Koulu yhteisöpedagogin paikkana

Kaksitoistavuotias Sini miettii, onko hän liian lihava. Eeva on alkanut polttaa tupakkaa, Maken vanhemmat erosivat juuri ja Kallea ei ole näkynyt moneen päivään koulussa. Koulun pihalla seisoo ryhmä, josta kuuluu iloinen naurun remakka.

Koulu on näytön paikka. Sen käytävillä rakennetaan omaa identiteettiä, peilataan itseä suhteessa muihin ja harjoitellaan joka päivä ryhmään kuulumista. Koulu on monialaisen yhteistyön paikka, jossa eri suunnista tulevat ammattilaiset kohtaavat. Parhaillaan Suomen kouluissa tekee työtään myös yhteisöpedagogit.

Mitä yhteisöpedagogi tekee koulussa? Hän toteuttaa päihdeputkea, suunnittelee seksuaalikasvatuksen opintokokonaisuutta, järjestelee vanhempainiltaa ja talvilomaa edeltävää liikuntailtapäivä, hän toimii opon rinnalla nuoren urasuunnittelussa ja elämänhallinnan taitojen tukijoukoissa, kannustaa ryhmässä toimimiseen. Koulu on aktiiviseen kansalaisuuteen kasvamisen paikka, missä elämässä tarvittavia taitoja tulee muutoinkin kuin oppiaineiden kautta.

Liima, linkki ja äänitorvi. Näillä sanoille Emma Siekkinen kuvaa yhteisöpedagogia koulussa. Hän on tehnyt opinnäytetyön, missä tutkii ja paikantaa koulua yhteisöpedagogin työkenttänä. Lasten ja nuorten oman äänen vahvistaminen ja omien näkökulmien näkyväksi tekeminen, osallisuuden vahvistaminen, on yksi yhteisöpedagogin tehtävä koulussa.

Yhteisöpedagogille ei riitä, että on tukku menetelmiä tai että taskusta löytyy seksuaali-, päihde-, seikkailu- tai mediakasvatuksen aakkoset. Näitäkin tarvitaan, mutta yhteisöpedagogit ovat vuorovaikutuksen ammattilaisia. Sukkuloiminen lasten ja nuorten keskellä sekä erilaisissa ammattilaisten verkostoissa edellyttää neuvottelukykyä. Ohjaustaidot täydentyvät viestintätaidoilla ja kyvykkyydellä organisoida, nähdä kokonaisuuksia, ryhtyä toimeen esimerkiksi kun tarvitaan erityistä herkkyyttä havaita piilotettuja tai kutoutumassa olevia asioita kuten koulukiusaamista.

Voi sanoa, että yhteisöpedagogilla on silmää ryhmälle, hän tuntee ryhmän dynamiikan, tunnistaa erilaisia rooleja ja normeja ryhmissä. Tietoisen toiminnan kautta nämä taidot ja tiedot voivat tulevaisuuden kouluissa siirtyä myös osaksi lasten ja nuorten arkea, elämää. Silloin Sini, Eeva, Make ja Kalle oppivat kysymään, miksi koen itseni lihavaksi, mikä minua oikein estää menemästä kouluun ja millaisia ratkaisuja minun kannattaisi tehdä omassa elämässäni.

Kirjoittaja on Johanna Kuivakangas, joka on ollut kehittämässä yhteisöpedagogien polkua koulumaailmaan ja kuuluu erilaisiin kouluyhteistyöverkostoihin