tiistai 27. maaliskuuta 2012

Asiantuntijahaastattelu: ammattina seikkailu

Seikkailun pitäisi olla jokaisen koululaisen oikeus: laadukkaita seikkailukasvatuksen opintoja tulisi voida suorittaa kaikilla koulutusasteilla, uskovat HUMAKin seikkailukasvatuksen lehtorit Kai Lehtonen ja Eeva Mäkelä HUMAKin Tornion kampukselta.

Kai ja Eeva ovat pitkän linjan seikkailijoita. Molemmilla konkareilla on takanaan pitkä matka seikkailijan hommissa kotimaassa ja kauempana. Kain polku seikkailukasvattajana rooliin lähti muotoutumaan erityisluokanopettajan työn oheistuotteena.
Aloin soveltamaan seikkailukasvatusta ensin erityisluokanopettajana käyttäytymishäiriöisten oppilaiden kanssa ja huomasin jo silloin, kuinka toimiva metodi on, Kai kertoo.
Sittemmin Kai jättäytyi pois erityisluokanopettajan tehtävistä ja siirtyi HUMAKiin. Hän aloitti opintojen suunnittelutyöllä, mutta pääsi sittemmin yhdistämään työhönsä myös rakkaiden harrastusten parissa hankittuja lajitaitoja.

Eevalle tulee ensi syksynä vastaan 10 vuoden virstanpylväs seikkailukasvatuksen opettajan HUMAKin Tornion kampuksella. Pohjoiseen Suomeen naisen kuljetti hänen vahva seikkailukokemuksensa kansainvälisillä kentillä Pohjois-Amerikkalaisen National Outdoor Leadership Schoolin palveluksessa. Eeva aloitti Torniossa Adventure Education -kurssin vetäjänä, mutta myöhemmin työnkuva on laajentunut opintojaksokoordinointiin liittyviin tehtäviin.
Tehtäväni vaihtelevat aina kajakin huollosta opintosuunnitelman päivittämiseen. Juuri vaihtelevuus onkin työni rikkaus - motivoituneita opiskelijoita, loistavia työkavereita ja upeaa työympäristöä unohtamatta.
Mikä seikkailukasvatus?
Seikkailukasvatuksen opintojen tavoite on auttaa opiskelijoita ymmärtämään seikkailun käyttötarkoituksia kasvatuksen välineenä. Pidemmälle edetessään opinnot valmistavat ohjaamaan ryhmiä seikkailukasvatuksen menetelmiä käyttäen.

Vaikka seikkailu sana useimmiten yhdistetään ääriurheiluun, niin kasvatuksen yhteydessä sen merkitys on toinen. Seikkailukasvatuksen opintoihin sisältyy muun muassa turvallisuuteen, lajituntemukseen, kasvatukseen ja ohjaamiseen liittyvien taitojen opiskelua. Luonnossa liikutaan milloin retkeillen, meloen, kiipeillen ja milloin leikkien. Seikkailukasvattajan työympäristö onkin mitä antoisin: säätä ei voi valita, mutta asenteen kylläkin. Seikkailukasvatuksen opiskelu vaatiikin ennen kaikkea oikeaa asennetta ja uteliasta mieltä.

Opintojen keskeinen tavoite on löytää yksilön vahvuuksia ja tukea niiden kehittymistä: ryhmän jäsenenä oppii ottamaan vastuuta itsestään ja muista sekä tekemään päätöksiä ja ottamaan hallittuja riskejä.
Avoimessa ja motivoivassa ryhmässä on helppo ottaa vastaan onnistumisen ja epäonnistumisen tuomat seuraukset. Hyvä tiimi kannustaa yrittämään parhaansa, Kai ja Eeva toteavat yhdestä suusta.
Oivalluksia luonnosta
Antoisaa seikkailijakasvatuksen opettajan työssä on päästä luomaan tilanteita, joissa kokemukset ja elämykset mahdollistavat oppimisen ja asioiden ymmärtämisen. Vieraan ympäristön tuomat haasteet antavat mahdollisuuden oppia sietämään epävarmuutta ja suurentamaan omaa mukavuusaluetta.
On hienoa seurata, kuinka opiskelijat oivaltavat luonnon kunnioittamisen ja löytävät sen lukemattomat mahdollisuudet. Palkitsevinta onkin nähdä opiskelijoissa oppimisen ja oivaltamisen ilo ja päästä seuraamaan persoonien kasvua ja kehitystä, ammattiseikkailijat toteavat.
Aikuisille suunnattujen seikkailukasvatuksen erikoistumisopintojen opiskelijoista löytyy monenlaisia ohjauksen ammattilaisia aina nuorisotyöntekijöistä opettajiin, eräoppaisiin ja ohjelmapalveluyrittäjiin asti. Roolijako seikkailukasvatuksen opinnoissa opettajan ja opiskelijan välillä on usein erilainen kuin perinteisessä luokkaoppimistilanteessa, koska tekeminen on käytännönläheistä ja konkreettista. Opettaja venyy roolissaan aina valmentajasta kannustajaan, palautteenantajaan, tiedonlähteeseen, keskustelun avaajaan ja mentoriinkin asti.

Avomereltä ja ylängöille
Seikkailukasvatuksen lehtorilla tulee olla takataskussaan monipuolista osaamista: työkalupakkiin pitää kuulua ammattitaitoa aina elämyspedagogiikan teoreettisesta pohjasta turvallisuusosaamiseen ja lajiliittojen kouluttajapätevyyksiin asti.

Sekä Eeva että Kai ovat päätyneet kokemusta hankkiessaan mitä ihmeellisimpiin seikkailuihin. Eevan uran merkittävin seikkailu ajoittui Pohjois-Amerikassa työskennellylle ajalle. 30 päivän mittaiset maastokurssit upeissa vuoristomaisemissa kaukana erämaassa tai merellä 10 opiskelijan ja yhden opettajakollegan kanssa olivat kokemuksellista oppimista parhaimmillaan.

Kai koki mieleenpainuvinmman seikkailunsa sotilastarkkailijan tehtävissä Pohjois-Pakistanissa ja Pohjois-Intiassa. Täysin vieraan kulttuurin, ympäristön ja ihmisten kohtaaminen  oli jo seikkailu itsessään. Kashmirin ja Himalajan ylängöillä suoritetut partioretket jalan vaeltaen olivat puolestaan luontokokemuksina äärimmäisen vaikuttavia.
Selviäminen kansainvälisessä yhteisössä ja erityislaatuisessa kulttuurissa opetti sellaisia taitoja, joiden oppia tulee ammennettua edelleenkin, Kai kuittaa.
Teksti: Elina Räihä

Tulemme esittelemään talon sisäistä osaamista noin kerran kuukaudessa HUMAKin alakohtaisissa blogeissa ilmestyvissä asiantuntijahaastatteluissa.Asiantuntijat tulevat jakamaan aiheeseen liittyviä linkkejä viikon ajan HUMAKin Facebook-sivulla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti