Tulevan yhteisöpedagogin mietteitä ensimmäisestä harjoittelusta….

Noin kolme viikkoa sitten alkoi Humakin viestinnän ja markkinoinnin harjoitteluni. Harjoittelupaikkoina Luovatron ja Humak. Harjoittelupaikkana Luovatron on erittäin mielenkiintoinen.  Luovatronin ideana on toimia työkaluna opiskelijoille. Se mahdollistaa opiskelijoiden omien ideoiden toteuttamisen ja samalla se hoitaa rahaliikenteen pyörittämisen jäsenten puolesta.

Lisää infoa Luovatronista:  http://luovatron.nettisivu.org/  

Hommat lähtivät ihan mukavasti käyntiin, mitä nyt ensimmäinen viikko meni pööpöillen ja ihmetellen.  Sekavien ensimmäisten viikkojen jälkeen alkoi työnkuva hahmottua ja tajusin, että tekemistä riittää. Itsenäinen työskentely ja mahdollisuudet toteuttaa markkinointia vapaasti aluksi hieman pelottivat, mutta kyllä se tästä.  Onneksi saan myös tukea ja avustusta harjoittelun ohjaajiltani, jotka käyvät antamassa vinkkejä töiden eteenpäin viemiseksi. 

Tähän mennessä hommat ovat olleet Luovatronin puolelta suunnittelua ja pohdintaa. Olen valmistellut asiakasrekisteriä ja suunnitellut millä tavoin lähden toteuttamaan markkinointia jäsenille ja asiakkaille. Humak on taas tarjonnut nopeita pikku hommia, (blogi, uratarinoita yms.) jotka ovat tuoneet mukavaa vaihtelua. Työtä on siis paljon ja nyt astuu kehiin oma aktiivisuus ja kuinka paljon saan sitten itsestäni irti revittyä.  Tulevat kolme viikkoa tulevat näyttämään minulle kuinka hyvin harjoittelu on sujunut. 

Pyrin päivittelemään blogiani aina viikon välein. Eli jatkoa seuraa…..

Iivari Peltonen  Äänekosken kampus

Miksi Humak? Opiskelijanäkökulmia opiskelupaikan valintaan

Olen Juhis Ranta, vantaalainen yhteisöpedagogiopiskelija. Opiskelen Kansalaistoimintaa ja nuorisotyötä Nurmijärven kampuksella. Ala tuntuu omalta, sillä pääsen hyödyntämään omia vahvuuksiani tällä alalla. Yhteisöllisyys ja osallistavat toimintatavat ovat minulle tärkeitä niin järjestö- kuin nuorisotyön puolellakin.

Koulun kautta saa hyviä kontakteja ja työllistyä pystyy todella laajasti sekä nuoriso-, että järjestötyön puolelle. Myös omien kontaktien hyödyntäminen opinnoissa on helppoa.

Humakissa opiskelu on joustavaa, mistä on ollut hyötyä myös omissa opinnoissani. Olen pystynyt sopimaan kurssien suorittamisesta juuri itselleni sopivalla tavalla.

Humakia voisin suositella avoimelle ja ulospäin suuntautuneelle, ihmisläheiselle ihmisille.

-          Lue lisää Hakijan oppaasta

Olen Henu Ojalehto. Opiskelen yhteisöpedagogiksi Humakissa, kansalaistoiminnan ja nuorisotyön koulutusohjelmassa. Opiskelen tätä alaa, koska se on ihmisläheinen. Koska koulutuksessa keskitytään niin moneen tärkeään seikkaan yhteiskuntamme hyvinvoinnin edistämiseksi ja koska mua kiinnostaa ne.

Mulle on tärkeää toimia ihmisten kanssa, ja yhteisöpedagogin työtehtävät voivat liittyä eri ikäisten ja -kykyisten ihmisten toiminnan ohjaamiseen. Osaltaan elämänkokemukseni ja harrastukseni myös vaikuttivat valintaani. Olen matkustellut paljon ja tehnyt töitä ulkomailla muun muassa kehitysmaissa vapaaehtoistyössä. Haluan oppia uutta järjestöalalta ja kv-työstä. Tehtävät voivat olla myös kehittämistä tai johtamista kansalaisjärjestöissä.

Työssä tarvitaan laajasti tietoa ihmisen kasvusta ja kehityksestä, ja olen pitkään ollut kiinnostunut ihmismielestä; psykologiasta ja erityiskasvatuksesta. Niistä olen oppinut lisää sekä yhteiskunnan rakenteesta, kulttuureista, osallisuudesta niin yksilö-, yhteisö- kuin globaalilla tasolla.

Opiskelu ammattikorkeassa mahdollistaa käytännönläheisen toimintatavan, paljon harjoitteluita teorian lisäksi ja tasokkaan koulutuksen. Humanistisessa ammattikorkeakoulussa näkyvät humanistiset arvot. Opettajilla on ihmisläheinen työote ja ymmärrys erilaisia oppilaita kohtaan ja he kuuntelevat oppilaita. Mielestäni heidän työmenetelmänsä kantavat tulosta (voin sanoa näin 2,5 vuoden jälkeenJ).

Humakissa voi parantaa ihmissuhde- ja vuorovaikutustaitojaan. Oppitunneilla on teorian ja seminaarien lisäksi paljon osallistavaa.

Humakin käytyäni tiedän, että työllistymismahdollisuudet ovat hyvät ja työpaikkoja on monenlaisia. Minulla on mahdollisuus päästä paikallisiin, kansainvälisiin tai valtakunnallisiin projekteihin, joista olen kiinnostunut. On hienoa, että mahdollisuudet ovat laajat, sillä myös kiinnostuksen kohteita minulla on paljon. Haluan antaa jotain kansainväliseen työhön, tehdä työtä monikulttuurisessa ympäristössä, olla eri-ikäisten ihmisten kanssa, mutta etenkin lasten ja nuorten kansalaisuuteen katsomatta. Arvostan ihmistä sellaisena kuin hän on. Siksi tärkeää on se, että Humakissa jokainen on tasa-arvoinen. Työssäni se on myös tärkeää ja haluan luoda suvaitsevaisuutta, jota ei koskaan ole liikaa.

Suosittelen Humakia ihmisille, joille erilaisuus on rikkaus. Sellaisille, jotka välittävät ihmisistä, luonnosta ja maailman tilasta. Sellaiselle henkilölle, joka on kiinnostunut yhteiskunnallisista, globaaleista ilmiöistä, ratkaisujen miettimisestä yhteiskunnan epäkohtien, lasten ja nuorten ongelmien kohdalla. Ihmisille, jotka ovat kiinnostuneita ymmärtämään yhteiskuntaamme historian ja tulevaisuuden kannalta, sillä ne selittävät monia nykypäivän polttavia kysymyksiä, asioita ja ongelmia. Me emme kuitenkaan paini vain ongelmien kanssa, vaan voimme työssämme osallistaa ja ohjata ihmisiä luovasti ja hyvillä mielin! Yhteisöpedagogina haluan vaikuttaa siihen, että ihmiset voisivat paremmin, että nuorten syrjäytymiseen, rasismiin, maahanmuuttajien ongelmiin, ongelmiin kotouttamisprosesseissa jne. puututtaisiin. 

Lue lisää Hakijan oppaasta

Opettaja opiskelijana

Miksi opiskelen? Opiskeluintoni selittyy ainakin uteliaisuutena elämälle. Uuden oppimisessa on oma, erityinen viehätyksensä. Opiskellessa saa haastaa itsensä. Siinä tutustuu uusiin ihmisiin. Yhteisöllisen oppimisen riemuna ovat mm. vertaispalaute, muiden ajattelun ja näkökulmien myötä rikastuva pohdinta ja oivallukset sekä ristiriitojakaan kaihtamaton argumentoiva keskustelu. Opiskelen saadakseni palautetta. Ammatillinen kehittyminen motivoi minua myös.
 

Opiskelijan arkea syyslukukaudelta 2012.

Opettajalle tuoreet opiskelijakokemukset ovat iloksi ja hyödyksi monella tapaa. Tunnistan paremmin opiskelijoiden tuskaa esimerkiksi riittämättömän tai epäselvän ohjeistuksen äärellä – ja toivon mukaan osaan nyt itsekin ohjeistaa tehtävät paremmin ja selkeämmin. Tiedän, miten ärsyttävältä ja turhauttavalta voi tuntua, jos teknisesti jokin mättää verkkokurssilla tai oppilaitoksen intrassa. Useammalla verkkokurssilla opiskelleena olen saanut ideoita omien verkkokurssien toteuttamiseen, ohjaamiseen sekä oppimistehtävien erilaisiin toteutuksiin. Uusia opetusmenetelmiä olen myös oppinut.

Työn, opintojen ja muun elämän yhteensovittamisen haasteet sekä omasta jaksamisesta huolehtiminen ovat tuttuja. Kunnianhimon ja käytettävissä olevien resurssien välistä ristiriitaa olen saanut usein pähkäillä. Vuodet ovat opettaneet, että voi tehdä parhaansa sen hetken käytettävissä olevien resurssien mukaan – aina ei veny antamaan itsestään 100 prosenttia, vaikka kuinka sitä halajaisi.

Tällä erää opiskelen kirjoittamisen perusopintoja Snellmann-kesäyliopistossa Jyväskylän yliopiston tutkintovaatimusten mukaisesti. Aiemmin olen opiskellut mm. verkkopedagogiikkaa, voimauttavan valokuvan menetelmäohjaajaksi sekä narratiivisia menetelmiä.

Uskon ihmisen kykyyn oppia, läpi elämän. Opiskelu kantaa ja kannattaa.

Erja Anttonen, lehtori (järjestötyö), Humakin Joensuun kampus (1.8.2013 alkaen Humakin Kuopion kampus)

Olipa kerran yhteisöpedagogi

Olipa kerran nuori nainen, joka kirjoitti ylioppilaaksi. Hänen suunnitelmansa tulevaisuuden varalle olivat hyvin hatarat eikä hän ollut lainkaan varma, mikä hänestä tulee isona. Vaihtoehtoja oli monia ja muutaman vuoden ajan hän mietiskeli useampaa niistä todeten, ettei omaa alaa ollut vielä löytynyt. Hän päätyi ammatinvalintapsykologin vastaanotolle. Astuessaan tuohon toimistoon, ei hänellä ollut vielä hiventäkään tietoa siitä, että hänen elämänsä tulisi mullistumaan. Hän tutustui tuolla oppilaitokseen nimeltä Humanistinen ammattikorkeakoulu.

Kiinnostus heräsi, mutta nuori nainen halusi aloittaa uuden alavalintansa varoen. Hän päätyi avoimeen HUMAKiin kokeilemaan tuntuisiko kansalaistoiminnan ja nuorisotyön koulutusohjelma omalta. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Tämä tunne valtasi hänet ja hän teki päätöksen hakea seuraavassa yhteishaussa oppilaitoksen Äänekosken kampukselle. Matka oli alkamassa.

Pääsykokeiden lomassa nainen epäröi hieman pohtiessaan kampuksen sijaintia. Välimatkaa kotiin, Jyväskylään, oli jonkun verran. Kampus oli kuitenkin kaunis ja puoleensavetävä. Ihmiset, joita hän tapasi pääsykokeissa, olivat avoimia, iloisia ja helposti lähestyttäviä. Hän päätti, että jos kutsu kouluun tulee, ovat paikka ja uudet ihmiset tuon välimatkan arvoisia.

Ja niin kävi kuin kävikin, että tämä nuori nainen sai paikan tuosta unelmiensa koulusta. Jännityksessä hän odotti lukuvuoden ensimmäistä päivää, jolloin hän tapaisi luokkatoverinsa. Kun päivä vihdoin koitti, oli hän valmis tulevaan. Polvet tutisten ja ääni väristen hän esitteli itsensä muille. Vastaukseksi tuli hymyjä. Ei huvittuneita, vaan ystävällisiä sekä hyväksyviä hymyjä. Hän oli haltioissaan.

Pitkin ensimmäistä lukuvuottaan Humanistisessa ammattikorkeakoulussa vahvistui naisen ajatukset tulevasta loppuelämästään koulunsa oppien noudattajana. Hän oli löytänyt koulun, jossa ihmiset nähtiin yksilöinä. Hänestä oli upeaa päästä suorittamaan tutkinto itselleen parhaimmalla tavalla. Harjoittelumahdollisuudet ja monipuolinen kurssitarjonta toivat mukavasti vaihtelua. Ihanat uudet ystävät ja tulevat kollegat sekä valloittavat, persoonalliset lehtorit alkoivat viitoittaa hänen tietään yhteisöpedagogiksi.

Nuori nainen on nyt tyytyväinen päätökseensä. Hän on löytänyt uljaan ritarinsa, joka pelasti hänet epätietoisuudelta. Hän on valmis opiskelemaan ahkerasti, jotta voisi elää onnellisena yhteisöpedagogina elämänsä loppuun asti.

Kirjoittaja Anu-Maarit Sikiö opiskelee ensimmäistä vuotta yhteisöpedagogiksi Äänekosken kampuksella.

HUMAK hujauksia

En tiennyt reilu puoli vuotta sitten missä olisin tammikuussa, tuskin kukaan voi varmasti sanoa sijaintiaan puolen vuoden päähän. Suoritin ylioppilastutkinnon keväällä 2010, eikä suora jatkopaikka uuteen kouluun auennut. Vietin tarkoittamattoman välivuoteni pohtien ja miettien haaveitani tulevaisuudesta. Mikä minusta tulee isona, oli kysymys, johon halusin vastauksen. Ynnäillessäni mahdollisuuksiani tein töitä Keuruun 4H:lla aamupäivätoiminnan ohjaajana. Lasten kanssa touhutessani ymmärsin haluavani tehdä ihmisläheistä ja jollain tavalla kasvattavaa työtä.  Sain kuulla nuorisotyöntekijöiltä yhteisöpedagogin laajasta työkentästä erilaisissa järjestöissä, nuorisotilatöissä, lastensuojelussa, palvelukeskuksissa, mielestäni mahdollisuudet kuulostivat rajattomilta!

 Viime elokuun alussa sain HUMAKilta kirjekuoren, joka sisälsi hyväksymiskirjeen varapaikalta kouluun.  Nyt ainakin tiedän, että minusta tulee yhteisöpedagogi, ja tulen kasvattamaan ansioluetteloani työharjoitteluilla ja tutkintotodistuksella. Äänekosken kampuksen valitsin siksi, että se sijaitsee maantieteellisesti lähellä kotikaupunkiani Keuruuta. Näin ajateltuna en kuluta päivääni turhaan matkustamiseen vaan pääsen nopeasti perheeni ja koirani luo syömään jääkaapin tyhjäksi. HUMAKissa opin kokemalla ja tekemällä, enkä istumalla koko päivää paikallani lukemalla puuduttavaa kirjaa, jota en vain lukemalla pysty sisäistämään.

Reilun puolen vuoden opiskelun jälkeen tuntuu siltä, että päivät ovat menneet hujauksessa, eikä vieläkään ymmärrä päässeensä kouluun. Olen kuitenkin varma siitä, että tämä koulutusohjelma on juuri oikea minun kaltaiselleni aktiiviselle nuorelle, joka perustaa arvonsa ihmisten tasavertaisuuteen ja auttamiseen. Tarkan työtoiveen määrää minulle elämä itsessään kulloisenkin tilanteen ja sattumuksen mukaan.  Tulevaisuudessa haluan toimia ammattitaitoisena ihmisenä, joka omaa valmiudet aktiiviseen toimijuuteen erilaisten nuorten parissa.

Teksti: Nadja Mäkelä, 1. vuoden yhteisöpedagogi opiskelija, HUMAK Äänekoski

Aikuisopiskelijan arki - töitä, opintoja ja aikatauluja

Tervehdys täältä eteläisestä Suomesta. Olen aikuisopiskelijana HUMAKissa kansalaistoiminnan ja nuorisotyön koulutusohjelmassa 2011- 2012. Hain opiskelemaan yhteisöpedagogiksi Tornion kampukselle keväällä 2011 ammattikorkeakoulujen yhteishaussa kahdesta syystä: olen järjestötyön aktiivinen toimija ja halusin opiskelemaan kotiseudulleni Pohjois-Suomeen. Ilo oli ylimmillään, kun valintakokeiden tulokset tulivat – YES, pääsin!

Syksyllä ensimmäisten lähiopetusjaksojen innostus kääntyi vähitellen realismiksi. Muistan, kun syksyn auringonpaisteessa huomasin havahtuvani ajatukseen: ”Täällä kilpaillaan vain itsensä kanssa.” Toinen hyvä opintoja ohjaava ajatus on ollut: ”Teen opintotehtävät annettuun aikarajaan mennessä”. Jälkimmäisestä olen joutunut valitettavasti hieman joustamaan sairastamisesta aiheutuneiden työruuhkien takia.

 Aikuisopiskelijan arki onkin täynnä tiivistä elämän sykettä ja sukkulointia eri roolista toiseen kotona, työpaikalla, lähiopintojaksoilla ja etäopiskelussa. Oman haasteensa tuovat pitkien opiskelumatkojen aiheuttamat kustannukset ja aikatauluhaasteet. Nämä asiat on hyvä huomioida jo riittävästi etukäteen, jotta ei tule ikäviä yllätyksiä.

Päämäärään mennään kuitenkin etappi kerrallaan. Sinne pääsemistä helpottavat realististen aikataulujen asettaminen ja niiden pitäminen, perheen tuki, sitoutuminen opiskeluun ja opintoryhmältä ja työpaikalta saatu tuki. Aikuisopiskelijan suurena tukena on vahva työelämän tuntemus sekä eletty elämä.  Näistä nousevat kokemukset ja vahvuudet auttavat asettamaan opiskeluajan haasteet omaan mittakaavaansa.

Aikuisopiskelijan on lisäksi hyvä olla itselleen armollinen: aina ei lopputulos ole paras mahdollinen, joten riittänee kun on tehnyt parhaansa.

Työkiireideni helpotettua vuodenvaihteessa päättyneeseen työsopimukseen, on aika toteuttaa kolmas opintoja ohjaava ajatus: ”Tee päivitetty lukujärjestys”.  Sitä ennen pakkaan kuitenkin matkalaukkuni ja otan selvää huomisen aikatauluista – juna kulkee taas, on sillä suunta tuonne pohjoiseen. Tällä kertaa Tornion kampukselle ja vuoden ensimmäisiin lähiopintoihin.

Teksti: Tuula Lindgren, kansalaistoiminnan ja nuorisotyön koulutusohjelma, HUMAK Tornio