Kymmenen sanaa Humakista

Mirva Rostedt (H11) on valmistumassa Jyväskylän Humakista yhteisöpedagogiksi. Tämän tekstin "Kymmenen sanaa Humakista" hän kirjoitti Yhteisöpedagogi-blogia varten julkaistavaksi. Teksti on samalla myös osa Viestinnän ilmaisutaidot kurssia.​

 Opintojen loppuvaiheessa tulee mietittyä, että mitä tästä koulusta on nyt sitten tarttunut matkaan. Cheekin sanoja muokaten, ”mitä mulle jää, kun mä lähden täältä?”.  Koulun päätetään suureen opinnot niputtavaan opinnäytetyöhön, mutta ainakin Kansalaistoiminnan ja nuorisotyön linjalla tehtävässä päättö portfoliossa pohditaan myös omaa osaamista ja kehittymistä opiskelujen aikana.



Oma portfolioni kasautui kansioksi jonka päälle askartelin leikekirjamaisesti ajatuksia siitä, millainen koulu Humakki on minulle ollut. Sanat, jotka valitsin kuvaamaan Humanistista ammattikorkeakoulua ovat: yhdessä, positiivinen, määrätietoinen, keskittyä, hauska, makea, seikkailu, persoonallinen, pieni ja välittää.

1.     Yhdessä

Ehdottomasti yksi koulun helmi on yhdessä tekemiseen kannustaminen. Opiskelijoista on tulossa tulevaisuudessa oikeastaan sosiaalisen kanssakäymisen ammattilaisia ja siksi myös opiskelujen aikana olen kokenut tärkeäksi lehtoreiden ja henkilökunnan välittömän lähestymisen meitä opiskelijoita kohtaan. Alusta alkaen koulutaipaleella on kannustettu myös ryhmätöihin ja opiskelijoiden keskinäisen kanssakäymisen kautta syntyvään oppimiseen. Esimerkkinä ensimmäisiä asioita, joita ensimmäisellä luokalla tehtiin oli kotiryhmät. Kotiryhmä on pieni noin viiden opiskelijan ryhmä, joka meidän luokalla muodostettiin asuinpaikkojen mukaan. Kotiryhmissä suoritettiin ensimmäisenä vuonna muutamia opintoja ja tehtiin ryhmätöitä yhdessä. Mielestäni kotiryhmien muodostaminen on hyvä keino päästä tutustumaan uuden luokan sisältä ensin muutamiin opiskelijoihin ja sen jälkeen vasta muihin.

2.     Positiivinen (pirteä)

Epäilen, mutta monesti olen miettinyt mahtaakohan Humanistisen ammattikorkeakoulun lehtoreiden sekä henkilökunnan työsopimuksissa olla pykälä positiivisen ilmapiirin luomisesta koulun alueelle. Luonnollisesti jokaisella ihmisellä on huonompia päiviä, mutta pääsääntöisesti oppitunneilla/luennoilla on ollut mukava istua sekä lehtoreita on ollut helppo lähestyä erinäisillä asioilla. Ensimmäisiä korkeakouluasteen opintoja suorittaessa myös se, että opiskelutovereinani on samalle alalle valmistuvia, samanhenkisiä ihmisiä luo välittömän ilmapiirin opiskelijoiden keskuuteen ja näin ollen koko koulun ympärille.

3.     Määrätietoinen

Humanistinen ammattikorkeakoulu on ollut ja on edelleen mielestäni hyvin määrätietoinen opinahjo. Parhaiten se on näkynyt tässä vuosien 2011–2014 välillä muutoksen alla. Oman opiskelutaipaleeni aikana tapahtuneen kampusten vähentäminen ja siitä aiheutuneet erinäiset asiat on loppupeleissä onnistunut hyvin. Itse Äänekosken kampuksella aloittaneena uutena opiskelijan alkuna tulen päättämään opiskeluni nyt Jyväskylän alueyksikön opiskelijana. Humakki piti huolen leikkauspäätöksien tullessa ilmi, että hallinto haluaa tiedottaa asioista mahdollisimman tehokkaasti ja totuudenmukaisesti suoraa opiskelijoita. Vaikka joissakin muutosseminaareissa oltiin ihmeissään erinäisistä asioista, niin silti kaikki saatiin setvittyä mielestäni asiallisesti.

4.     Keskittyä

Koulun aikana on saanut keskittyä omaan mielekkääseen tapaan oppia ja kehittyä. Opiskeluissa on kannustettu käytännön harjoitteluihin työelämään, mutta varsinkaan ensimmäisenä opiskeluvuonna siihen ei ollut velvoitetta.  Oman opiskeluideni alla kulkeneen opintosuunnitelman mukaan on saanut valita ammattialaa syventävistä kursseista mielenkiintoisia vaihtoehtoja ja itse olenkin suorittanut muun musassa taide- ja kulttuurikasvatuksen orientaation. Opiskelijoille annetaan tilaa keskittyä omilta tuntuviin vahvuuksiin ja kannustetaan niiden edelleen kehittämisessä.

5.     Hauska

Omaan opiskelutyyliini sopii vahvasti tekemällä oppiminen ja tässä korkeakoulussa, jos jossain on saanut tekemällä oppia asioita. Olen aina ollut vilkkaasti ideoita synnyttävä persoona ja useasti koulun penkillä ideoihin on vaikea tarttua, kun niitä ei näe konkreettisesti tuotettuna. Ensimmäisenä vuonna luonnollisesti opiskellaan niin sanotusti ammattitaidon kivijalkaa, mutta jo sen aikana kurssien sisälle oli muokattu asioita joita toteutettiin erinäisissä ympäristöissä. Muutamia asioita mainitakseni: osallistuimme nuorisomessuille aktiivisen ohjelmaosuuden suunnitteluun sekä toteuttamiseen, koulussa tapahtuvia ryhmätöitä oli lupa ja kannustus toteuttaa aktiivisessa muodossa, tuotimme yläkoululaisille suunnatun päihdevalistukseen liittyvän elämysreitin lähipaikkakunnalla. Toiseen vuoteen mentäessä erinäisten työelämässä suoritettavien harjoitteluiden määrä kasvaa, kunnes kolmantena ja neljäntenä vuonna opiskeluiden päättävät projektiopinnot sekä opinnäytetyö tehdään entistä pidempiaikaisena sekä perusteellisemmin työelämälle.

6.     Makea

Sana makea linkittyy oikeastaan hyvin edelliseen sanaan, hauska. Koulun aikana on ollut makea huomata, millaisia mahdollisuuksia tarjotaan opintopisteiden keräämiselle. Erikoisimpia nostoja saa esille ensimmäisen vuoden ohjaamisen perusteet kurssilta, jossa jokaisen opiskelijan tuli ohjata jotakin luokkatovereilleen. Yli kahdenkymmenen opiskelijan luokassamme saimmekin muun muassa venytellä, askarrella, pelailla, näytellä, taiteilla, ja allekirjoittaneen ohjauksessa kokata yhdessä.

7.     Seikkailu

Ehkä jo hieman kliseiseksi muuttunut sanonta siitä, että useasti opiskelu on ihmisen parasta aikaa, pitää ainakin omalla kohdallani paikkaansa. Ensimmäistä korkeakoulututkintoa tehtäessä, kotipaikkakunnalta ensimmäistä kertaa pois muuttaminen, täysin uusien tuttavuuksien kanssa opiskelu sekä konkreettisesti uusien asioiden oppiminen ovat kasvattaneet kyllä kohti tulevaa ammatillisuutta. Itselläni Humanistinen ammattikorkeakoulu on toiminut kaiken mahdollistajana entistä enemmän, sillä Äänekosken kampuksella asuin yhdessä noin kymmenen, saman alan opiskelijan kanssa opiskelija asuntolassa, joka sijaitsi koulun yhteydessä.

8.     Persoonallinen

Humakki on pieni ammattikorkeakoulu, mutta se takaa omalta osaltaan sen, että esille nousee entistä enemmän koulun ihmiset; niin lehtorit ja muu henkilökunta, kuin opiskelijatkin. Vaikka kaikki ovat mieleltään samanhenkisiä, samalle alalle opiskelevia aikuisia, luokasta löytyy siitä huolimatta niin hiljaisempia kuuntelijoita, kuin puheliaampiakin opiskelijoita. Ammattikorkeakoulussa opiskelijat ovat myös taustaltaan erilaisia, toiset ovat tulleet suoraan lukiosta, toiset armeijasta, osalla on yksi tai useampi vanha koulutus takataskussa. Jokainen opiskelija saa koulun edetessä valita oman opintopolkunsa vahvasti omien mieltymyksiensä ja vahvuuksiensa mukaiseksi ja tuota omien vahvuuksien löytymistä kannustetaan etsimään jo heti ensimmäisenä opiskeluvuonna. On suuri rikkaus saada tehdä ryhmätöitä, lukea lukupiirissä tentteihin ja elää opiskelija-asuntolassa, eri-ikäisten ja erilaisista taustoista tulleiden persoonallisten ihmisten kanssa.

9.     Pieni

Pieni ammattikorkeakoulu tarjoaa niin kehnompia, kuin hyviä seikkoja opiskelijoilleen. Pienen konsa vuoksi ammattikorkeakoulun kampukset sijaitsevat etäällä opiskelupaikkakuntien keskustoista. Itseäni hämmensi jonkin verran, kun hain Äänekosken kampukselle opiskelemaan ja koulu sijaitsikin varsinaisesti Suolahdessa, noin viidentoista minuutin ajomatkan päässä Äänekosken keskustasta. Autottomana opiskelijana sain ajoittain luottaa niihin opiskelijatovereideni apuun, jotka auton omistivat. Kehotankin ensimmäistä ammattikorkeakoulututkintoaan hakevan tarkistamaan tarkkaan, missä koulun kampus virallisesti sijaitsee.

Pieni ammattikorkeakoulu takaa myös erään ainutlaatuisen seikan, jota olenkin jo sivunnut Humak-mietteideni aikana. Humanistisen ammattikorkeakoulun ihmisläheisyys konkretisoituu entuudestaan pienessä koulussa. Lehtorit ovat välittömiä ja tuntevat lähes jokaisen opiskelijan nimeltä. Ihmisläheisyys esiintyy myös lähtökohtaisesti ns. byrokratiassa. Humanistisessa ammattikorkeakoulussa opiskelijoiden sähköpostit ovat nimien mukaisia, eivätkä opiskelijanumeroiden, kuten suurissa kouluissa.

10.Välittää

Viimeisenä sanana kuvaamaan Humanistista ammattikorkeakoulua valitsin sanana välittää. Välittämiseen kiteytyy oikeastaan myös kaikki edelliset yhdeksän sanaa Humakista. Yhdessä tekemällä, positiivisessa opiskeluilmapiirissä opiskelijoita huomioidaan niin hallinnolliselta, kuin opiskelijoita lähempänä olevalta lehtoreiden taholta. Opiskelijat saavat toteuttaa omien opiskeluidensa aikana monenlaisia kursseja ja omien vahvuuksien löytymisen kannustetaan. Välittömässä ja persoonallisessa opiskelijaseurassa tuntee entistä enemmän tulleensa kuulluksi. Nyt koulua lopettaessani en osaisi kuvitella opiskelevani suuressa ammattikorkeakoulussa. Monien eri opiskelulinjojen alla kuvittelisi hukkuvansa opiskelijamassan joukkoon. Kun opiskelija tuntee tulleensa kuulluksi ja kannustetuksi koulun aikana, kannustaa se myös ahkeroimaan opiskeluiden vauhdittamiseksi. Ainakin henkilökohtaisesti voin sanoa, että Humanistinen ammattikorkeakoulu tuntuu juuri oikealta koululta minulle.

Teksti: Mirva Rostedt
Kuva: Hanna Holmstén

Yhteisöllistä pedagogiikkaa kouluihin ja oppilaitoksiin

Tammikuussa 2013 ryhmä monialaisia nuorisotyön, koulunuorisotyön, kasvatus- ja sosiaalialan osaajia aloitti mielenkiintoisen, uuden ja haastavan matkan kohti yhteisöllisen pedagogiikan maailmaa. Uskallamme sanoa, että kaikesta siitä uudesta osaamisesta, ajatuksista ja käsityksistä emme tienneet tuolloin vielä puoliakaan. Onneksemme olimme kaikki täyttäneet ”reppumme” ennakkoluulottomuudella ja uuden oppimisen innolla, sillä matka on ollut huikea yhteisöllinen oppimiskokemus.

Koulutuksen läpileikkaavana teemana on ollut yhteisöllisen toiminta- ja opiskelutavan omaksuminen ja ymmärtäminen. Toisena tärkeänä tavoitteena on ollut oman ammatillisen yhteisöllisen kasvattajuuden herättäminen. Oman ammatillisen identiteetin rakentaminen koulumaailmassa ei ole helppo tehtävä. Silti tänä päivänä koulut ja eri oppilaitokset tarvitsevat paljon ulkopuolista kasvatus- ja ohjausapua työhönsä.

Nuorisotyötä on tehty viime vuosien aikana niin peruskoulussa kuin toisen asteen oppilaitoksissakin. Osa toiminnasta on tehty projektien rahoituksella. Osa nuorisotyöntekijöistä on paikalla kokopäiväisesti, osa päivystysluonteisesti esim. tunnin ajan viikossa tai päivässä. Näyttää kuitenkin sille, että nuorisotyö on tullut koulumaailmaan jäädäkseen.

Yhteisöllisyys, osallisuus, vuorovaikutustaidot ja ryhmätyöskentelyn taidot ovat olleet polttavana keskustelun aiheena koulumaailmassa. Koulu on lapselle ja nuorelle iso osa elämää jo pienestä saakka. Yhdessä tekemisen taidot, vuorovaikutustaidot ja erilaisten tunteiden ilmaisemisen taidot ovat tärkeässä asemassa kouluyhteisössä ja liittyvät olennaisesti sekä parempaan ja laadukkaampaan oppimiseen että osallisuuden ja yhteisöllisyyden tunteeseen ja näiden tunteiden kehittymiseen. Näitä taitoja voi ja pitää opetella läpi elämän, ja näiden taitojen osaamisesta ja opettelemisesta on tullut yhä tärkeämpää. Niinpä tulevaisuudessa peruskouluissa ja toiseen asteen oppilaitoksissa tullaan tarvitsemaan yhteisöllisyyden osaajia ja ammattilaisia osana koulun moniammatillista yhteisöä.

Yhteisöllisen pedagogiikan vahvuudet koulumaailmassa

Olemme opintojen aikana pohtineet millainen olisi ihanteellinen koulu. ”Ihannekoulussa” sanat turvallisuus, viihtyisyys, yhteisöllisyys, osallisuus, motivoituneisuus ja hyvä ilmapiiri olisivat totta. Kenellä jää aikaa tutustua oppilaisiin ja luoda heihin luottamuksellinen suhde? Kuka koulussa toimii linkkinä nuorten vapaa-aikaan? Missä voisi käsitellä rauhattomuutta, yksinäisyyttä tai kiusaamisen synnyttämiä tunteita? Nuorisotyöntekijän työotteen ”helmi” on nuorten kohtaamisen taito.

Aina nuorisotyöntekijöitä ei osata mieltää lasten ja nuorten kasvattajiksi.  Työn taustalla on kuitenkin aina ollut halu ja pyrkimys kasvattaa ja ohjata nuoria yhteiskunnan arvojen mukaisesti eteenpäin, kunnioittaa jokaista lasta ja nuorta yksilönä. Meidän keskiössämme on myös hyväksyä erilaisuus. Nuorisotyöllä tulee olla selkeät tavoitteet ja päämäärät.

 

Tulevaisuuden koulussa

Koska oletamme, että nuorisotyöntekijän rooli koulumaailmassa tulee kasvamaan, on hyvä tarkastella yhteisöllisen pedagogiikan osaajaa tulevaisuuden koulussa. Paikkana koulu on haastava. Se on vanha, ikiaikainen instituutio. 

Miksi koulut sitten tarvitsevat yhteisöllisen pedagogiikan osaajia? Ryhmäytys on yksi iso ja tärkeä osa-alue, kun rakennetaan hyvää yhteishenkeä ja yhteisöllisyyttä, eli oppilaitosta, jossa kaikkien on hyvä olla. Koulu ja nuorisotyö yhdessä voivat tehdä paljon. Koulunuorisotyöntekijät ovat ryhmähengen ja ryhmäytymisen ammattilaisia. Monissa kunnissa on jo nuorisotoimen ja koulujen yhteistyössä pitämät ryhmäytymispäivät mm. uusille 7.-luokkalaisille sekä aloittaville lukiolaisille. Opettaja mukana tekemässä ja nuorisotyöntekijä ohjaajana, on todettu usein toimivaksi yhdistelmäksi, moniammatilliseksi yhteistyöksi, jota tarvitaan enemmän ja enemmän koulumaailmassa.

Opettaja on ensisijaisesti opettaja. Koulunuorisotyöntekijä on enemmänkin kasvattaja ja ohjaaja, sekä yksilölle että ryhmälle. Tähän kasvattamiseen, ohjaamiseen ja arvomaailmaan palasimme opinnoissa monet kerrat ja peilasimme annettuja tehtäviä ja käytyjä keskusteluja omaan ammattitaitoomme ja tekemisiimme. Maailma muuttuu kovaa tahtia ja sen virran mukana muuttuvat sekä koulu ja nuoret, myös nuorisotyö. Moniammatillinen yhteistyö on tässä muutoksen virrassa paras mahdollisuus selvitä ja auttaa nuoria löytämään paikkansa yhteiskunnassa.

Opittua ja koettua

Erikoitumisopinnoissamme palasimme kaikki juurillemme, eli yhteisöllisen pedagogiikan yhteen perustehtävistä, nuoren kohtaamiseen. Nuoret tarvitsevat aikuista ja aikuisen mallia. Monilta se puuttuu samoin kuin luotettava aikuinen jolle puhua ja joka välittää. Koulun arjessa mukana oleva nuorisotyöntekijä voi olla helpommin lähestyttävä kuin opettaja, rooli on erilainen. Opettajan auktoriteetti tulee osittain instituution rakentamana. Yhteisöllisen kasvattajan auktoriteetti rakentuu luottamukseen, mutta myös vapaaehtoisuuteen, osittain myös tasavertaisuuteen nuoren kanssa. Sen päälle on helppo luoda arkea, mikä helpottaa ja tukee nuoren koulunkäyntiä.

Outi Hakunti
Tomi Nevanperä
Satu Sirén

Kirjoittajat opiskelevat Nuorisotyö koulussa – Yhteisöllisen pedagogiikan erikoistumisopintoja Humakissa Jyväskylässä.

Touhukas vieras Virosta

Niin niin, mutta mitä mieltä sinä olet? Hän nojaa kyynärpäätään pöytään ja napittaa silmiin opiskelijaa. Mitä olet mieltä, what’s your opion, tämän kysymyksen saivat opiskelijat kuulla monta kertaa maanantaina iltapäivällä. 

Olimme saaneet Urmo Reitavin kylään Jyväskylään tutustumaan yhteisöpedagogien tulevaan kampukseen. Kulttuurituottajilla oli taide aiheena, ja Urmo toi mukanaan tuulahduksen nuorten taidekäsityksistä ja kulttuurista Virossa. Opetustyylinä on selkeästi dialogi. Kysymyksiä ei kysytä vain kysymisen vuoksi, vaan ajatuksena on aito keskustelu, oman ajattelun kehittäminen yhdessä muiden kanssa. 

Urmo on nuorisotyön lehtori Tarton yliopistossa (Viljandi Kultur Academy). Hän opettaa myös yhteiskuntaoppia lukiossa ja tekee järjestö- ja vapaaehtoistyötä lasten ja nuorten asioiden parissa. Urmon tavoite Erasmus-lehtorivaihdossa oli tutustua Jyväskylän kampukseen ja keskustella opiskelijoiden kanssa. Lisäksi hän halusi tutustua koulussa tehtävään nuorisotyöhön. Uusiutuva koulu ja nuorisotyö –hankkeen projektityöntekijä Paulina Lahtinen oli järjestänyt Konnevedelle mainion mahdollisuuden tutustua hankkeeseen, paikalliseen nuorisotyöhön ja pienen kylän toimintaan.

Mitä tapahtuu kansainvälisten vieraiden kanssa silloin, kun he eivät opeta kampuksella tai vieraile tutustumassa paikallisiin hankkeisiin?  Kansainvälinen työkaveruus ei juuri eroa kotimaisesta työkaveruudesta. Kieli voi olla eri, tavat ja tapaamisten rytmi vähän toinen. Mutta lopulta kyse on kuitenkin yhteisistä kiinnostuksen kohteista ja rinnakkain tekemisestä toisiaan tukien.

Urmon toive oli, että hän ehtisi myös  istuttaa kesäkukkia ja kuunnella suomalaista musiikkia. Näkisi järviä ja luontoa. Yksinkertaisinta oli toteuttaa toiveet majoittamalla vieras kotiin, lämmittämällä sauna ja ajelemalla sunnuntaipäivänä järvisuomea ristiinrastiin.

Keskiviikkona Urmo olikin jo kouluttamassa Tallinnassa ministeriön henkilökuntaa. Hän kertoi käyttävänsä koulutuksessaan legoja apuna. Samana päivänä hän sai tiedon, että hänet oli asetettu ehdokkaaksi Vuoden paras opettaja Virossa –kilpailuun.

Urmon ajatuksia voi lukea tänä vuonna myös Nuorisotyölehden tulevissa numeroissa.

Jutun laati lehtori Johanna Kuivakangas, joka työskentelee TKI-Humak Akselissa Jyväskylässä ja toimi Urmo Reitavin paikallisoppaana Keski-Suomessa.