Olen käytännönläheinen ihminen ja kiinnostunut asioiden kehittämisestä. Koen, että opiskellessani yhteisöpedagogiksi Humakissa sain tehdä paljon käytännön työtä. Opiskelu Humakissa oli antoisaa ja innostavaa monella tapaa. Tekemisessä oli mukana kehittämisen näkökulma. Opiskeluaikana tapasin mukavia, ihania ihmisiä. Uusien asioiden, kokonaisuuksien, oppiminen ja hahmottaminen antoivat uutta näkökulmaa elämänkulkuun. Elämään tuli uusia oivalluksia ja sävyjä. Välillä opiskelusta aiheutui valtavia paineita; se raastoi hermoja ja laittoi tiukoille sekä henkisesti että taloudellisesti. Koen kuitenkin, että nekin kokemukset ovat olleet antoisia ja valaisevia, minkä kautta olen oppinut uusia asioita itsestäni ja toimintatavoistani. Antoisa aika ei siis tarkoita auvoisaa aikaa.
Opiskelu mahdollistaa monia sellaisia asioita, joihin työelämässä ei ole aikaa tai mahdollisuuksia. Siihen liittyy ristiriitaisuuksia, mikä tekee opiskeluajasta ainutlaatuista. Voi olla taloudellisten paineiden alla ja kokea samalla vapautta, jota työelämä ei tarjoa. Saa tehdä valintoja, kokeilla, heittäytyä ja haastaa itsensä ja toimia melko itsenäisesti. On opeteltava kiireen ja paineen keskellä sietämään keskeneräisyyttä ja epätietoisuutta, ja hyväksyttävä se tosiasia, että on vielä paljon opittavaa ja koettavaa.
Tein opiskeluaikana paljon harjoitteluja Hankasalmen nuorisotyön kehittämishankkeessa Nuorisoilmiössä. Harjoittelujaksoista tuli aika kokonaisvaltainen paketti. Kouluyhteistyö kiinnosti ja pääsin pureutumaan aiheeseen syväluotaavasti. Koen, että kuusi viikkoa on lyhyt aika päästä sisälle uuteen työyhteisöön tai työmuotoon, joten pitkäkestoiset harjoittelujaksot mahdollistivat tiedon ja kokemusten syventämisen. Opinnäytetyöni linkittyi luontevasti tekemääni työhön Kuuhankaveden koulussa. Opinnäytetyöprosessi oli varmastikin yksi opettavimmista kokemuksista koko opiskeluaikana. Opinnäytetyön valmistelu alkoi kevättalvella 2010, kesällä litteroin haastatteluaineistoja ja syksy oli tiivistä tutkimuksen tekoa ja kirjoittamista; vaativa ja palkitseva prosessi!
Valmistumisen jälkeen on ollut tarve henkäistä, hiljentää tahtia ja nauttia hidastamisesta. Oman lapsen kanssa voi viettää nyt aikaa ja nauttia siitä. Opiskeluaikana tahti oli toisinaan kiivas. Oli vaikea vain olla ja levähtää, kun monta asiaa oli kesken. Valitsin osa-aikatyöläisyyden tässä elämänvaiheessa ja nautin siitä, että voin tehdä kahta varsin erilaista työtä, vaikuttaa omaan työtahtiini ja työaikoihini. Olen ohjaajana nuorisokodissa sekä munDuuni-hankkeessa Jyväskylässä. Töissäni pääsen paneutumaan elämänhallinnan ja osallisuuden merkitykseen erilaisista näkökulmista. Uskon voivani kehittyä ihan kelvolliseksi ihmiseksi, joka on armollinen sekä itseä että kanssaihmisiä kohtaan. Parhaimmassa tapauksessa voin omalla työpanoksellani antaa jotakin sellaista, mikä synnyttää jatkossa jotakin hedelmällistä. Kohtaamistani ihmisistä jää jälki minuun. Myös minä jätän jälkiä. Pyrin siihen, että jälki olisi hyvää.
Kirjoittaja Emma Siekkinen valmistui yhteisöpedagogiksi Äänekosken kampukselta joulukuussa 2010.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti