Yhteisöpedagogina työelämässä

Valmistumisestani yhteisöpedagogiksi HUMAKin Joensuun kampukselta on reilut kolme vuotta. Valmistumisen jälkeen olo tuntui suoraan sanottuna tyhjältä, kun kaikki se uurastus mitä oli opinnäytetyön ja pro-jektin eteen nähnyt olikin ohi. Myös hyppy työelämään tuntui pitkältä, vaikka minulla oli jo entuudestaan työkokemusta. Tuntui hankalalta ajatella millaisia työtehtäviä voisi nyt yhteisöpedagogin papereilla hakea. Missä työssä voisin parhaiten hyödyntää opittuja taitoja? Heti valmistumisen jälkeen ammatillinen identiteetti oli siis sanalla sanoen hieman hakusessa, mutta lohdutukseksi voin sanoa, että siitä se on pikkuhiljaa lähtenyt rakentumaan. Jokainen työkokemus on kasvattanut ja tuonut mukanaan uutta ammatilliseen identiteettiini.

Olin valmistumisen jälkeen Ammattiopisto Luovilla asuntolanohjaajana ja myöhemmin omaohjaajana. Luovilla sain lisäkokemusta erityskasvatuksesta, jonka olin valinnut myös ammatillisiksi opinnoiksi jo HUMAKin aikana. Oppilaitosympäristö työpaikkana oli minulle uusi ja valaiseva kokemus. Nuorten perheiden ja moniammatillisten tiimien kanssa tapaamiset tulivat tutuiksi työssäni. Luovilta siirryin Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymän projektityöntekijäksi. Nuorten tuki –hanke on ESR-rahoitteinen nelivuotinen projekti, jossa ollaan kehitetty uusi joustava koulutuspolku avoin ammattiopisto. Työskentelen hankkeessa uraohjaajana, eli etsimme nuoren kanssa yhdessä hänelle itselleen sopivan polun joko koulutukseen tai työelämään. Joskus ohjaus lähtee aivan alusta ja aloitetaan ammatinvalintaan liittyvistä seikoista, tai sitten autan pääsemään joskus aikoinaan valitulle polulle takaisin esimerkiksi suorittamaan kesken jääneen ammatillisen tutkinnon loppuun.

Opinnoista saatu tieto käytännön testissä

Kuten alussa mainitsin, ei ammatillinen minä ollut valmistumisen jälkeen mitenkään kirkkaana mielessä. Mutta kuitenkin nyt kun työkokemusta ja vuosia on kulunut, voin peilata opiskeluajoilta saamiaan koke-muksia hieman eri tavalla. Opiskeluaikana suoritetut projektiopinnot ovat ehdottomasti olleet hyödyllisiä projektityöläiselle. Näin on helpompi pysyä kärryillä siitä missä mennään, ja millaista paperityötä ja seurantaa projektissa vaaditaan. Projektityössä ei kangistu helposti kaavoihin, koska varsinaisesti mitään valmiita kaavojahan ei ole edes olemassa, vaan ne luodaan itse.

Ei HUMAKissa turhaan puhuttu moniammatillisuuden arvostamisesta. Se on asia mihin törmään työssäni lähes päivittäin. Monella nuorella on takanaan monta tahoa (esimerkiksi mielenterveystoimisto, TE-toimisto, sosiaalitoimi ja tukiasunnot ), joiden kanssa pidetään yhteyttä. Tämä vaatii minulta työntekijänä palvelujärjestelmän tuntemista. Lisäksi että työskentelen monien eri ammattilaisten kanssa yhteistyössä, myös meidän työporukkamme on oma moniammatillinen tiimi. Meillä jaetaan työntekijöiden kesken omaa osaamistamme. Näin kehitämme itseämme ja toisiamme, mutta samalla kehitämme myös jotakin uutta ja ainutlaatuista palvelemaan alueemme nuoria.

Tärkein taito mitä olen työelämässäni tarvinnut, on ollut ohjaustaidot, ja nimenomaan yksilöohjaustaidot. HUMAKin opinnoissa painottunut ryhmän ohjaus on pienessä roolissa minun päivittäisessä työnkuvassani, mihin taas koen saaneeni hyvän koulutuksen HUMAKista. Onneksi työnantaja tarjoaa mahdollisuuden kehittää ja kouluttaa itseään yksilöohjauksen saralla. Tämä on auttanut täydentämään osaamista ja tuonut uusia työkaluja siihen kuuluisaan yhteisöpedagogin menetelmäsalkkuun.

Terveiseni

Luulenpa, että montaa muutakin saattaa valmistumisen kynnyksellä mietityttää, että mihin tästä olen suuntaamassa seuraavaksi kulkuani. Osalle saattaa tulla tarve jatkokouluttautua tai kenties vaihtaa alaa. Yleensä mielessä kuitenkin siintävät työelämän haasteet. Yhteisöpedagogin koulutus antaa hyvät valmiu-det ottaa vastaan hyvinkin erilaisia työtehtäviä, mikä on mielestäni rikkaus. Oikeastaan tärkeintä on se, että luottaa ja uskoo omiin kykyihinsä ja on ylpeä omasta ammatistaan.

Kirjoittaja Anne Lipponen työskentelee ohjaajana Nuorten tuki –hankkeessa Nurmeksessa. Hän valmistui yhteisöpedagogiksi (AMK) HUMAKin Joensuun kampukselta 2008.