Humanisti poliisilaitoksella, hauska ajatus. Viime vuosina niin suosituissa tositv -ohjelmissa olemme saaneet tutustua Suomenkin poliisien arkeen, useimmiten kuitenkin järjestyspoliisin näkökulmasta. Mitä sitten jää näkemättä, mitä kulissien takana tapahtuu? Eräs näkökulma on ainakin jäänyt suurelta yleisöltä tuntemattomaksi ja se on alaikäisen rikoksesta epäillyn vinkkeli. Ottaen huomioon että noin 13-vuotiaana nuori on ”varkaimmillaan” ja 18-vuotiaana väkivaltaisimmillaan, osuu tämä kokemus kuitenkin kipeästi monien suomalaisperheiden muutoin niin rauhalliseen arkeen. Usein tämä teko tulee vanhemmille aivan yllätyksenä ja suurena järkytyksenä. Rikoslain mukaan alle 15-vuotias ei ole vielä rikosvastuussa ja tästä saattaa nuorille, ja joskus huoltajillekin, jäädä sellainen harhakuva ettei nuori ole vastuussa teoistaan eikä niistä ole seuraamuksia. Jotta tämä harha ei jäisi voimaan, kuuluu Joensuun pääpoliisiaseman erityisnuorisotyöntekijän (yhteisöpedagogin) työnkuvaan kouluvierailut ennaltaehkäisevässä - ja väliintulokeskustelut korjaavassa mielessä.
Tässä monologina lyhyt esimerkki siitä mistä nuorten kanssa puhutaan:
Hyvä kun pääsitte tulemaan, tervehdin tulijoita, äitiä ja 14-vuotiasta tytärtä. Käykää vaan istumaan, tule sinä Iiris tähän minun eteen ja josko äiti sinne vähän pehmeämmälle penkille. Mitäpä siulle kuuluu? Tiedät varmaan miksi olen sinun äidille soittanut ja pyytänyt teitä käymään täällä poliisilaitoksella. Tämän tilaisuuden tarkoitus ei ole sinua ruoskia menneillä tapahtumilla, vaan pääosin haastella siitä, miten voisimme kaikki olla suhteellisen varmoja siitä, että näin ei pääse käymään uudelleen. Tämä tilaisuus koostuu kolmesta osasta. Ensin saat kertoa mitä on tapahtunut, sitten mie kerron mitä teosta seuraa ja lopuksi yhdessä mietitään miten seuraavalla kerralla osaisit sanoa kiusaukselle tai kavereille EI. Ja tämä kolmas vaihe on tässä se kaikkein tärkein.
Miksi tällaisia keskusteluja käydään? Ensimmäinen ja tärkein syy on nuoren ja hänen perheensä sosiaalinen vahvistaminen ja rikoksen synnyttämän kriisin purku. Toinen merkittävä aspekti asiaan on lastensuojelullinen. Sosiaalitoimea kiinnostaa nuoren kolme perusaluetta: koti, koulu ja vapaa-aika. Tässä laitoksella tehtävässä interventiokeskustelussa päästään sivuamaan näitä kaikkia, etenkin vapaa-aikaa ja kotia. Keskusteluissa saatu tieto on merkittävä työkalu sosiaalitoimessa, mikäli asiakkuus jatkuu siellä puolella.
Rauhallinen, asiapitoinen ja avoin keskustelu avaa yleensä nuoren omaa ajattelua ja vastuuntuntoa, kasvattaa siis häntä ihmisenä. Siksi tätä tehdään, siksi humanismi kuuluu poliisilaitokselle.
Kirjoittaja yhteisöpedagodi(AMK) Jarkko Riikonen toimii Joensuun pääpoliisiaseman erityisnuorisotyöntekijänä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti