisen meininki olikin Konnevedellä huomattu, ja se poiki minulle perjantaina 8.3.2013 Jämsässä myös pienen muistutuksen hyvin tehdystä työstä. Pääsin osallistumaan Nuorten Keski-Suomi ry:n järjestämään vuosittaiseen palkitsemisjuhlaan, jossa sain Tsemppaaja–palkinnon työstäni Konnevedellä. Kunnasta palkittiin Tsemppari-nuorena Rasa Jämsen, joka on toiminut koulumme tukioppilaana erittäin aktiivisesti sekä omalla olemuksellaan tsemppaa ja saa myös muut nuoret osallistumaan. Juhlat olivat hieno kokemus, ja tuntui hyvältä että palkittujen vuoksi oli nähty paljon vaivaa ohjelmineen kaikkineen. Ilmassa oli oikeata gaalajuhlan tuntua ja se on mielestäni hieno tapa muistaa ihmisiä, jotka tekevät arvokasta työtä nuorten asioiden eteen. Myös työporukkani Humakissa muistivat minua palkinnon saamisesta, mikä tuntui erittäin hyvältä. Itselläni on välillä huono ”Sanna-Raipemainen” tapa vähätellä omaa työtä ja tekemistä; ”emmä ny mitään mistään tiiä” -tyyliin. Palkinto ja muistamiset olivat osoitus siitä, että ehkä jotain jostain tiedänkin, ja olen hyvä siinä mitä teen. Tämän avulla jaksaa tehdä taas pitkään ja tsempata niin nuorisolaisia kuin itseäänkin! Kaipuuta on jo töihin, mutta ensin on odotettava ranteen luutumista.

Kiitokset vielä niin Konneveden kuntaan, Humakille kuin Nuorten Keski-Suomi ry:llekin muistamisista ja ihanista juhlista!

Pirteinä TKI-Akselin aamukahveilla! vasemmalla Pauliina Lahtinen ja vieressä Maarit Honkonen-Seppälä. Kuvan otti Marjo Kolehmainen.

UUH, ihanaa olla nuorisotyöntekijä!

Pauliina Lahtinen

Kirjoittaja toimii projektityöntekijänä Humanistisen ammattikorkeakoulun hallinnoimassa Uusiutuva koulu ja nuorisotyö -hankkeessa

Keski-Suomen palkitsemisjuhlassa Humakin Lahtinen vuoden Tsemppaajaksi

Tsemppaaja-aikuiseksi Konnevedeltä valitttiin Humakin hallinnoiman Uusiutuva koulu ja nuorisotyö -hankkeen projektityöntekijä Pauliina Lahtinen. Konnevedellä työskentelevä Lahtinen on kannustanut nuoria itse yrittämään ja tekemään sekä suhtautuu nuoriin ja heidän ideoihinsa avoimen rakentavasti.

Pauliina Lahtiselle (edessä), Konneveden Tsemppari-nuorelle Rasa Jämsenille sekä Laukaan Tsemppaaja-aikuiselle Raimo Paatelaiselle palkinnot jakoi kansanedustaja Aila Paloniemi. Kuvan ottanut NuK-Sun puheenjohtaja Maarit Honkonen-Seppälä.

Tsemppaaja -valinnan kriteereissä on, että aikuinen ei tee asioita nuorten puolesta, vaan auttaa ja uskaltaa antaa nuorille vastuuta ja luottamusta. Lahtinen työssään Konneveden yläkoulussa ja lukiossa sekä nuorisotila Kukkulassa on toteuttanut juuri tätä ideaa, jossa nuoret saavat tehdä, ja aikuisten tehtävänä on tukea.

Humakista yhteisöpedagogiksi (AMK) valmistunut Lahtinen kiitteleekin Konneveden nuoria ja aikuisia sekä yhteisötyökumppaneita:

”Koulussa työskentely lisää nuorisotyön vaikuttavuutta ja tavoitettavuutta. On hyvä olla siellä, missä nuoret ovat jo valmiiksi. Haluan kiittää tässä myös opetus- ja kulttuuriministeriötä, jonka pilottina Konnevedellä saadaan tehdä, tutkia ja kehittää uutta koulua ja nuorisotyötä. Tämä on ihannetyö, jossa entisessä opinahjossani saan luoda uutta koulussa tehtävää nuorisotyötä ”.

Konnevedeltä Tsemppari-nuoreksi  valittiin Pauliinan luottonuori  Rasa Jämsen, joka osallistuu tukioppilastoimintaan sekä monenlaiseen vapaaehtoistyöhön, kannustaa myös muita nuoria toimimaan sekä edistämään nuorten asioita omassa elinpiirissään.

Nuorten Keski-Suomi NuK-Su ry järjesti nyt jo kahdeksannen kerran Palkitsemisjuhlan, joka kokosi yhteen aktiivisia nuoria ja heidän parissaan toimivia aikuisia ympäri maakunnan.

Lisätietoja NuK-Sun toiminnasta ja seuraavasta nuorten itsensä järjestämästä isosta tapahtumasta eli ToukoFestistä netistä http://www.nuortenkeskisuomi.fi  sekä Uusiutuva koulu ja nuorisotyö -hankkeesta http://www.humak.fi/tutkimus/hankkeet/uusiutuva-koulu-ja-nuorisotyo-hanke

Teksti ja kuva: Maarit Honkonen-Seppälä.

Kirjoittaja toimii Humanistisen ammattikorkeakoulun lehtorina ja Nuorten Keski-Suomi NuK-Su ry:n puheenjohtajana.