Nuorisotyö kohtaa kirjastomaailman

Kaksi HUMAK:in yhteisöpedagogi opiskelijaa Tuomas Rapp ja Saara Makkonen lähtivät koulutyönään mukaan ELY-keskuksen rahoittamaan Palokan aluekirjaston hankkeeseen, jossa luodaan uudenlaista nuorisoystävällisempää kirjastomallia. 

Heidät palkattiin Palokan aluekirjastolle nuorisotyöntekijöiksi ja työtehtäviin on kuulunut kirjaston kehittäminen nuorisoystävällisemmäksi yhdessä henkilökunnan kanssa, kirjaston työntekijöiden koulutus kohtaamaan nuoria, verkostoituminen paikallisten opetus- ja nuorisopalveluiden kanssa ja keskeisimpänä nuorten kohtaaminen ja heidän kanssaan yhteistyössä uuden kirjastomallin suunnittelu. Työtehtäviin on kuulunut kyselyjen tekemistä, laputusta, peliturnausten toteutusta ja nyt suunnitteilla on ohjelmaa tulevalle mediaviikolle ja harrastepäivälle. Opiskelijat toimivat hankkeessa marraskuusta 2012 maaliskuuhun 2013 saakka.

Rapp ja Makkonen eivät olisi ikinä uskoneet päätyvänsä kirjastoon tekemään sosiaalisen vahvistamisen käytäntöjä kehittävän projektin harjoittelua. He ottivat kuitenkin haasteen vastaan ja päättivät lähteä kokeilemaan kykyjänsä aivan uudenlaisessa toimintaympäristössä. He pitävät kirjastoa hyvin mielenkiintoisena ja haastavana työpaikkana nuorisotyöntekijälle, koska nuorisotyön tuleminen osaksi kirjastoja on hyvin uutta Suomessa ja valmiita toimintamalleja ei entuudestaan hirveästi löydy. He pitävät tärkeänä, että juuri nuoret saadaan mukaan kehittämään kirjastoa, koska he ovat tulevaisuudessa tärkein kohderyhmä kirjastopalveluille. Yhteisöpedagogiopiskelijoiden mielestä myös verkostoituminen paikallisten nuorisoalan toimijoiden kanssa on tärkeää kirjastolle, koska heidän avullaan päästään kohtaaman juuri ne nuoret, jotka eivät ole vielä löytäneet kirjaston palveluja omakseen. Rapp ja Makkonen kannustavatkin opiskelijoita tarttumaan uusiin haasteisiin ja hyppäämään välillä itselleen tuntemattomaan työympäristöön oppiakseen uutta.

Saara Makkonen ja Tuomas Rapp ovat suorittamassa sosiaalisen vahvistamisen käytäntöjä kehittävää projektia Palokan aluekirjastolla. He ovat kolmannen vuoden yhteisöpedagogi- opiskelijoita Äänekosken kampukselta.

Teksti ja kuva: Tuomas Rapp ja Saara Makkonen

Tulevan yhteisöpedagogin kokemuksia harjoittelusta 2

Noniin enää viikko jäljellä harjoittelua ja kiirettä pitää. Palataan kuitenkin hieman viime viikon tapahtumiin.

                             Humakin viime viikon hommina oli olla mukana Mahdollisuuksien Matara tapahtumassa. Homman nimi oli olla elävässä kirjastossa kirjana. Tämä oli itselle aivan uusi kokemus. Kerro siinä sitten ventovieraille omia ajatuksiaan.  Sinänsä ihan mukavaa tietää, että sitä voi tehdä Suomessa baarin ulkopuolellakin. Näin jälkeenpäin ajatellen se oli kyllä ihan rikastuttava kokemus.  Ehkä voisin lähteä joskus uudestaankin tuommoiseen toimintaan mukaan...

Elävä kirjasto ?

http://www.globaalikasvatus.fi/vinkkipankki/vinkki/289

                              Viime viikolla päivittelin myös Humak Akselin ilmettä. Tarkoitus muuttaa vanha tyyli uuden Humak-tyylin mukaiseksi ja päivittää työntekijöiden tiedot.  Lopuksi otin työntekijöistä kuvia ja nakkasin niitä ilmoitustaululle. 

                             Luovatronin hommia viime viikolla oli lähetellä eri painotaloille tarjouspyyntöjä koskien uutta flyeria.  Viime viikko menikin melkein flyerin suunnitteluun . Toki aloin myös onkimaan Luovatronin pitkäaikaisten jäsenien uratarinoita, joita olisi tarkoitus julkaista tällä viikolla. Suunnittelin myös yritys- vierailuita, joissa olisi tarkoitus kertoa Luovatronin toiminnasta.  Joten kokosin potenttiaalisia yrityksiä itselleni ylös. Toivottavasti saan niistä mahdollisemman monessa käytyä höpöttelemässä.

                             Nyt viimeinen viikko menossa. Toivottavasti kerkiän tekemään kaikki asettamani tavoitteet..….

Iivari Peltonen

 Äänekosken kampus

Tulevan yhteisöpedagogin mietteitä ensimmäisestä harjoittelusta….

Noin kolme viikkoa sitten alkoi Humakin viestinnän ja markkinoinnin harjoitteluni. Harjoittelupaikkoina Luovatron ja Humak. Harjoittelupaikkana Luovatron on erittäin mielenkiintoinen.  Luovatronin ideana on toimia työkaluna opiskelijoille. Se mahdollistaa opiskelijoiden omien ideoiden toteuttamisen ja samalla se hoitaa rahaliikenteen pyörittämisen jäsenten puolesta.

Lisää infoa Luovatronista:  http://luovatron.nettisivu.org/  

Hommat lähtivät ihan mukavasti käyntiin, mitä nyt ensimmäinen viikko meni pööpöillen ja ihmetellen.  Sekavien ensimmäisten viikkojen jälkeen alkoi työnkuva hahmottua ja tajusin, että tekemistä riittää. Itsenäinen työskentely ja mahdollisuudet toteuttaa markkinointia vapaasti aluksi hieman pelottivat, mutta kyllä se tästä.  Onneksi saan myös tukea ja avustusta harjoittelun ohjaajiltani, jotka käyvät antamassa vinkkejä töiden eteenpäin viemiseksi. 

Tähän mennessä hommat ovat olleet Luovatronin puolelta suunnittelua ja pohdintaa. Olen valmistellut asiakasrekisteriä ja suunnitellut millä tavoin lähden toteuttamaan markkinointia jäsenille ja asiakkaille. Humak on taas tarjonnut nopeita pikku hommia, (blogi, uratarinoita yms.) jotka ovat tuoneet mukavaa vaihtelua. Työtä on siis paljon ja nyt astuu kehiin oma aktiivisuus ja kuinka paljon saan sitten itsestäni irti revittyä.  Tulevat kolme viikkoa tulevat näyttämään minulle kuinka hyvin harjoittelu on sujunut. 

Pyrin päivittelemään blogiani aina viikon välein. Eli jatkoa seuraa…..

Iivari Peltonen  Äänekosken kampus

Somea, ihanat somelaiset.

Tekstari, 2.1.2013, kello 11.52. Lähettäjänä 18-vuotias esikoinen: ”Keksin sulle idean liittyen Humakin mainostamiseen kohderyhmänä nuoret (18-24 -vuotiaat). Tää idis ei ole ilmainen, mutta ei mikään vaikuttava mainostuskeino olekkaan. Idea olis semmonen että teet profiilin instagramiin ja järjestät kuvakilpailun. Kilpailun aihe voi olla jotain teiän alaan liittyvää. Kilpailuun laitat kohderyhmälle sopivat palkinnot ja mainostat sitä ainakin humakin kotisivuilla, facebookissa ja miksei muuallakin.”

Vastasin, kello 12.49. ”Mitä sä oot napannut? Sä oot kone. Hyvä idea. Autatko vielä jatkossakin?”

Esikoinen, kello 12.55: ”No perus sipsiä. En saanu viime yönä oikein unta ja kerkesin miettii tota hommaa.”

Ja kaksi kuukautta myöhemmin yhteisöpedagogi-opiskelijani kirjoittaa:

”Hyvä vastaanottaja.

Näin AMK-haun aikana pyörii monien eri koulujen mainoksia siellä ja täällä kalastelemassa mahdollisia uusia hakijoita ja opiskelijoita. Humak on mukana näissä talkoissa Facebookin ja Instagram-sovelluksen avulla.

Keinona toimii valokuvaus-skaba jossa ei palkinnot olekaan mitkään aivan mitättömät! Tarkoituksena on siis napata kuva aiheella ”yhteys”, jakaa se Instagramissa ja tägätä #humakkisa (Kilpailuaika 4.3. – 3.4.2013)

 Nyt pyytäisin teidän avustusta! Käykää Humakin FB sivujen kautta katsastamassa skaban kuva, osallistukaa ja muistakaa tykätä ja jakaa! Näin saadaan skaba leviämään mahdollisimman paljon ja kilpailuun mukaan paljon kuvia. Voittaja voit olla sinäkin!

Kukako olen ja mitäkö minä teen? Olen Tea Junikka, kolmannen vuoden yhteisöpedagogi-opiskelija Äänekosken kampukselta ja suoritan opiskelijarekrytointiprojektia viestinnän ja markkinoinnin harjoittelunani. Tehtäviini kuuluu siis Humakin esittely eri oppilaitoksissa, tapahtumissa sekä yhtenä osana myös tämä valokuvauskilpailu.  Harjoittelu on antanut minulle mm. paljon harjoitusta omasta ”suoraviestinnästä” isoille ryhmille, sekä mahdollisuuden nähdä kuinka hektistä markkinointi voi välillä olla.

Tsemppiä opintoihin, sekä valokuvaskabaan!
Kysymyksiin vastaukset ja lisätiedot saa sähköpostista humakkisa(at)gmail.com

Älkää unohtako tykätä ja jakaa!
Tea.”

Sosiaalisen median mahdollisuudet ovat rajattomat. Tai varmasti jostain löytyy raja, mutta voidaan sanoa, että rajana on taivas. Mielenkiintoista somen opettamisessa ja käytännön toteutuksessa on huomata, että se, mikä on meidän lapsille ja nuorille perussipsiä, vaatii ainakin minulta opettelua, oppimista ja oivallustakin. Esikoinen ja opiskelijani Tea kykenevät katsomaan pidemmälle, sinne, jonne minulla ei taida olla pääsyä.

Tägätkää kansalaiset, tagätkää.

Kirjoittaja Maarit Honkonen-Seppälä toimii Jyväskylän kampuksella viestinnän ja mediakasvatuksen lehtorina, mutta kevään vielä Humakin opiskelijarekrytointiin liittyvän kampanjan projektipäällikkönä.

Miksi Humak? Opiskelijanäkökulmia opiskelupaikan valintaan

Olen Juhis Ranta, vantaalainen yhteisöpedagogiopiskelija. Opiskelen Kansalaistoimintaa ja nuorisotyötä Nurmijärven kampuksella. Ala tuntuu omalta, sillä pääsen hyödyntämään omia vahvuuksiani tällä alalla. Yhteisöllisyys ja osallistavat toimintatavat ovat minulle tärkeitä niin järjestö- kuin nuorisotyön puolellakin.

Koulun kautta saa hyviä kontakteja ja työllistyä pystyy todella laajasti sekä nuoriso-, että järjestötyön puolelle. Myös omien kontaktien hyödyntäminen opinnoissa on helppoa.

Humakissa opiskelu on joustavaa, mistä on ollut hyötyä myös omissa opinnoissani. Olen pystynyt sopimaan kurssien suorittamisesta juuri itselleni sopivalla tavalla.

Humakia voisin suositella avoimelle ja ulospäin suuntautuneelle, ihmisläheiselle ihmisille.

-          Lue lisää Hakijan oppaasta

Olen Henu Ojalehto. Opiskelen yhteisöpedagogiksi Humakissa, kansalaistoiminnan ja nuorisotyön koulutusohjelmassa. Opiskelen tätä alaa, koska se on ihmisläheinen. Koska koulutuksessa keskitytään niin moneen tärkeään seikkaan yhteiskuntamme hyvinvoinnin edistämiseksi ja koska mua kiinnostaa ne.

Mulle on tärkeää toimia ihmisten kanssa, ja yhteisöpedagogin työtehtävät voivat liittyä eri ikäisten ja -kykyisten ihmisten toiminnan ohjaamiseen. Osaltaan elämänkokemukseni ja harrastukseni myös vaikuttivat valintaani. Olen matkustellut paljon ja tehnyt töitä ulkomailla muun muassa kehitysmaissa vapaaehtoistyössä. Haluan oppia uutta järjestöalalta ja kv-työstä. Tehtävät voivat olla myös kehittämistä tai johtamista kansalaisjärjestöissä.

Työssä tarvitaan laajasti tietoa ihmisen kasvusta ja kehityksestä, ja olen pitkään ollut kiinnostunut ihmismielestä; psykologiasta ja erityiskasvatuksesta. Niistä olen oppinut lisää sekä yhteiskunnan rakenteesta, kulttuureista, osallisuudesta niin yksilö-, yhteisö- kuin globaalilla tasolla.

Opiskelu ammattikorkeassa mahdollistaa käytännönläheisen toimintatavan, paljon harjoitteluita teorian lisäksi ja tasokkaan koulutuksen. Humanistisessa ammattikorkeakoulussa näkyvät humanistiset arvot. Opettajilla on ihmisläheinen työote ja ymmärrys erilaisia oppilaita kohtaan ja he kuuntelevat oppilaita. Mielestäni heidän työmenetelmänsä kantavat tulosta (voin sanoa näin 2,5 vuoden jälkeenJ).

Humakissa voi parantaa ihmissuhde- ja vuorovaikutustaitojaan. Oppitunneilla on teorian ja seminaarien lisäksi paljon osallistavaa.

Humakin käytyäni tiedän, että työllistymismahdollisuudet ovat hyvät ja työpaikkoja on monenlaisia. Minulla on mahdollisuus päästä paikallisiin, kansainvälisiin tai valtakunnallisiin projekteihin, joista olen kiinnostunut. On hienoa, että mahdollisuudet ovat laajat, sillä myös kiinnostuksen kohteita minulla on paljon. Haluan antaa jotain kansainväliseen työhön, tehdä työtä monikulttuurisessa ympäristössä, olla eri-ikäisten ihmisten kanssa, mutta etenkin lasten ja nuorten kansalaisuuteen katsomatta. Arvostan ihmistä sellaisena kuin hän on. Siksi tärkeää on se, että Humakissa jokainen on tasa-arvoinen. Työssäni se on myös tärkeää ja haluan luoda suvaitsevaisuutta, jota ei koskaan ole liikaa.

Suosittelen Humakia ihmisille, joille erilaisuus on rikkaus. Sellaisille, jotka välittävät ihmisistä, luonnosta ja maailman tilasta. Sellaiselle henkilölle, joka on kiinnostunut yhteiskunnallisista, globaaleista ilmiöistä, ratkaisujen miettimisestä yhteiskunnan epäkohtien, lasten ja nuorten ongelmien kohdalla. Ihmisille, jotka ovat kiinnostuneita ymmärtämään yhteiskuntaamme historian ja tulevaisuuden kannalta, sillä ne selittävät monia nykypäivän polttavia kysymyksiä, asioita ja ongelmia. Me emme kuitenkaan paini vain ongelmien kanssa, vaan voimme työssämme osallistaa ja ohjata ihmisiä luovasti ja hyvillä mielin! Yhteisöpedagogina haluan vaikuttaa siihen, että ihmiset voisivat paremmin, että nuorten syrjäytymiseen, rasismiin, maahanmuuttajien ongelmiin, ongelmiin kotouttamisprosesseissa jne. puututtaisiin. 

Lue lisää Hakijan oppaasta