Ammatillinen nuorisotyö verkkoympäristössä

Mitä tarkoitetaan nuorisotyöllä verkossa?
 Verkkoympäristössä tapahtuvan nuorisotyön muotoja ovat esimerkiksi nuorten tieto- ja neuvontapalvelut, toimijoiden ulkoinen ja sisäinen viestintä, sidosryhmätoiminta, markkinointi, verkostoituminen muiden ammattilaisen kanssa ja palveluiden tuottaminen nuorille ja nuorten asialla oleville ammattilaisille. Kasvavat nettiyhteisöt ja verkon mahdollisuudet antavat jatkuvasti uusia mahdollisuuksia nuorisotyölle. On tärkeää hyödyntää nämä mahdollisuudet!

Organisaation toteuttama nuorisotyö verkkoympäristössä täytyy olla tietenkin organisaation kohderyhmän tarpeiden mukaan räätälöity. Palvelut on suunnattava oikeisiin verkkoympäristöihin, joista halutut asiakkaat tavoitetaan. Eri palveluiden sisällön tuottamisen määrä riippuu organisaatiosta ja sen luonteesta. 



Tavoitteellisuus ja monialaisuus

Ammatillinen verkkotyö terminä kertoo sen, että se on suunniteltua ja tavoitteellista. Sille on usein hyvä laatia organisaation sisäiset yhteiset säännöt, joiden mukaan työtä tehdään. Tärkeää on myös tutustua verkkotyötä sivuaviin lakeihin, sekä muihin säädöksiin ja suosituksiin, kuten verkkonuorisotyöntekijän eettisiin periaatteisiin  http://bit.ly/1de2Qda. 

Se, että työlle on laadittu ohjeistuksia ja sääntöjä, tarkoittaa myös sitä, että työllä on tavoitteita joihin tähdätään. Verkkotyöntekijällä on myös omat arvonsa, joiden puitteissa toiminta toteutuu. Ammatillista verkkotyötä tehdään aina tiettyä tarkoitusta varten, ja tavoitteiden toteutumista on hyvä välillä tarkastella. Monet tutut nuorisotyön indikaattorit ja kriteerit ovat sovellettavissa verkkotyöhönkin.



Monialaisuus on osa myös ammatillista verkkoperustaista nuorisotyötä. On tärkeää huomioida palvelun luonteen mukaisesti tahoja, jotka voisivat olla palvelulle hyödyksi tai voisivat olla jollain tavalla mukana toiminnassa. On tärkeää myös levittää tietoa palveluista muille toimijoille ja alan ammattilaisille, eikä vain asiakkaille suunnatusti. Verkostoituminen ja ammattialan yhdistyminen on voimavara. Monialaisuutta verkkotyössä edesauttaa esimerkiksi nuorten tieto- ja neuvontapalveluita ajatellen Koordinaatti- kehittämiskeskus.

Ammatillisten verkkotoimijoiden oma foorumi?

Kuitenkin verkko työympäristönä on laaja, monet toimijat eivät tiedä toisistaan ja asiakkaista käydään jopa kilpailua. Olisiko toimijoiden kesken esimerkiksi mahdollista järjestää verkkomessut? Messut olisi avoinna viikon verran linkin takana ja siellä olisi toimijaesittelyitä, palveluita, verkon nykytilaa, keskusteluja, kyselyitä, tilastoja yms.. Kattava paketti, johon tutustumalla pääsisi sisälle verkkotyön nykytilaan. Tällaista esim. vuosittain päivitettävää "messulinkkiä" voisi hyödyntää myös nuoriso-ohjaajien kouluttamisessa, koska aihetta käsitellään kokemani mukaan ammattikoulutuksessa liian vähän.

Varsinkin pienellä paikkakunnalla monialaisuus voi tulla ilmi monella kentällä.  Samat tahot jotka järjestävät paikkakunnalla “irl”-toimintaa, tekevät usein yhteistyötä. Kun toimijat löytyvät myös verkkopalveluista, toisten verkkojulkaisuiden jakaminen yhteistyön ja tiedonjaon merkeissä on ainakin oman verkkotyöntekijänroolini keskiössä.
Nykyaikana on tärkeää, että konservatiivisemmatkin organisaatiot tulevat verkkoon edes jollakin tapaa, koska muuten se todennäköisesti kuihtuu pikkuhiljaa pois. Se, että verkosta löytyy tiedot toimijasta ja mahdollisesti toiminnastakin, kaikkien saataville laitettuna, kielii myös luotettavuudesta. Jos organisaatiosta ei löydy mitään verkosta, sitä ei käytännössä ole olemassa ainakaan nykynuorten näkökulmasta, ellei se tee itseään todella hyvin ja laajasti tunnetuksi oikeassa elämässä

Löydettävyys, käytettävyys

Nuoriin kohdistetut palvelut verkossa täytyy olla helposti löydettävissä ja nuorten luontevasti käytettävissä. Ammatillisesti rakennettu verkkoympäristö tarjoaa palvelun, jota nuori pystyy käyttämään ja ymmärtää sen sisällön. Myös visuaalinen ilme on tärkeä, koska nuoret kiinnittävät siihen eritystä huomiota. Värimaailmaan ja fontteihin, kuviin ja muuhun on panostettava. On myös huomioitava mahdollisuus verkkopalveluiden väliseen linkittymiseen, eli bannereihin, linkkeihin ja omiin mainoksiin muiden sivuilla.

Erityisen tärkeä osa palveluiden kehittämistä on myös vuorovaikutuksellisuus palvelun käyttäjien kanssa. Nuorten mahdollisuus vaikuttaa palveluun ja sen kehittämiseen olisi jollain tasolla oltava, muuten palvelu voi olla vääränlainen, eikä toteuta käyttäjiensä tarpeita ainakaan täysin. Nuoret ovat kuitenkin oman elämänsä, myös verkkoelämänsä ammattilaisia, ja parhaiten he itse tietävät, mitä he verkon palveluista tahtovat. Tämä edistää myös nuorten osallisuutta ja sisällön tuottamista verkon ympäristöissä.

Ammatillisuus ilmeneekin mielestäni eniten juuri siinä, että monia asioita otetaan huomioon ja ajatellaan mahdollisimman useita erilaisia asioita ja mahdollisuuksia, riskejä sekä uhkia, ettei palvelu kaatuisi sitten aivan epäoleellisesta syystä. Kuten esimerkiksi jos nuorten neuvontachatti tulee Salattujen elämien aikaan--> voi kuvitteellisesti viedä paljonkin asiakkaita. Jos kaikki asiat on otettu huomioon, mutta palvelu ei silti saa tuulta alleen, palvelulle ei todennäköisesti ole ollut tarvetta. Tietysti jatkuvasti ajan kuluessa palveluiden tarve muuttuu ja palveluita syntyy lisää, tarve voi jo palvelun alkukehittämisen aikana kadota. On siis tärkeää pysyä "verkon hermolla" ja tietää palvelut, mitä nuoret käyttävät ja mihin suuntaan tarpeet voivat jatkossa kehittyä.

Nuorten verkkokäyttäytymiseen perehtyminen

Nuorten verkkokäyttäytymiseen perehtyminen on tärkeää, reaaliaikaisessa neuvontatyössä ei voi jäädä ihmettelemään omituisen näköistä merkkikasaa: "(o__o) WTF",  joka todellisesti voi kertoa asiakkaan ilmeitä ja eleitä tällä lähes ainoalla verkon elekielellä, hymiöillä ja lyhenteillä. Myös verkossa hetkittäin pinnalla olevat ilmiöt on hyvä tietää, kuten videot ja meemit joka valloittavat maailmaa ja hetken pinnalla oltuaan usein painuvat yhtä nopeasti menneisyyteen. Trendien tietäminen voi antaa mahdollisuuksia vaikuttaa tai varautua nuoren kehitystä vaarantaviin trendeihin tai edistää nuorten luovuutta auttamalla luomaan itse nettihittejä. Trendien tietämys helpottaa myös IRL tapahtuvaa nuorisotyötä, kun tietää, mistä nuoret puhuvat.

Ammattilainen on tietoinen verkon mahdollisuuksista ja uhista, kuten netti- ja peliriippuvuuksista, identiteettivarkauksista, tuntemattomien tapaamisesta oikeassa elämässä, laittoman latailun ja nimettömät uhkaukset esim. kouluihin. Ammattilaisella on välineet ehkäistä tai reagoida näihin, verkon anonyymiys on tässä suurin haaste. 


Työntekijän on osattava käyttää verkkoa luonnollisena toimintaympäristönään ja mieltää se nuorten tavoin täysin tavalliseksi "paikaksi". Työntekijän on myös siis hallittava laitteisto ja verkon käyttö. Tekninen osaaminen ja laitteiden toimivuus ja niiden päivitys on myös tärkeä huomio. Laitteiden vanhentuminen on yksi haaste, kun tekniikka kehittyy kokoajan, eikä pienillä toimijoilla ole varaa päivittää kalustoaan kovin tiuhaan tahtiin. Lisäksi haasteena uusien laitteiden saamiselle voi olla se, että ne jotka rahakirstun päällä istuvat, eivät näe verkkotyön sisintä ja sen vaikuttavuutta nuorten elämässä. Siksi verkkotyön auditointi ja raportointi on tärkeää.

Kuka tahansa ei voi olla verkkonuorisotyöntekijä, vaikka käytännössä se olisikin mahdollista sellaisena verkossa esiintyä. Esimerkiksi palvelut, kuten Facebook, Suomi24, muut keskustelupalstat ja itse tehdyt nettisivut mahdollistavat kenen vain toimimisen ihan millä nimellä vain ja ihan minkä vaan asian puolesta. Mediakriittisyyden opetus nuorille on siis tärkeää.

Vertaistuki ja ajassa eläminen

Huomioitava verkkonuorisotyön poikkeuksellinen tekijä on tietysti vertaistuki. Esimerkiksi itselleni tutussa verkkoympäristössä, Helsingin seudun Pulmakulmassa, nuoret voivat vastata toistensa kysymyksiin. Joskus vertaisnuorten vastaukset ovat suoranaista valehtelua, haukkumista tai kysyjän ongelman vähättelyä, mutta vastakohtana joskus vertaisvastaus onkin ollut niin hyvä, että vastatessa ammattilaisena tekisi mieli vastata vain "Oletkin jo saanut todella hyvän vastauksen, ei mitään lisättävää. Juuri noin!" mutta kuitenkin kysymykseen on vastattava, vaikka vastaus olisikin lähelle samaa kuin jo tullut vertaistuki. Myös vastaajien vastausten yhtenäisyys on tärkeää palvelun ammattimaisen kuvan kannalta.

Ammatillisuus verkossa tarkoittaa myös sitä, että koulutetaan ja perehdytetään vertaisnuoria, kuten Netari- palvelussa, tai koulutetaan vapaaehtoisia chättääjiä toimimaan palveluissa. Tämä viittaa myös aiemmin mainitsemaani moniammatillisuuteen ja lisäksi vertaisnuorten toiminta lisää osallisuuden toteutumista.

Verkkonuorisotyötä tekevien tahojen on päivitettävä toimintaansa jatkuvasti, koska verkossa palvelut, aiheet ja asiakkaat vaihtuvat usein tiuhaan tahtiin. Verkossa on oltava jopa nopeampi oppimaan kun oikeassa elämässä, kun uusia välineitä ja palveluita tulee markkinoille kuin sieniä sateella. Nuorten oppiessa uudet jutut nopeammin, on riskinä jäädä rannalle ruikuttamaan kun nuoret jo kehittelevät itse tulevaisuuden välineitä. Täytyy pysyä mukana! On kuitenkin todettava, että kaikkien sukupolvien on mahdotonta koskaan olla samalla tasolla tieto- ja viestintäteknologian taidoissa.

Ammatillinen verkkonuorisotyöntekijä osaa kuitenkin ajatella verkkotyön vain oikeassa elämässä tapahtuvan toiminnan lisävälineenä, työmuodot toisiaan tukien. “Verkko ei ole muusta maailmasta erillään oleva kokonaisuus. Pikemminkin kyse on media-teknologian mahdollistamasta tilasta, joka ei korvaa vaan jatkaa toimintaympäristöämme yhtenä tilana muiden joukossa. Internet on siten osa sosiaalista jatkumoa, jossa sen käyttäjät elävät: verkon sisällöt heijastavat sen ulkopuolista elämää ja toisinpäin” (Joensuu 2011, 15 Sähköä ilmassa).
Pitää ymmärtää myös se, että kaikki eivät edelleenkään ole verkossa ja esimerkiksi Facebookista nuoret ovat alkaneet poistaa tilejään aikuisten valloitettua palvelua. Tosin uutiset eivät kerro, ovatko nuorisotyöntekijät Facebookissa nuorten mielestä hyvä vai huono asia (http://bit.ly/16RAWfX).
Huomioitava on myös perinteinen toiminta ja tiedotus, eikä keskittyä pelkkään verkkoon. Sehän voi vaikka kaatuakin! ;)

Riina Haapakoski

Kirjoittaja on 2. vuoden yhteisöpedagogiopiskelija Humak Pääkaupunkiseudun alueyksiköstä,  Nurmijärven kampukselta ja Pornaisten kunnan nuorisotyöntekijä. Valmistunut nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajaksi 2010 Luther-opistosta. Työprofiili Facebookissa:   https://www.facebook.com/pornaistennuorisotoimi.riinah – Seuraa tai pyydä kaveriksi!

Somesta voi pudota samalla lailla, kuin puustakin

”Hei älä kiipeä sinne puuhun! Putoat vielä!”

”Ei kuule ei niitä tulitikkuja käteen ollenkaan! Annapas kun isi tekee”

Tunnistitko itsesi? Myönnä vaan. Nyt mietit mielessäsi: mutta kun minulla oli kiire, oli helpompi tehdä itse, en halua että lapseeni sattuu, miten paljon minuun sattuisi jos tippuisin, kaatuisin, löisin pääni, saisin haavan, polttaisin sormen, itkisin, pahoittaisin mieleni..

Helsingin Sanomissa (13.5.2013) Jani Kaaro kirjoittaa kolumnissaan ”sääntöilijöiden yhteiskunnasta”. Siis meistä, suomalaisista. Kaikkeen tuntuu olevan sääntö, normi tai laki. Mikä on sopivaa, turvallista ja riskitöntä. Ennaltaehkäisemme, turvaamme, teemme etukäteen suunnitelmia vaarojen välttämiseksi. Myös jokainen vanhempi ja huoltaja haluaa suojella lastaan onnettomuuksilta, haavoilta, itkuilta ja raivolta kun jokin ei onnistu ja menee pieleen.

Tämän päivän nuoret elävät monipuolisissa kasvuympäristöissä. Perinteisiä ympäristöjä ovat koti, koulu ja harrastukset. Lisäksi entistä enemmän aikaa vietetään kaupallisissa ympäristöissä kuten liikenneasemilla ja kauppakeskuksissa sekä erilaisissa verkkoympäristöissä.

Miksi huolehtimisen, turvaamisen ja suojelemisen kulttuuri ei yletä virtuaalisiin kasvuympäristöihin samalla tavoin kuin tuttuihin ja perinteisiin? Miksi suojelemme lapsiamme ja nuoriamme loukkaantumisilta ja satuttamisilta leikkien ja harrastusten parissa, kun samaan aikaan emme kiinnitä huomiota tarpeeksi siihen, että yläkouluikäinen viettää koko päivänsä tavalla tai toisella sosiaalisissa medioissa, keskustelupalstoilla ja nettiyhteisöissä? Vaikka lasten ja nuorten kanssa toimivat ovat kiinnittäneet paljon huomiota mediakasvatukseen, kriittisen medianlukutaidon opettamiseen ja nuorille ja lapsille sopivien verkkoympäristöjen kehittämiseen, on työtä vielä paljon tehtävänä.

Kaaron mukaan (HS 13.5.) riskittömyys tappaa luovuuden ja oppimisen. Sen sijaan, että kieltäisimme lapsiltamme ja nuoriltamme riskipaikat onnettomuuden pelossa, voisimme opettaa heitä tekemisen kautta kiipeämään, käyttämään tulitikkuja, ajamaan pyörällä ja kaatumaan turvallisesti. Voisimme todeta, että vahinkoja sattuu ja kannustaa yrittämään uudelleen. Tämän jälkeen voisimme yhdessä iloita onnistumisesta ja luottaa siihen, että lapsi on oppinut jotakin mistä on hänelle hyötyä. Sen sijaan, että tekisimme itse, voisimme antaa lapsen ja nuoren tehdä ja kokea.

Saman ajattelun toivoisi ulottuvan myös virtuaalisiin kasvuympäristöihin. Sen sijaan, että kieltäisimme, torppaisimme ja rajaisimme, voisimme yhdessä harjoitella, kokeilla ja oppia sellaiset netinkäyttötaidot, että lapsi ja nuori selviää elämästä ja sen tuomista vastoinkäymisistä, myös virtuaalimaailmassa. Samalla oppisimme itse ymmärtämään lapsen maailmaa ja nuoren reviiriä.

Tämän päivän nuoret eivät ’käytä’ Facebookkia,  he ’ovat’ siellä.  Se on heidän elämäänsä ja meidän tulisi olla siitä yhtä kiinnostuneita kuin pihapeleistäkin, olimme me siitä mitä mieltä tahansa.

http://www.nuortenpalvelu.fi/Kasvatus_kannattaa-kampanja

Kirjoittajat:

Joensuun Nuorten palvelu ry

Anniina Löytönen

Annu Jantunen

NAM - Nuorisotyön asema ja merkitys Suomessa

Nuorisotyön tilasta Suomessa on koottu poikkeuksellisen monipuolinen aineisto.

NAM-työskentelyssä kunnallinen nuorisotyö on pääkohde, mutta tarkastelussa ovat myös kirkon ja seurakuntien sekä kansalaisjärjestöjen nuorisotyö ja niiden yhdessä muodostama kokonaisuus.

Työskentelyn pohjana toimiva FM Petri Cederlöfin tutkimus-, selvitys- ja kirjoitustyö alkoi vuonna 1997. HUMAKissa työ alkoi vuonna 2005 ja hankkeiden ketjuna edennyt toiminta vakinaistettiin vuonna 2012. Toimintaa rahoittaa opetus- ja kulttuuriministeriö.

Työskentely on luonteeltaan seurantatutkimuksellista ja dialogista. Nuorisotyötä tarkastellaan paikallisella, alueellisella ja valtakunnallisella tasolla. Nuorisotyön asemaa ja merkitystä tarkastellaan niitä koskevien, toisaalta alan aiemman tutkimuksen ja tässä hankkeessa koottujen tietojen ja näkemysten, toisaalta virallisten sekä muuten yleisten ja julkisten diskurssien kautta.

Aineistoa yli sadasta kunnasta ja kymmenistä seurakunnista ja järjestöistä

Työn kuluessa Petri Cederlöf on vieraillut vuosittain eri puolilla Suomea nuorisotyön toimijoita tavaten ja paikallisiin tilanteisiin tutustuen. Aineistona onkin muistiinpanoja yli sadasta kunnasta sekä kymmenistä seurakunnista ja järjestöistä. Lisäksi Cederlöf osallistuu alan ammatillisiin tapaamisiin sekä eri toimijoiden verkostoihin ja työryhmiin.

Keskustelevuus ja vuoropuhelu (dialogisuus) on paitsi hankkeen luonteenpiirre myös sen keskeinen menetelmä. Toisaalta se merkitsee henkilökohtaisia luottamussuhteita tutkimusaineiston tavoittamisen ja luotettavuuden varmistamiseksi sekä tutkimusetiikan ylläpitämiseksi. Toisaalta se merkitsee alan kehittämistä tukevaa avointa näkökulmien vaihtoa eri kontakteissa, sekä niissä tavoitettujen näkökulmien levittämistä.

Perustietoja ja huomioita hankkeen aihepiiristä työstetään kirjallisesti julkaistavaksi eri nettifoorumeille, artikkeleina ja kirjamuodossa. Tietoja ja huomioita levitetään alan toimijoiden henkilökohtaisissa ja ryhmätapaamisissa, luennoiden ja työseminaareissa. Samalla pyritään yleisempään, nuorisotyötä koskevan julkisen keskustelun edistämiseen.

Verkkoluentojen sisältöjä videoina ja teksteinä

Vuonna 2013 keskitytään koottujen seurantatietojen käsittelyyn ja tekstien tuottamiseen. Yhteyksiä hoidetaan enemmän sosiaalisen median ja viestien tarjoamin yhteyksin.

Hankkeen viestinnässä tavoitellaan perinteistä tutkimusilmaisua moninaisempaa tyylien ja kanavien käyttöä – tarkoituksella tavoittaa erilaisia vastaanottajia ja hyödyntää luonteeltaan erilaista informaatiota. Etenkin muutoksia koskevien tietojen ja huomioiden levittäminen ymmärrettävästi edellyttää paitsi niiden harkittua jäsentämistä myös niiden esittämistä eri tavoin.

Vuonna 2012 on kehitetty verkkoluennointia yhteistyössä Verkkonuorisotyön palvelu- ja kehittämiskeskuksen (VERKE) kanssa. Editoituja video- ja tekstimateriaaleja julkaistaan verkossa alkuvuonna 2013.

Nuorisotyötä koskevan informaation käsittelyssä pyritään tieteelliseen eli arvioitavaan ja vertailukelpoiseen menettelyyn, sekä tehtävien tulkintojen reflektoitavuuteen. Ajankohtaisen ja seuranta-aineiston tarjoamia tietoja ja näkökulmia verrataan tietoihin nuorisotyön virallisesta kuvasta. Eri lähteiden ja aineistotyppien yhdistelyllä voidaan sekä varmistaa informaation tiedollista arvoa, että esittää erilaisia näkökulmia.

Vuoden 2012-kuluessa on käyty tutkijoiden välistä vuoropuhelua suomalaista nuorisotyötä koskevasta tietoperustasta ja sen haasteista. Näkökulmista työstetään tietoja yhteistyössä Nuorisotutkimusseuran ja -verkoston kanssa.

Aiheen julkinen käsittely jatkuu vuonna 2013 alkaen NUORI 2013 – suurtapahtumasta, jossa Petri Cederlöf toimii myös seuranta- ja raportointitehtävissä.

Hankkeen verkkosivut
Verkkonuorisotyön kehittämiskeskus
Nuorisotutkimusseura