Kaksikymppisenä ramppasin koululla tämän tästä, tein töitä iltaisin sosiaalityöntekijän kanssa ja järjestelin erilaisia tapahtumia järjestöjen ja seurakunnan kanssa. Arkisuudessaan yhteistyö oli innostunutta ja yhteisyyden tunne oli vahva, vaikkei kukaan vielä maininnut etsivää nuorisotyötä, koulussa tehtävästä nuorisotyöstä nyt puhumattakaan.
Tiedän, että yhteisöllisyyden vahvistaminen kouluissa on tätä päivää. Parinkymmenen vuoden takaiset ensi askeleeni nuorisotyössä ja kokemukseni Hankasalmen nuorisotyöntekijänä ovat merkityksellisiä; pääsin kohtaamaan monen ikäluokan nuoret kerralla koulussa. Pidin ennaltaehkäiseviä päihdetunteja, kuuluin erilaisiin opettajista ja yhteistyökumppaneista koostuviin työryhmiin, tapasin nuoria välitunneilla – kun on itse elänyt sen todeksi, on ollut hyvä jatkaa yrittäjänä – laajentaa ja soveltaa kokemuksen tuomaa tietoa käytäntöön. Siitä hyvänä esimerkkinä toimii juuri ilmestynyt kirja Rakenna hyvä luokkahenki. www.ps-kustannus.fi/tuote/922833957.html.
Oman kokemukseni perusteella näkisin tärkeänä, että nuoren yhteisöpedagogin on hyvä tuntea perustyötä, minkä kautta avautuu näkökulma yhteiskuntaan, yhteisöihin ja kasvattamiseen, verkostoihin ja vuorovaikutukseen erilaisten toimijoiden kanssa. Kehittämistyö lähtee liikkeelle arkisista kohtaamisista. Kohtaan edelleen työssäni nuoria ryhmissä ja teen myös yksilöohjausta. Uunituoreeseen HUMAKin julkaisuun Sosiaalinen vahvistaminen kokemuksina ja käytänteinä kirjoitin artikkelin, missä käsittelin hankemaailmassa syntyneitä ajatuksia nuorten ohjaamisesta.
HUMAKissa olen toiminut kouluttajana Kouluttajan erikoistumisopinnoissa. Koulutuksen aikana olen kohdannut yhteisöpedagogeja ja muita korkeakoulututkinnoilla suorittaneita opiskelijoita. Pidän koulutustilanteista, joissa on toiminnallisuutta ja tekemistä, ja samalla on mahdollisuus käydä asioita läpi syvällisesti. Mukaan pitää mahtua myös iloa ja hilpeyttä, mitä nuorisotyö ja opettajienkin työ parhaimmillaan sisältää. Kouluttajan työssä on samanaikaisesti mukana syvällisyys ja inhimillisen elämän koko kirjo. Oman roolin ja ammatillisen identiteetin pohtiminen on merkityksellistä, ja usein tekemisen kautta voi päästä siihen paremmin käsiksi.
Miten minusta tuli yrittäjä? Tähän ei ole yhtä vastausta, mutta intuitiivisesti koen, että ihmissuhteisiin ja yhdessä tekemiseen kaikki lopulta perustuu. Nuoruudessa on jotain erityistä. Pieni ja vähäeleinen toiminta voi synnyttää suuria ja elämänkestäviä ratkaisuja. Nuoruuden perustehtävä on itsenäistyminen. Järjestöihmiset, opettajat, nuorisotyöntekijät ja muut tärkeät aikuiset voivat olla isossa ja merkittävässä roolissa etenkin silloin kun omiin vanhempiin täytyy tehdä irtiottoja. Koskaan ei voi puhua liikaa itsetuntemuksen tärkeydestä tai tunteista. Koen, että yrittäjyyteni kautta voin edistää, uudistaa ja kouluttaa alan ammattilaisia ja osallistua esimerkiksi kirjoittamalla laajemminkin alan yhteiskunnalliseen keskusteluun.
Jotta voin olla yrittäjä, tarvitsen ihmissuhteita ja yhteisöjä; yksin tekeminen on yrittäjyydestäni kaukana. Puhunkin mieluummin yhdessä tekemisestä kuin verkostojen ja markkinoinnin tärkeydestä.
Yrittäjä Tiina Honkosen koulutusta ja ohjausta tarjoava Myötätuuli – niminen yritys on toiminut vuodesta 2003. Tiinan haastatteluun pohjautuvan jutun kirjoitti Johanna Kuivakangas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti