UUH, Ihanaa olla nuorisotyöntekijä!

Tammikuusta 2011 alkaen olen saanut tehdä itselleni erittäin mieluisaa työtä ja työmuodon kehittämistä Humakin hallinnoimassa valtakunnallisessa Uusiutuva koulu ja nuorisotyö –hankkeessa. 

Case-Konnevesi

Hankkeen pilottikuntana on alusta asti ollut Konneveden kunta ja siellä nuorisotyön kehittämislaboratoriona yläkoulu ja lukio sekä vapaa-ajan ympäristöt. Tarkoituksena ei ole alun perinkään ollut, että nuorisotyö siirtyisi pelkästään kouluun, vaan olen kokenut tärkeäksi rajapinnan säilyttämisen vapaa-aikaan. Case–Konnevedellä se on tarkoittanut mm. nuorisotilatyötä sekä kerhotoiminnan ohjausta ja koordinointia. Koululla työtehtäviä on ollut todella monenlaisia aina läsnäolosta ja nuorten kohtaamisesta ryhmien kanssa työskentelyyn sekä osallisuustoimintaan. Olennaista on ollut, että nuoria kuullaan, kuunnellaan ja tsempataan sellaisissa asioissa mitkä ovat heille tärkeitä.

Työtä pitää tehdä siellä missä nuoret ovat

Haasteiden lisäksi hankevuosiin on mahtunut todella paljon myös onnistumisen elämyksiä, intoa ja hulluttelua aina ennen hiihtolomaa sattuneeseen rannemurtumaan saakka. Lasketteluretki nuorten kanssa päättyi omaan kaatumiseen rinteessä. Olin juuri hetkeä aiemmin ohjeistanut nuoria, ettei pidä mennä metsäreiteille telomaan itseään. Noh, ”älkää tehkö niin kuin minä teen, vaan niin kuin minä sanon”. Ehkä tästä kaikesta hankehulluttelusta tekee kaiken sen arvoisen nuorilta ja aikuisilta saatu palaute. Työmuoto on koettu tarpeelliseksi ja on selvää, että nuoret tarvitsevat aikuista tsemppaajaa omissa toimintaympäristöissään. Mottoni onkin jo pitkään ollut, että pitää tehdä sitä duunia siellä missä nuoretkin ovat  -  Koulun käytävällä, ulkovälitunnilla, nuorisotilalla, kerhossa ja kyllä… myös siellä ”laskettelurintheessä”!

Tsemppaaja-palkinto

Positiivinen tekemisen meininki olikin Konnevedellä huomattu, ja se poiki minulle perjantaina 8.3.2013 Jämsässä myös pienen muistutuksen hyvin tehdystä työstä. Pääsin osallistumaan Nuorten Keski-Suomi ry:n järjestämään vuosittaiseen palkitsemisjuhlaan, jossa sain Tsemppaaja–palkinnon työstäni Konnevedellä. Kunnasta palkittiin Tsemppari-nuorena Rasa Jämsen, joka on toiminut koulumme tukioppilaana erittäin aktiivisesti sekä omalla olemuksellaan tsemppaa ja saa myös muut nuoret osallistumaan. Juhlat olivat hieno kokemus, ja tuntui hyvältä että palkittujen vuoksi oli nähty paljon vaivaa ohjelmineen kaikkineen. Ilmassa oli oikeata gaalajuhlan tuntua ja se on mielestäni hieno tapa muistaa ihmisiä, jotka tekevät arvokasta työtä nuorten asioiden eteen. Myös työporukkani Humakissa muistivat minua palkinnon saamisesta, mikä tuntui erittäin hyvältä. Itselläni on välillä huono ”Sanna-Raipemainen” tapa vähätellä omaa työtä ja tekemistä; ”emmä ny mitään mistään tiiä” -tyyliin. Palkinto ja muistamiset olivat osoitus siitä, että ehkä jotain jostain tiedänkin, ja olen hyvä siinä mitä teen. Tämän avulla jaksaa tehdä taas pitkään ja tsempata niin nuorisolaisia kuin itseäänkin! Kaipuuta on jo töihin, mutta ensin on odotettava ranteen luutumista.

Kiitokset vielä niin Konneveden kuntaan, Humakille kuin Nuorten Keski-Suomi ry:llekin muistamisista ja ihanista juhlista!

Pirteinä TKI-Akselin aamukahveilla! vasemmalla Pauliina Lahtinen ja vieressä Maarit Honkonen-Seppälä. Kuvan otti Marjo Kolehmainen.

UUH, ihanaa olla nuorisotyöntekijä!

Pauliina Lahtinen

Kirjoittaja toimii projektityöntekijänä Humanistisen ammattikorkeakoulun hallinnoimassa Uusiutuva koulu ja nuorisotyö -hankkeessa