Seikkailukasvatusta Tansaniassa tallaten: Blogi 6. Yhteisöpedagogi Tansaniassa?

Toiseksi viimeisessä Tansania-blogissan Carita ja Ville pohtivat yhteisöpedagogin ammattitaidon tarvetta Tansaniassa.

Reissun aikana olemme nähneet ja kuulleet paljon tarinoita apua tarvitsevista. Tansaniassa toimii paljon pieniä yhdistyksiä, jotka ovat perustaneet avunantokeskuksia tietyille ryhmille. Suurimmat avuntarvitsijat ovat katulapset, hiv-positiiviset yksinhuoltajaäidit sekä prostituoidut nuoret. Myös kehitykseltään jälkeen jääneet tai muuten vammautuneet lapset ovat suuren avun tarpeessa. Tansanialaisessa kulttuurissa on suuri häpeä perheelle, mikäli lapsi on jollain tapaa vammainen. Tästä syystä näitä lapsia hylätään paljon. Asenteet ovat kuitenkin hiljalleen muuttumassa ja täälläkin on alettu ymmärtämään näiden lasten ihmisarvo. Tansaniassa ei tunneta nuorisotyö – termiä, mutta esimerkiksi katulapsikeskuksissa työskentelee paljon paikallisia, joista osa ihan vapaaehtoisesti. Suurin osa nuorten kanssa työskentelevistä henkilöistä toimii sosiaalityöntekijä nimikkeellä ja heillä tulee olla jonkinasteinen koulutus sosiaalityöstä. Sosiaalityö täällä kuitenkin tarkoittaa enemmän lasten kanssa leikkimistä ja pelailua kuin esimerkiksi heidän kasvattamistaan tai opettamistaan. Kertoessamme nuorisotyön ja varsinkin seikkailukasvatuksen opinnoistamme, ollaan täällä oltu vähän huulipyöreänä. Täällä ei esimerkiksi tunneta termiä erityisnuori. Välillä tuntuu, että paikalliset ajattelevat ”mitä ihmeen länsimaista paapomista, ei muuta kuin keppiä takamukselle, niin johan alkaa ”erityisnuori” käyttäytymään”.

Nämä kaikki edellä mainitut erityisryhmät ovat sellaisia, joihin yhteisöpedagogin vaikuttavaa kättä etenkin mielestämme tarvittaisiin. Varmastikin helpoin ja vaikutuskeinoiltaan vahvin tapa vaikuttaa, on jonkin avunantokeskuksen kautta toimiminen. Näiden ryhmien kanssa toimimalla yhteisöpedagogi pystyy vahvistamaan omalle ammatti-identiteetille luontaista tasa-arvoa ja yhteisöllisyyttä. Mielestämme nämä avuntarvitsijat ovat täällä poikkeuksetta jo yhteiskunnasta syrjäytyneitä, eikä niinkään syrjäytymisvaarassa olevia. Heidän kanssaan oleellisinta työkenttää olisi vahvistaa itsetuntoa ja oman arvon ymmärtämistä sekä herätellä ajattelemaan, että erilaisuus ei ole tuomio alempiarvoisuuteen. Erityisryhmien kanssa olisi tärkeää myös luoda turvallisia yhteisöjä ja sosiaalisesti vahvistavaa toimintaa, kuten erilaisia kerhoja nuorille ja vastaavasti vertaistukiryhmiä esimerkiksi hiv-positiivisille naisille. Erityisen tärkeäksi tehtäväksi yhteisöpedagogille koemme myös vahvistaa yhteiskunnallista pohjaa tuottamalla tietoa ja kumoamalla erilaisia ennakkoluuloja näitä kyseisiä ryhmiä kohtaan. Niin kauan kun yhteiskunta ei ole valmis huolehtimaan heikommistaan ja hyväksymään näitä apua tarvitsevia, muutoksen aikaan saaminen on hidasta ja vaivalloista. Yksittäinen ihminen pystyy auttamaan hetkellisesti, mutta pysyvään muutokseen tämän hetkisessä Tansaniassa tarvitaan vahvempia toimenpiteitä, jotka ovat lähtöisin valtion johdosta.

Humanisteina haluamme ajatella, että vaikeissakin tilanteissa, muutoksen lähtiessä ihmisestä, kaikki on mahdollista.

Toiveikkain terveisin,

Carita ja Ville

Seikkailukasvatusta Tansaniassa tallaten: Blogi 4. Ei kiirettä Afrikassa ja muut kärsivällisyyden koettelemukset

Päivääkään emme vaihtaisi pois, mutta kerrottakoon nyt muutamia Tansanian kummallisuuksia. Tietyt asiat ja ärsyttävyydet hyökkäävät kimppuumme päivä päivän jälkeen. Välillä ne naurattavat, välillä kärsivällisyys viedään äärirajoille. Asiat eivät ole varsin suuria, mutta pyhitetään tämä blogi niiden avaamiselle.

’’No hurry in Africa’’

Tämä kaikista hermoja raastavin ja länsimaista täsmällisyyttä vastaan eniten kapinoiva elämäntapa. Asiana tämä on ollut helppo tiedostaa ja sisäistää, mutta sen kanssa eläminen on aivan toinen juttu. Kellonajoista kiinni pitäminen on tuntematonta utopiaa puhumattakaan siitä, että asiat täällä koskaan tapahtuisi nopeasti. Kärjistetysti tätä kuvaa se, että kun liikumme johonkin paikallisten ystäviemme kanssa, olemme luoneet tälle oman termin: ’’ Let’s walk like a normal people’’.  Ilman tätä lähes taianomaista ja matkaa puolet nopeuttavaa lausetta liikkuisimme kuin etanat, se on pidemmän päälle yllättävän rasittavaa ja vaikeaa. Täällä ei todellakaan ole kiire mihinkään, ei koskaan. Myös liikkeelle lähtemiseen tulee varata aikaa, sillä esimerkiksi jos klo 10.00 on sovittu lähtemisaika, niin todellisuus on lähes poikkeuksetta klo 12.00. Ei poikkeus vaan sääntö, joten ollessasi täydessä lähtövalmiudessa oikeassa ajassa, ota parempi asento sohvalla ja mutustele sanoja ’’ No hurry in Africa’’.  Siinä on sitä jotain.

Mzungu – valkoihoinen, Mzungu price – Valkoihoisen hinnat                               

Tässä termit, jotka tulevat hyvin tutuiksi jo pian Tansaniaan saapumisen jälkeen. Missä ikinä liikutkin, kuulet jatkuvaa ’’mzungu’’ huutelua. Niin lapset kuin vanhemmatkin ihmiset jaksavat aina muistuttaa tällä huutelulla sinua omasta ihonväristäsi. Usein se on kuitenkin harmitonta huomionosoittamista, mutta on saanut meidät pohtimaan myös rotuerottelun toista vähemmän puhuttua puolta. Ei kai se näinkään päin oikein ole? Myös kaupungilla liikkuminen on oma juttunsa.  Vaaleana et saa liikkua rauhassa ilman, että jatkuvasti joku olisi repimässä kauppaansa sinisilmäisen ja hölmön asiakkaan toivossa. Se minne paikallinen pääsee ilmaiseksi, vaaleaihoiset maksavat poikkeuksetta. Lisäksi on myös paikkoja, joissa on paikallisten hinnat ja erikseen vaaleaihoisten hinnat. Torille on myös turha mennä ostamaan yhtään mitään ilman paikallista ystävää, paitsi jos haluaa maksaa itsensä kipeäksi.  Vaaleaihoisia pidetään yleisesti rikkaina, joilla on varaa maksaa mitä vaan mistä tahansa ja tämän vuoksi kohtaamme päivittäin monenmoista onnenonkijaa. Tottahan se on, että meillä on enemmän rahaa käytettävissämme kuin keskiverto tansanialaisella. Yleisesti ajatus kuitenkin on vääristynyt, sillä täällä ei ymmärretä sitä, että elinkustannukset ovat Suomessa korkeammat kuin täällä. Ei meillä ole varaa ostaa kauppaa tyhjäksi tai tulla ylihinnoitelluksi päivä päivän jälkeen vaikka sitä täällä jopa suoraan ääneenkin sanotaan ’’Kun teillä sitä rahaa on..’’ .

Liikenne ja kulkuvälineet

Liikenne on kauniisti sanottuna täällä kaoottista. Jalankulkijana etenkin saa olla erityisen varuillaan, sillä kävelijällä ei käytännössä ole mitään oikeuksia. Autot tai moottoripyörät eivät väistä tai anna tilaa missään tilanteessa. Kulkuneuvot liikkuvat, ohittelevat ja pysähtelevät ilman minkäänlaista logiikkaa. Välillä ajetaan vastaantulevien kaistalla ja välillä voi vähän oikaista kävelytieltäkin. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita näkee jatkuvasti ja onnettomuuksia sattuu päivittäin. Hyvällä onnella turvavyö saattaa löytyä kulkuneuvon yhdeltä istumapaikalta. Moottoripyöräkuskit ja kypärä ei myöskään kuulu samaan lauseeseen.  Myös paikalliset pikkubussit eli daladalat eivät välttämättä täyttäisi suomessa turvallisuusmääräyksiä: pikkubussiksi muutettu Toyota Hiace, matkustajia kevyet 25 ja ovikin saattaa roikkua poissa paikoiltaan. Mitäpä pienistä, jännitystä elämään vai miten se meni.

Toisaalta kyllähän me näitä kaikkia osasimme odottaa, tämä on ollut osa kulttuurin sopeutumista ja paikallisten tavoille oppimista. Vastapainoisesti on mielenkiintoista ajatella millaista tansanialaisen olisi sopeutua järjestelmälliseen ja suorituskeskeiseen yhteiskuntaamme. Yes, it’s hurry in Finland.

Kiireettömät terveiset ja hakuna matata,

Carita ja Ville

Yhteisöpedagogiopiskelijat Carita ja Ville jatkavat raportointiaan Tansaniasta. Tässä blogissa voit seurata heidän matkaansa alusta alkaen.

Nuorisotyö kohtaa kirjastomaailman

Kaksi HUMAK:in yhteisöpedagogi opiskelijaa Tuomas Rapp ja Saara Makkonen lähtivät koulutyönään mukaan ELY-keskuksen rahoittamaan Palokan aluekirjaston hankkeeseen, jossa luodaan uudenlaista nuorisoystävällisempää kirjastomallia. 

Heidät palkattiin Palokan aluekirjastolle nuorisotyöntekijöiksi ja työtehtäviin on kuulunut kirjaston kehittäminen nuorisoystävällisemmäksi yhdessä henkilökunnan kanssa, kirjaston työntekijöiden koulutus kohtaamaan nuoria, verkostoituminen paikallisten opetus- ja nuorisopalveluiden kanssa ja keskeisimpänä nuorten kohtaaminen ja heidän kanssaan yhteistyössä uuden kirjastomallin suunnittelu. Työtehtäviin on kuulunut kyselyjen tekemistä, laputusta, peliturnausten toteutusta ja nyt suunnitteilla on ohjelmaa tulevalle mediaviikolle ja harrastepäivälle. Opiskelijat toimivat hankkeessa marraskuusta 2012 maaliskuuhun 2013 saakka.

Rapp ja Makkonen eivät olisi ikinä uskoneet päätyvänsä kirjastoon tekemään sosiaalisen vahvistamisen käytäntöjä kehittävän projektin harjoittelua. He ottivat kuitenkin haasteen vastaan ja päättivät lähteä kokeilemaan kykyjänsä aivan uudenlaisessa toimintaympäristössä. He pitävät kirjastoa hyvin mielenkiintoisena ja haastavana työpaikkana nuorisotyöntekijälle, koska nuorisotyön tuleminen osaksi kirjastoja on hyvin uutta Suomessa ja valmiita toimintamalleja ei entuudestaan hirveästi löydy. He pitävät tärkeänä, että juuri nuoret saadaan mukaan kehittämään kirjastoa, koska he ovat tulevaisuudessa tärkein kohderyhmä kirjastopalveluille. Yhteisöpedagogiopiskelijoiden mielestä myös verkostoituminen paikallisten nuorisoalan toimijoiden kanssa on tärkeää kirjastolle, koska heidän avullaan päästään kohtaaman juuri ne nuoret, jotka eivät ole vielä löytäneet kirjaston palveluja omakseen. Rapp ja Makkonen kannustavatkin opiskelijoita tarttumaan uusiin haasteisiin ja hyppäämään välillä itselleen tuntemattomaan työympäristöön oppiakseen uutta.

Saara Makkonen ja Tuomas Rapp ovat suorittamassa sosiaalisen vahvistamisen käytäntöjä kehittävää projektia Palokan aluekirjastolla. He ovat kolmannen vuoden yhteisöpedagogi- opiskelijoita Äänekosken kampukselta.

Teksti ja kuva: Tuomas Rapp ja Saara Makkonen

Tulevan yhteisöpedagogin kokemuksia harjoittelusta 2

Noniin enää viikko jäljellä harjoittelua ja kiirettä pitää. Palataan kuitenkin hieman viime viikon tapahtumiin.

                             Humakin viime viikon hommina oli olla mukana Mahdollisuuksien Matara tapahtumassa. Homman nimi oli olla elävässä kirjastossa kirjana. Tämä oli itselle aivan uusi kokemus. Kerro siinä sitten ventovieraille omia ajatuksiaan.  Sinänsä ihan mukavaa tietää, että sitä voi tehdä Suomessa baarin ulkopuolellakin. Näin jälkeenpäin ajatellen se oli kyllä ihan rikastuttava kokemus.  Ehkä voisin lähteä joskus uudestaankin tuommoiseen toimintaan mukaan...

Elävä kirjasto ?

http://www.globaalikasvatus.fi/vinkkipankki/vinkki/289

                              Viime viikolla päivittelin myös Humak Akselin ilmettä. Tarkoitus muuttaa vanha tyyli uuden Humak-tyylin mukaiseksi ja päivittää työntekijöiden tiedot.  Lopuksi otin työntekijöistä kuvia ja nakkasin niitä ilmoitustaululle. 

                             Luovatronin hommia viime viikolla oli lähetellä eri painotaloille tarjouspyyntöjä koskien uutta flyeria.  Viime viikko menikin melkein flyerin suunnitteluun . Toki aloin myös onkimaan Luovatronin pitkäaikaisten jäsenien uratarinoita, joita olisi tarkoitus julkaista tällä viikolla. Suunnittelin myös yritys- vierailuita, joissa olisi tarkoitus kertoa Luovatronin toiminnasta.  Joten kokosin potenttiaalisia yrityksiä itselleni ylös. Toivottavasti saan niistä mahdollisemman monessa käytyä höpöttelemässä.

                             Nyt viimeinen viikko menossa. Toivottavasti kerkiän tekemään kaikki asettamani tavoitteet..….

Iivari Peltonen

 Äänekosken kampus

Tulevan yhteisöpedagogin mietteitä ensimmäisestä harjoittelusta….

Noin kolme viikkoa sitten alkoi Humakin viestinnän ja markkinoinnin harjoitteluni. Harjoittelupaikkoina Luovatron ja Humak. Harjoittelupaikkana Luovatron on erittäin mielenkiintoinen.  Luovatronin ideana on toimia työkaluna opiskelijoille. Se mahdollistaa opiskelijoiden omien ideoiden toteuttamisen ja samalla se hoitaa rahaliikenteen pyörittämisen jäsenten puolesta.

Lisää infoa Luovatronista:  http://luovatron.nettisivu.org/  

Hommat lähtivät ihan mukavasti käyntiin, mitä nyt ensimmäinen viikko meni pööpöillen ja ihmetellen.  Sekavien ensimmäisten viikkojen jälkeen alkoi työnkuva hahmottua ja tajusin, että tekemistä riittää. Itsenäinen työskentely ja mahdollisuudet toteuttaa markkinointia vapaasti aluksi hieman pelottivat, mutta kyllä se tästä.  Onneksi saan myös tukea ja avustusta harjoittelun ohjaajiltani, jotka käyvät antamassa vinkkejä töiden eteenpäin viemiseksi. 

Tähän mennessä hommat ovat olleet Luovatronin puolelta suunnittelua ja pohdintaa. Olen valmistellut asiakasrekisteriä ja suunnitellut millä tavoin lähden toteuttamaan markkinointia jäsenille ja asiakkaille. Humak on taas tarjonnut nopeita pikku hommia, (blogi, uratarinoita yms.) jotka ovat tuoneet mukavaa vaihtelua. Työtä on siis paljon ja nyt astuu kehiin oma aktiivisuus ja kuinka paljon saan sitten itsestäni irti revittyä.  Tulevat kolme viikkoa tulevat näyttämään minulle kuinka hyvin harjoittelu on sujunut. 

Pyrin päivittelemään blogiani aina viikon välein. Eli jatkoa seuraa…..

Iivari Peltonen  Äänekosken kampus

Miksi Humak? Opiskelijanäkökulmia opiskelupaikan valintaan

Olen Juhis Ranta, vantaalainen yhteisöpedagogiopiskelija. Opiskelen Kansalaistoimintaa ja nuorisotyötä Nurmijärven kampuksella. Ala tuntuu omalta, sillä pääsen hyödyntämään omia vahvuuksiani tällä alalla. Yhteisöllisyys ja osallistavat toimintatavat ovat minulle tärkeitä niin järjestö- kuin nuorisotyön puolellakin.

Koulun kautta saa hyviä kontakteja ja työllistyä pystyy todella laajasti sekä nuoriso-, että järjestötyön puolelle. Myös omien kontaktien hyödyntäminen opinnoissa on helppoa.

Humakissa opiskelu on joustavaa, mistä on ollut hyötyä myös omissa opinnoissani. Olen pystynyt sopimaan kurssien suorittamisesta juuri itselleni sopivalla tavalla.

Humakia voisin suositella avoimelle ja ulospäin suuntautuneelle, ihmisläheiselle ihmisille.

-          Lue lisää Hakijan oppaasta

Olen Henu Ojalehto. Opiskelen yhteisöpedagogiksi Humakissa, kansalaistoiminnan ja nuorisotyön koulutusohjelmassa. Opiskelen tätä alaa, koska se on ihmisläheinen. Koska koulutuksessa keskitytään niin moneen tärkeään seikkaan yhteiskuntamme hyvinvoinnin edistämiseksi ja koska mua kiinnostaa ne.

Mulle on tärkeää toimia ihmisten kanssa, ja yhteisöpedagogin työtehtävät voivat liittyä eri ikäisten ja -kykyisten ihmisten toiminnan ohjaamiseen. Osaltaan elämänkokemukseni ja harrastukseni myös vaikuttivat valintaani. Olen matkustellut paljon ja tehnyt töitä ulkomailla muun muassa kehitysmaissa vapaaehtoistyössä. Haluan oppia uutta järjestöalalta ja kv-työstä. Tehtävät voivat olla myös kehittämistä tai johtamista kansalaisjärjestöissä.

Työssä tarvitaan laajasti tietoa ihmisen kasvusta ja kehityksestä, ja olen pitkään ollut kiinnostunut ihmismielestä; psykologiasta ja erityiskasvatuksesta. Niistä olen oppinut lisää sekä yhteiskunnan rakenteesta, kulttuureista, osallisuudesta niin yksilö-, yhteisö- kuin globaalilla tasolla.

Opiskelu ammattikorkeassa mahdollistaa käytännönläheisen toimintatavan, paljon harjoitteluita teorian lisäksi ja tasokkaan koulutuksen. Humanistisessa ammattikorkeakoulussa näkyvät humanistiset arvot. Opettajilla on ihmisläheinen työote ja ymmärrys erilaisia oppilaita kohtaan ja he kuuntelevat oppilaita. Mielestäni heidän työmenetelmänsä kantavat tulosta (voin sanoa näin 2,5 vuoden jälkeenJ).

Humakissa voi parantaa ihmissuhde- ja vuorovaikutustaitojaan. Oppitunneilla on teorian ja seminaarien lisäksi paljon osallistavaa.

Humakin käytyäni tiedän, että työllistymismahdollisuudet ovat hyvät ja työpaikkoja on monenlaisia. Minulla on mahdollisuus päästä paikallisiin, kansainvälisiin tai valtakunnallisiin projekteihin, joista olen kiinnostunut. On hienoa, että mahdollisuudet ovat laajat, sillä myös kiinnostuksen kohteita minulla on paljon. Haluan antaa jotain kansainväliseen työhön, tehdä työtä monikulttuurisessa ympäristössä, olla eri-ikäisten ihmisten kanssa, mutta etenkin lasten ja nuorten kansalaisuuteen katsomatta. Arvostan ihmistä sellaisena kuin hän on. Siksi tärkeää on se, että Humakissa jokainen on tasa-arvoinen. Työssäni se on myös tärkeää ja haluan luoda suvaitsevaisuutta, jota ei koskaan ole liikaa.

Suosittelen Humakia ihmisille, joille erilaisuus on rikkaus. Sellaisille, jotka välittävät ihmisistä, luonnosta ja maailman tilasta. Sellaiselle henkilölle, joka on kiinnostunut yhteiskunnallisista, globaaleista ilmiöistä, ratkaisujen miettimisestä yhteiskunnan epäkohtien, lasten ja nuorten ongelmien kohdalla. Ihmisille, jotka ovat kiinnostuneita ymmärtämään yhteiskuntaamme historian ja tulevaisuuden kannalta, sillä ne selittävät monia nykypäivän polttavia kysymyksiä, asioita ja ongelmia. Me emme kuitenkaan paini vain ongelmien kanssa, vaan voimme työssämme osallistaa ja ohjata ihmisiä luovasti ja hyvillä mielin! Yhteisöpedagogina haluan vaikuttaa siihen, että ihmiset voisivat paremmin, että nuorten syrjäytymiseen, rasismiin, maahanmuuttajien ongelmiin, ongelmiin kotouttamisprosesseissa jne. puututtaisiin. 

Lue lisää Hakijan oppaasta