Heiluttelen varpaita viileässä vedessä laiturin päässä. Hyttysparvi inisee ympärilläni. Läpsin hyttysiä laiskasti. Pilvien välistä pilkahteleva aurinko ei vielä aja näitä pikku verenimijöitä pois. Tuulen puuska leuhauttaa syreenien tuoksun rannalta. Kipristelen varpaitani ja nautin hetkestä: loman ensimmäisistä päivistä. Muutama ajatus vielä viipyy työn äärellä: HUMAK, yhteisöpedagogi-opinnot, järjestö- ja nuorisotyö.
Pudistelen päätäni ja yritän karistaa ajatuksia. Tuijottelen järven ulapalle. Yksinäinen kuikka huhuilee. Ajatus HUMAKista pulpahtaa pintaan. Ammattikorkeakoulut ovat olleet kovassa rutistuksessa – HUMAK muiden joukossa. Rakenteellinen kehittäminen on ollut meidän kaikkien mielessä kuluneen lukuvuoden aikana. Syksyllä lähdetään uuttaa rakennetta puristamaan. Siinä sivussa kehitetään uutta HUMAK-pedagogiikkaa. Pitäisi päästä entistä lähemmäksi työelämää ja pitäisi kyetä pitämään opiskelijat paremmin opiskeluputkessa. Entistä tehokkaampaa ja laadukkaampaa – sitä se kehittäminen yleensä on. Huokaisen. Joku rapisee kaislikossa. Hauki vaiko pikku ahven?
Nousen venytellen laiturin päästä. Otan sangon ja täytän sen vedellä. Astelen kohti rantasaunaa. Märät jalanjäljet piirtyvät laiturin pinnalle. Aukaisen saunan oven ja vastaan puskee lämpiävän saunan lämpö. Ei vielä riittävän lämmintä. Jätän sangon lauteille lämpiämään ja kurkistan saunan kiukaan pesään. Ehkä muutama halko pitää vielä lisätä? Tuijottelen tulen leikkiä kiukaan pesässä ja annan ajatuksien valua yhteisöpedagogi-opintoihin. HUMAKin ylempi tutkinto oli kevään yhteishaussa Suomen suosituin ylempi tutkinto. Kertoo varmasti koulutuksen laadusta eli hyvää työtä sen parissa on tehty. Mutta suosio kertoo myös järjestö- ja nuorisotyö alojen aikuiskoulutuksen tarpeesta. Alalle hakeutuneet haluavat kouluttautua ja kehittää omaa ammatillista osaamistaan ja asiantuntijuuttaan. Myös tutkintoon johtavan aikuiskoulutus vetää. Mutta miksi kansalaistoiminnan ja nuorisotyön koulutusohjelma ei tavoita nuoria? Mihin on kadonnut alan koulutuksen vetovoima? Eikö yhteisöpedagogi-tutkinto ole riittävän tunnettu? Vai eikö koulutusohjelman nimi puhuttele?
Kiukaan tulen leikki hidastuu ja havahdun. Täytyy lisätä puita! Otan muutaman halon ja heitän ne pesään. Suljen luukun ja kohottaudun ylös. Pakenen kuumenevasta saunasta terassille. Istahdan terassin penkille. Hyttyslauma löytää nopeasti minut. Sytyttelen terassin pöydällä olevan hyttyssavun. Kitkerä haju luikertelee ylös ja säikähtäneet hyttyset lentävät kauemmaksi jääden kuitenkin inisemään kuuloni ulottuvuuteen. Katselen hyttyssavun leijailua. Ajatukseni viipyilevät vielä HUMAKin rakenteessa. Elokuussa saamme uuden järjestötyön yksikön pomon - itse siirryn nuorisotyön yksikön johtajaksi. Yhteisöpedagogi-opinnot hypähtävät uuteen vaiheeseen: kaksi pomoa ja yhteinen koulutus! Uudet tuulevat saavat mahdollisuuden puhaltaa. Alkava opetussuunnitelmatyö on varmasti ensimmäinen askel.
Saunan takaa kuuluu iloinen kiljunta ja askelten töminä. Joko saunaan pääsee? Pääsee, pääsee, mutta ensiksi uimaan! Ravistan ajatukset tähän hetkeen. Yhdyn kirkuvien lasten iloon ja solahdan kylmään veteen. On aika päästää irti ja unohtaa työt. Kesän ajaksi.
Hyvää kesää kaikille – palaamme sitten elokuussa!
Katariina Soanjärvi, Koulutusjohtaja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti