Voiko 20-vuotiaan sanoa olevan vielä nuori vai onko täysi-ikäisyys aikuisuuden rajapyykki? Entä mikä on työssä käyvä, opiskeleva ja omillaan asuva 25–vuotias? Nuori vai aikuinen? Nuorisoalan ehkäisevän päihdetyön osaamiskeskus Preventiimissä noin 20-30-vuotiaista käytetään termiä nuori aikuinen. Ehkäisevän päihdetyön kannalta nämä nuoret aikuiset ovat tietyllä tapaa haasteellinen ryhmä: heihin ei enää voi käyttää samoja ”temppuja” kuin mitä alle 18-vuotiaisiin, mutta toisaalta aikuisille suunnattu ehkäisevä päihdetyö menee heidän kohdallaan myös monilta osin ohi. Kohtaamisen areenat vaihtuvat suhteessa teinivuosiin: nuoret aikuiset jäävät pois nuorisotiloilta, siirtyvät työelämään ja opintojen pariin ja muuttavat vähitellen pois kotoa. Areenoiden myötä myös nuoria kohtaavat aikuiset vaihtuvat. Sen sijaan että nuoren kanssa päihteitä käsittelisi oma vanhempi, opettaja, nuorisotyöntekijä tai vaikka valmentaja, se saattaa olla esimerkiksi työpajaohjaaja tai esimies. Joku, joka ei välttämättä koe olevansa ehkäisevän päihdetyön asiantuntija ja oikea ihminen puhumaan nuorelle päihteistä.
Tähän tarkoitukseen ja juuri mainituille ammattilaisille Preventiimi on yhteistyössä verkostonsa kanssa tehnyt julkaisun ”Vain yhdelle? –Tukimateriaali päihdekeskusteluun nuorten aikuisten kanssa”. Sen tarkoituksena on rohkaista nuorten aikuisten parissa toimivia ammattilaisia ottamaan heidän kanssaan päihteet puheeksi. Materiaali tukee ajatusta, että ei tarvitse olla ehkäisevän päihdetyön ammattilainen voidakseen keskustella nuoren kanssa tämän päihteidenkäytöstä. Olennaista on se, että nuori kohdataan tämän teeman puitteissa ja että puheeksiotto tehdään varhaisessa vaiheessa.
Ajoittain kuulee sanottavan, että täysi-ikäisten päihdeasenteita on enää turha pyrkiä muuttamaan, sillä yhteiskunnassa vallitseva päihdemyönteisyys on jo todennäköisesti saavuttanut heidät eikä mitään enää ole tehtävissä. On totta, että päihdekasvatus on hyvä aloittaa mahdollisimman nuorena, jo ennen kuin päihdekokeiluita edes harkitaan. Täysi-ikäisyyden saavuttaminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tiedot päihteistä, niihin liittyvistä riskeistä ja juomisen taito olisivat automaattisesti hallussa. Eikä se tarkoita myöskään sitä, että asenteet olisivat jo kiveen hakattuja. Kyllä nuori aikuinen voi muokata päihdeasenteitaan siinä missä vanha koirakin voi oppia uusia temppuja, päinvastaisista odotuksista huolimatta.
Mitä nuorille aikuisille sitten päihteistä tulisi puhua? Kohtaamiset 18 vuotta täyttäneiden kanssa ovat hyvin erilaisia kuin alaikäisten kanssa. Päihdekohtaamiset ovat usein kahdenkeskeisiä keskusteluita ja puhutaan jo suoraan tämän yksittäisen nuoren aikuisen päihdeasenteista. Nuoren aikuisen kanssa voidaan puhua kohtuukäytöstä, ”oikein juomisesta”. Valitettava tosiasia on, että iso osa nuorista aikuisista käyttää päihteitä ja tämä huomioon ottaen on turha väkisin pitää kiinni täysraittiuden ihanteesta ja korostaa vain päihteettömyyttä. Nuoren aikuisen kanssa voi päihteettömien ajanviettotapojen ohella miettiä, voisiko sitä jättää sen ”vain yhden” tosiaan vain yhteen ja juhliessakin korvata joka toisen lasillisen jollain muulla kuin alkoholilla. Keskusteluissa voi pohtia esimerkiksi sitä, miten liiallinen alkoholin käyttö vaikuttaa pärjäämiseen työelämässä, opiskeluissa tai ihmissuhteissa. Keskustelussa voi herätellä myös ajatuksia siitä, miten toistuva juhliminen näkyy lompakossa tai onko lasten seurassa hyväksyttävää juoda. Muun muassa näiden keskusteluiden kautta nuori aikuinen saattaa havahtua tarkastelemaan omaa päihteidenkäyttöään uudelta kantilta, ja jos mäyräkoira olutta vaihtuukin sikspäkkiin, se on jo askel oikeaan suuntaan.
Tutustu ”Vain yhdelle” –tukimateriaaliin.
Kirjoittaja Elsi Vuohelainen työskentelee kehittäjänä Humakin hallinnoimassa Preventiimissä, joka on nuorisoalan ehkäisevän päihdetyön osaamiskeskus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti