Humakin Äänekosken kampuksen Yhteisöviestinnän ja
mediakasvatuksen orientaation opiskelijat saivat viettää päivän belgialaisten
Maurits Wysmansin ja Geert Boutsenin seurassa, jotka tulivat houkuttelemaan
opiskelijoita vaihtoon Leuveniin. Katholieke
Hogeschool Leuvenin (Leuven University College) sosiaalityön laitoksen/yksikön
(Department of Social Work) päällikkö Maurits Wysmans ja lehtori Geert Boutsen (social
cultural work) kertoivat opiskelijoille sekä oppilaitoksestaan että
nuorisotyöstä Belgiassa. Vieraat olivat Flandersista eli hollanninkieliseltä
alueelta.
Belgialaisvieraat Geert Boutsen ja Maurits
Wysmans keskisuomalaisessa järvimaisemassa
Humakin TKI -päällikön, Esa Ylikosken kanssa. (kuva: Hanna-Kaisa Hokkanen) |
Aamupäivän teema oli ‘The Last Normal Child’. Maurits
Wysmans herätteli kuulijoitaan luvuin ja tapausesimerkein. Lasten ja nuorten
pahan olon turruttaminen lääkityksellä ja moninaisten sosiaalisiin suhteisiin
liittyvien haasteiden perusteleminen erilaisin diagnoosein vaikuttaisi olevan
Belgiassa vahvistumaan päin. Kun lääkäri löytää avuksi lääkkeet, vanhemmat
saavat vapautuksen vian löytyessä jostain muualta kuin epäonnistuneesta
kasvatustyöstä. Wysmans muistutti, että lapsi tai nuori maksaa diagnoosista
kovan hinnan; hän saa leimalapun loppuiäkseen.
Näkökyvyn
kehittäminen
Yksinkertaisen testin avulla Wysmans osoitti, että ihminen näkee
useimmiten sen, mitä hän etsii. Näemme sen, mitä uskomme näkevämme. ‘Jos olisin
vasara, näkisin vain nauloja’, totesi Wysmans. Laskiessamme koripalloilevan
ryhmän pallon pompottelun lukumäärää meiltä jää pelaajien seassa kuukävelevä
karhu havaitsematta. Wysmans muistutti, että lasten ja nuorten kanssa toimivien
aikuisten ja ammattilaisten kannattaa kehittää itseään näkemisen taidossa.
Monasti oikea lähestymistapa voi olla se, että mietitään, miten kaikki
parhaimmillaan sujuu eli pysähdytään hyvien kokemusten äärelle ja pohditaan,
mitä erityistä oli viestinnässä ja yhdessäolossa silloin, kun kaikki sujui
mukavasti ja miellyttävästi.
Nuorisotyötä ja
nuorisopolitiikkaa
Geert Boutsen korosti, että Belgiassa suurin osa
nuorisotyöstä toteutetaan vapaaehtoisvoimin. Lakiuudistuksen jälkeen nuoruus
kestää Belgiassa 30 -vuotiaaksi, eli vain vuoden verran pidempään kuin
Suomessa. Kirkko oli vahvasti mukana 1920 -luvun alussa, kun nuorisotyötä
alettiin tehdä järjestövetoisesti. Nyt suuntaus on lähes päinvastainen; kirkko
ja seurakunnat pyrkivät siirtämään muille toimijoille vastuutaan ja osuuttaan
nuorisotyössä.
Myös Belgiassa tehdään nuorisopoliittinen ohjelma, jonka
voimassaoloaikana kerätään tietoa nuorten arjesta ja seurataan ohjelman toteuttamista. Tavoite on olla osa ’demokraattista, avointa
ja suvaitsevaista yhteiskuntaa’ ja tarjota ’samat mahdollisuudet kaikille’.
Boutsen kiteytti: ’Tuemme nuoria ihmisiä ja kannustamme heitä osallistumaan,
annamme heille äänen, jotta he voisivat kertoa poliitikoille, mitä nuoret
todella haluavat tai tarvitsevat.’
Lisätietoja:
http://www.kuleuven.be/english/
http://www.kuleuven.be/english/
Siru Kovala
Kirjoittaja on Humakin Äänekosken kampuksen lehtori
Kirjoittaja on Humakin Äänekosken kampuksen lehtori