Yhteisöllistä pedagogiikkaa kouluihin ja oppilaitoksiin

Tammikuussa 2013 ryhmä monialaisia nuorisotyön, koulunuorisotyön, kasvatus- ja sosiaalialan osaajia aloitti mielenkiintoisen, uuden ja haastavan matkan kohti yhteisöllisen pedagogiikan maailmaa. Uskallamme sanoa, että kaikesta siitä uudesta osaamisesta, ajatuksista ja käsityksistä emme tienneet tuolloin vielä puoliakaan. Onneksemme olimme kaikki täyttäneet ”reppumme” ennakkoluulottomuudella ja uuden oppimisen innolla, sillä matka on ollut huikea yhteisöllinen oppimiskokemus.

Koulutuksen läpileikkaavana teemana on ollut yhteisöllisen toiminta- ja opiskelutavan omaksuminen ja ymmärtäminen. Toisena tärkeänä tavoitteena on ollut oman ammatillisen yhteisöllisen kasvattajuuden herättäminen. Oman ammatillisen identiteetin rakentaminen koulumaailmassa ei ole helppo tehtävä. Silti tänä päivänä koulut ja eri oppilaitokset tarvitsevat paljon ulkopuolista kasvatus- ja ohjausapua työhönsä.

Nuorisotyötä on tehty viime vuosien aikana niin peruskoulussa kuin toisen asteen oppilaitoksissakin. Osa toiminnasta on tehty projektien rahoituksella. Osa nuorisotyöntekijöistä on paikalla kokopäiväisesti, osa päivystysluonteisesti esim. tunnin ajan viikossa tai päivässä. Näyttää kuitenkin sille, että nuorisotyö on tullut koulumaailmaan jäädäkseen.

Yhteisöllisyys, osallisuus, vuorovaikutustaidot ja ryhmätyöskentelyn taidot ovat olleet polttavana keskustelun aiheena koulumaailmassa. Koulu on lapselle ja nuorelle iso osa elämää jo pienestä saakka. Yhdessä tekemisen taidot, vuorovaikutustaidot ja erilaisten tunteiden ilmaisemisen taidot ovat tärkeässä asemassa kouluyhteisössä ja liittyvät olennaisesti sekä parempaan ja laadukkaampaan oppimiseen että osallisuuden ja yhteisöllisyyden tunteeseen ja näiden tunteiden kehittymiseen. Näitä taitoja voi ja pitää opetella läpi elämän, ja näiden taitojen osaamisesta ja opettelemisesta on tullut yhä tärkeämpää. Niinpä tulevaisuudessa peruskouluissa ja toiseen asteen oppilaitoksissa tullaan tarvitsemaan yhteisöllisyyden osaajia ja ammattilaisia osana koulun moniammatillista yhteisöä.

Yhteisöllisen pedagogiikan vahvuudet koulumaailmassa

Olemme opintojen aikana pohtineet millainen olisi ihanteellinen koulu. ”Ihannekoulussa” sanat turvallisuus, viihtyisyys, yhteisöllisyys, osallisuus, motivoituneisuus ja hyvä ilmapiiri olisivat totta. Kenellä jää aikaa tutustua oppilaisiin ja luoda heihin luottamuksellinen suhde? Kuka koulussa toimii linkkinä nuorten vapaa-aikaan? Missä voisi käsitellä rauhattomuutta, yksinäisyyttä tai kiusaamisen synnyttämiä tunteita? Nuorisotyöntekijän työotteen ”helmi” on nuorten kohtaamisen taito.

Aina nuorisotyöntekijöitä ei osata mieltää lasten ja nuorten kasvattajiksi.  Työn taustalla on kuitenkin aina ollut halu ja pyrkimys kasvattaa ja ohjata nuoria yhteiskunnan arvojen mukaisesti eteenpäin, kunnioittaa jokaista lasta ja nuorta yksilönä. Meidän keskiössämme on myös hyväksyä erilaisuus. Nuorisotyöllä tulee olla selkeät tavoitteet ja päämäärät.

 

Tulevaisuuden koulussa

Koska oletamme, että nuorisotyöntekijän rooli koulumaailmassa tulee kasvamaan, on hyvä tarkastella yhteisöllisen pedagogiikan osaajaa tulevaisuuden koulussa. Paikkana koulu on haastava. Se on vanha, ikiaikainen instituutio. 

Miksi koulut sitten tarvitsevat yhteisöllisen pedagogiikan osaajia? Ryhmäytys on yksi iso ja tärkeä osa-alue, kun rakennetaan hyvää yhteishenkeä ja yhteisöllisyyttä, eli oppilaitosta, jossa kaikkien on hyvä olla. Koulu ja nuorisotyö yhdessä voivat tehdä paljon. Koulunuorisotyöntekijät ovat ryhmähengen ja ryhmäytymisen ammattilaisia. Monissa kunnissa on jo nuorisotoimen ja koulujen yhteistyössä pitämät ryhmäytymispäivät mm. uusille 7.-luokkalaisille sekä aloittaville lukiolaisille. Opettaja mukana tekemässä ja nuorisotyöntekijä ohjaajana, on todettu usein toimivaksi yhdistelmäksi, moniammatilliseksi yhteistyöksi, jota tarvitaan enemmän ja enemmän koulumaailmassa.

Opettaja on ensisijaisesti opettaja. Koulunuorisotyöntekijä on enemmänkin kasvattaja ja ohjaaja, sekä yksilölle että ryhmälle. Tähän kasvattamiseen, ohjaamiseen ja arvomaailmaan palasimme opinnoissa monet kerrat ja peilasimme annettuja tehtäviä ja käytyjä keskusteluja omaan ammattitaitoomme ja tekemisiimme. Maailma muuttuu kovaa tahtia ja sen virran mukana muuttuvat sekä koulu ja nuoret, myös nuorisotyö. Moniammatillinen yhteistyö on tässä muutoksen virrassa paras mahdollisuus selvitä ja auttaa nuoria löytämään paikkansa yhteiskunnassa.

Opittua ja koettua

Erikoitumisopinnoissamme palasimme kaikki juurillemme, eli yhteisöllisen pedagogiikan yhteen perustehtävistä, nuoren kohtaamiseen. Nuoret tarvitsevat aikuista ja aikuisen mallia. Monilta se puuttuu samoin kuin luotettava aikuinen jolle puhua ja joka välittää. Koulun arjessa mukana oleva nuorisotyöntekijä voi olla helpommin lähestyttävä kuin opettaja, rooli on erilainen. Opettajan auktoriteetti tulee osittain instituution rakentamana. Yhteisöllisen kasvattajan auktoriteetti rakentuu luottamukseen, mutta myös vapaaehtoisuuteen, osittain myös tasavertaisuuteen nuoren kanssa. Sen päälle on helppo luoda arkea, mikä helpottaa ja tukee nuoren koulunkäyntiä.

Outi Hakunti
Tomi Nevanperä
Satu Sirén

Kirjoittajat opiskelevat Nuorisotyö koulussa – Yhteisöllisen pedagogiikan erikoistumisopintoja Humakissa Jyväskylässä.