Suoritin yhteisöpedagogiopintoihini kuuluvan viestinnän ja markkinoinnin perusteet - opintojakson harjoitteluna. Tämä tarkoitti sitä, että lähtisin jo ensimmäisenä opintovuotenani harjoitteluun oikeaan työelämään. Paikkaa miettiessäni muistin oman kotiseutuni ja sen nuorisotoimen, eli Mänttä-Vilppulan nuorisotoimen. Oman paikkakuntani nuorisotoimi oli antanut minulle lapsena paljon, joten halusin viedä oman panokseni heille ja olla siten mukana viemässä kotiseudun nuorisotyötä eteenpäin. Onneksi sain myönteisen päätöksen harjoittelupaikan nuorisoasiainhoitajalta, sekä jakson vastaavalta Maarit-lehtorilta. Saisin siis mennä jo ennestään tuttuun paikkaan, mutta nyt aivan uudella asenteella ja uteliaisuudella ja ripauksella tietoa viestinnän ja markkinoinnin käytänteistä, teorioista sekä tärkeydestä.
Harjoittelun tekeminen omalle paikkakunnalle tuntui turvalliselta ja luontevalta. Olen lapsena ollut Mänttä-Vilppulan nuorisotoimen järjestämillä leireillä ja tapahtumissa. Järjestin myös kahdeksannella luokalla ystäväni kanssa discon Vilppulan nuorisotalolle, jolloin nuorisotoimen työntekijät auttoivat meitä järjestelyissä. Osa nuorisotoimen työntekijöistä oli siis minulle jo entuudestaan tuttuja. Lapsena nuorisotoimen tapahtumissa mukana oleminen kehitti myöhemmin ammatillisen uteliaisuuden siitä, kuinka työtehtävät Mänttä-Vilppulan nuorisotoimessa hoidetaan.
Itse harjoittelu sujui hyvin. Oli innostavaa työskennellä tutuissa pakoissa, kuten Vilppulankosken koululla, missä kävin peruskoulun alaluokat. Oli hienoa huomata nuorisotoimen toiminnan kehittyminen ja laajentuminen. Uutena asiana minulle tuli yhteistyö koulujen kanssa, jota ei vielä ollut silloin, kun itse kävin yläastetta.
Sain työskennellä yhdessä entisen opettajani kanssa, kun olin mukana ohjaamassa yläkoulun tyttöjä puukäsitöissä. Oli helppoa lähestyä paikkakunnan nuoria niin kouluissa kuin nuorisotaloilla, koska lähes aina löytyi jutunjuurta, esimerkiksi opettajista tai muista tutuista. Tuntui mukavalta tehdä töitä tutuissa paikoissa ja tuttujen ihmisten kanssa, ja samalla saada uutta näkökulmaa kotiseudun nuorisotyöstä.
 |
| "Sain jättää kädenjälkeni Nikke Knakkertonin kuvan muodossa nuorisotalon seinään”, kiteyttää yhteisöpedagogi (AMK) -opiskelija Sonja Ohvo ensimmäisen harjoittelunsa eli Viestinnän ja markkinoinnin perusteiden satoa. |
Nuorisoasiainhoitaja Lillukkamäki otti minut useamman kerran mukaansa kaupungintalolle kahville, jonka seurauksena sain tutustua kaupungin virkamiehiin rennoissa merkeissä. Kaupungintalon kahvihuone, sekä sen toimintakulttuuri tulivat tutuiksi. Tämän johdosta sain huomata, että pienen paikkakuntani vahvuuksia ovat tiiviit verkostot! Ja oppijakson teoria sisäisestä viestinnästä konkretisoitui myös hyvin.
Harjoittelu on nyt takanapäin. Tuntuu mukavalta, kun on perillä oman synnyinseutunsa nuorisotoimesta ammatillisessa mielessä. Sekin tuntuu mukavalta, että pystyi auttamaan heitä viestinnän ja markkinoinnin laajassa maailmassa. Pelkästään somea ei taideta korostaa missään kunnassa liikaa. Tästä onkin hyvä jatkaa kohti uusia haasteita ja harjoittelupaikkoja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti