Onko monikulttuurisille nuorille syytä järjestää omaa toimintaa vai onko parasta tarjota kaikille tasavertaisesti samaa? Onko suomalaisuus Suomea luonnollisesti koossa pitävä voima, ja mitä tapahtuu kun maa muuttuu monikulttuuriseksi? Vaikuttavatko ennakkoluulot minunkin, lehtorin, käyttäytymiseen?
Kuluneen viikon aikana olen miettinyt tällaisia kysymyksiä erilaisten opiskelijakokoonpanojen kanssa niin teorian kuin käytännönkin näkökulmista. Yhden ryhmän tehtävänä on toteuttaa Hyvinkään nuorisopalveluille globaalikasvatuksen ilta ja arvioida samalla erilaisten asennekasvatusmenetelmien toimivuutta. Suunnittelun tueksi kuulimme vuotta aiemman vuosikurssin opiskelijaa, joka arvioi projektityönään Lahden nuorisokeskuksen käyttämän asennemittarin toimintaa. Asennemittarin toimintaperiaatteena on saada osallistujat erilaisin toiminnallisin menetelmin huomaamaan omat ennakkoluulonsa. Ennakkoluulojen tiedostaminen on edellytys sille, että niitä voi muuttaa. Mielenkiintoista, hauskaakin.
Samainen opiskelijaryhmä pohti kysymyksiä Nurmijärven kampuksella myös osana tenttiään, jonka tällä kertaa järjestimme osittain suullisena ryhmätenttinä, osittain yksilötenttinä. Esseevastauksissa oli toinen toistaan parempia esityksiä siitä, miten monikulttuurisuutta pitäisi Suomessa organisoida ja miksi. Teoreettista kyllä, mutta juuri nyt erittäin ajankohtaista – toivottavasti poliittiset puolueet ajattelevat vaalien jälkeen edes likimain yhtä monipuolisesti.
Viikon varrella olen myös antanut kollegani kanssa arviointilauselman opinnäytetyöstä, jossa tutkittiin maahanmuuttajia vapaaehtoisina Järvenpään setlementti Louhelan työssä ja ohjannut toista, joka käsittelee kidutettujen pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden kotoutumisen haasteita. Lisäksi olen pohtinut avoimen ammattikorkeakoulun opiskelijoiden kanssa globalisaation vaikutuksia työelämään ja – kyllä – ohjannut opiskelijoita myös ihan muissa kuin kansainväliseen ja monikulttuurisuuteen liittyvissä opiskelijavalinnoissa! Lehtorin työ on monipuolista ja kiinnostavaa.
Ai että vastaukset alussa esitettyihin kysymyksiin? Kuluneen viikon aikana niihin vastattiin seuraavalla tavalla: Monikulttuuristen nuorten oma toive on yleensä olla mukana kaikille avoimessa, mutta vahvasti rasismiin ja syrjintään puuttuvassa työssä. Joidenkin erityisryhmien kohdalla osallistumismahdollisuuksia kuitenkin lisää se, että myös erillistä toimintaa on tarjolla. Kansallistunne on viimeisen 250 vuoden ajan ollut yksi valtionmuodostuksen perusteista, mutta ei Suomi sen kummemmin kuin juuri mikään muukaan valtio ole koskaan ollut täysin yhden kieli- ja kulttuuriryhmän oma, joten monikulttuurisuuden vaikutukset riippuvat siitä, millaisiksi me ne teemme. Ja kyllä, ennakkoluulot vaikuttavat myös lehtorin käyttäytymiseen – paitsi ne, joista olen jäänyt itselleni kiinni ja oppinut tiedostamaan.
Kirjoittaja Hanna Laitinen on Nurmijärven kampuksen lehtori, jonka päävastuualueena ovat kansainvälisen ja monikulttuurisen toiminnan opinnot.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti