Seikkailukasvatusta Tansaniassa tallaten. Blogi 3. Kulttuurit kohtaavat Masai-kylässä

”Ville, minkälaisen morsiusmaksun joudut maksamaan tulevan vaimosi vanhemmille?”

”…ai, vain yksi vaimo? Etkö tarvitse enempää?”

”Mistä saatte vettä? Käytättekö aaseja veden hakemiseen ja kantamiseen?”

Muun muassa näihin kysymyksiin saimme vastata vieraillessamme eräässä masai-kylässä, Arushassa...

Rekan lavalla.. Vielä hymyilyttää.

 Masai-heimo on yksi Tansanian perinteikkäimmistä heimoyhteisöistä, joiden tunnusmerkkejä on varsin eristäytynyt ja alkeellinen elämäntyyli. Kylät ovat poikkeuksetta sähköttömiä ja tietoisuus ulkomaailmasta on vähäistä. Myös ulkopuoliset vieraat ovat harvinaisia.

Saimme poikkeuksellisen etuoikeuden päästä tutustumaan läheltä tähän mielenkiintoiseen yhteisöön. Mielenkiintoiselta ja ennakkoon jopa jännittävältä tuntuneen matkamme aloitimme Lauantaina, 22.11.




Paikallinen ystävämme, jonka kontakteilla saimme sovittua vierailun kylään halusi tarjota meille heti kättelyssä elämyksen… 

Perinteinen masai-transportaatio! Ihmisiä täyteen ahdettu rekanlava ja monttuinen soratie, huh?

Matkalla tuli myös vastaan jos jonkinlaista kulkijaa.

Vauhdissakaan ei kuski tainnut säästellä. Reiluina ja mukavina matkailijoina tarjosimme myös paikallisille elämyksiä vähintäänkin epävarmoin ja säikkyvien eleidemme kera. Emme tainneet olla ihan perinteiset kyytiläiset naurujen ja lukemattomien peukun näyttämisten perusteella. Myös muutaman tansanialaisen kuva-albumiin taisimme päätyä. 

 Noin 20 minuutin pomppuilun jälkeen me kaksi kätemme rakoille puristanutta hyppäsimme lavalta kiittäen kyydistä ja aloitimme kymmenen kilometrin pituisen vaelluksen halki periafrikkalaisten tasankomaisemien.

masaikylä

Näissä maisemissa sielu lepää ja kelpaa köpötellä.

Saavuimme masaikylään n. 3h kävelyn jälkeen iltapimeyden jo laskeuduttua. Matka taittui rattoisasti kauniita luonnonläheisiä maisemia ihaillen. Loppumatkan kylälle kuljimme pilkkopimeässä otsalampun voimalla ja välillä jopa suljimme ne pois päältä, sillä paikallinen ystävämme koki reitillä pysymisen helpommaksi jos valo ei ole sekoittamassa. Loimme toisiimme hieman kysyviä katseita, mutta aivan turhaan: Perille päästiin ongelmitta!

Perillä meitä odotti vieraanvarainen vastaanotto. Meidät ohjattiin perinteiseen lannasta rakennettuun masaitaloon ja teekupit oli kädessä ennen kuin huomattiinkaan. Ilta sujui rattoisasti, vaihdoimme ajatuksia ja tietoa niin omista kuin toistemme kulttuureista. Puolin ja toisin aiheutimme hämmennystä: Masai oli ihmeissään, että eikö Ville tule maksamaan tulevasta vaimostaan esimerkiksi 12:sta lehmää? Carita taas oli ihmeissään siitä jos hänestä joku haluaisi edes yhden lehmän maksaa, niin vanha kun muka on? Mene ja tiedä siitä sitten..

Monien mielenkiintoisten keskusteluiden jälkeen esimerkiksi siitä kuinka ’’Onko Amerikka Euroopan vieressä?’’ tai naisten ympärileikkauksesta päädyimme yölevolle. Viimeisen yllätyksenä masaikylä vielä tarjosi, kun Ville avasi savimajansa oven ja löysi sängystään 3 kanaa nukkumasta. Voitte kuvitella ilmeen. Seuraavana päivänä tutustuimme kylään vielä päivänvalossa ja saimme ohjatusti tutustua kylän lähialueisiin.

Hieno ja herättelevä kokemus maailman erilaisuudesta.

Heimoterveisin, Ville ja Carita

Aamuteet huiviin.