Kehittäkää itseänne näkemisen taidossa!

Sosiaalialan belgialaisvieraat Äänekoskella

Humakin Äänekosken kampuksen Yhteisöviestinnän ja mediakasvatuksen orientaation opiskelijat saivat viettää päivän belgialaisten Maurits Wysmansin ja Geert Boutsenin seurassa, jotka tulivat houkuttelemaan opiskelijoita vaihtoon Leuveniin. Katholieke Hogeschool Leuvenin (Leuven University College) sosiaalityön laitoksen/yksikön (Department of Social Work) päällikkö Maurits Wysmans ja lehtori Geert Boutsen (social cultural work) kertoivat opiskelijoille sekä oppilaitoksestaan että nuorisotyöstä Belgiassa. Vieraat olivat Flandersista eli hollanninkieliseltä alueelta.

Belgialaisvieraat Geert Boutsen ja Maurits Wysmans keskisuomalaisessa järvimaisemassa
Humakin TKI -päällikön, Esa Ylikosken kanssa. (kuva: Hanna-Kaisa Hokkanen)

Viimeinen normaali lapsi

Aamupäivän teema oli ‘The Last Normal Child’. Maurits Wysmans herätteli kuulijoitaan luvuin ja tapausesimerkein. Lasten ja nuorten pahan olon turruttaminen lääkityksellä ja moninaisten sosiaalisiin suhteisiin liittyvien haasteiden perusteleminen erilaisin diagnoosein vaikuttaisi olevan Belgiassa vahvistumaan päin. Kun lääkäri löytää avuksi lääkkeet, vanhemmat saavat vapautuksen vian löytyessä jostain muualta kuin epäonnistuneesta kasvatustyöstä. Wysmans muistutti, että lapsi tai nuori maksaa diagnoosista kovan hinnan; hän saa leimalapun loppuiäkseen.

Näkökyvyn kehittäminen

Yksinkertaisen testin avulla Wysmans osoitti, että ihminen näkee useimmiten sen, mitä hän etsii. Näemme sen, mitä uskomme näkevämme. ‘Jos olisin vasara, näkisin vain nauloja’, totesi Wysmans. Laskiessamme koripalloilevan ryhmän pallon pompottelun lukumäärää meiltä jää pelaajien seassa kuukävelevä karhu havaitsematta. Wysmans muistutti, että lasten ja nuorten kanssa toimivien aikuisten ja ammattilaisten kannattaa kehittää itseään näkemisen taidossa. Monasti oikea lähestymistapa voi olla se, että mietitään, miten kaikki parhaimmillaan sujuu eli pysähdytään hyvien kokemusten äärelle ja pohditaan, mitä erityistä oli viestinnässä ja yhdessäolossa silloin, kun kaikki sujui mukavasti ja miellyttävästi.

Nuorisotyötä ja nuorisopolitiikkaa

Geert Boutsen korosti, että Belgiassa suurin osa nuorisotyöstä toteutetaan vapaaehtoisvoimin. Lakiuudistuksen jälkeen nuoruus kestää Belgiassa 30 -vuotiaaksi, eli vain vuoden verran pidempään kuin Suomessa. Kirkko oli vahvasti mukana 1920 -luvun alussa, kun nuorisotyötä alettiin tehdä järjestövetoisesti. Nyt suuntaus on lähes päinvastainen; kirkko ja seurakunnat pyrkivät siirtämään muille toimijoille vastuutaan ja osuuttaan nuorisotyössä. 

Myös Belgiassa tehdään nuorisopoliittinen ohjelma, jonka voimassaoloaikana kerätään tietoa nuorten arjesta ja seurataan ohjelman toteuttamista.  Tavoite on olla osa ’demokraattista, avointa ja suvaitsevaista yhteiskuntaa’ ja tarjota ’samat mahdollisuudet kaikille’. Boutsen kiteytti: ’Tuemme nuoria ihmisiä ja kannustamme heitä osallistumaan, annamme heille äänen, jotta he voisivat kertoa poliitikoille, mitä nuoret todella haluavat tai tarvitsevat.’

Lisätietoja:
http://www.kuleuven.be/english/

Siru Kovala
Kirjoittaja on Humakin Äänekosken kampuksen lehtori